Riiteleminen ja vauva

että tuo mies on tollanen, se on väärin ja siihen pitää saada muutos. mutta ei jättää, ajattele vähäsen, niillä on lapsikin.

mitä jos on vääränväriset sukat, jätetäänkö sitte.

kypsyttää jo,, pieni vika ihmisessä,, ja heti käsketään jättää

Öh, pienen jutun takia?? Kyllä tuossa on jo isompi vaara kun mies huutaa ja raivoaa tappavansa itsensä ja riehuu puukon kanssa vauva sylissä. Jos noin palaa päreet niin tiedä vielä mitä mies tekee. Jos mies ei kykene edes keskustelemaan, niin pakota hänet. Ota vauva ja mene vaikka sukulaisiin ja sano että jos mies ei kykene keskustelemaan rauhallisesti niin kuin aikuiset ihmiset, et tule takaisin. Ja sitten jos pääsette keskustelemaan, pakotat miehen vihanhallintaan. Ennen et miestä takaisin ota ennen kuin hän tajuaa mitä tekee. Jos mies ei terapiasta huolimatta tajua käytöksensä tuhoavuutta, niin kannattaa miettiä vakavasti olisiko sinun ja lapsesi hyvä olla itsekseen. Ei tuollaista tarvitse sietää, tuollainen käytös on sairasta. Varsinkin jos tuollainen käytös jatkuu monia kertoja.

Itse kerron itsestäni sen verran, että vanhempamme, ja nimeomaan isäni alkoi tapella tuolla tavalla ollessani 9. Pikkusiskoni oli 5 ja veli 10. Kyyristelimme kauhuissamme huoneissamme tappeluiden aikana ja itkin yöllä itseni uneen, rukoillen jumalaa ettei isi tappaisi itseään tai löisi äitiä, ei isä koskaan lyönyt mutta riidan aikana saattoi kohottaa kätensä tai huitaista ilmaa ja sanoa että tekis mieli tehdä äidille näin. Muistan ajatelleeni usein että jos niillä on keskenään noin kurjaa, mikseivät ne eroa? Ajatuskin sattui, ja oli öitä jolloin itkin etten halua että vanhemmat eroavat, mutta sitten taas kun riita tuli... Juuri tätä dramatisointia, mikä ikävä kyllä on yhtä paha kuin jos isä olisi oikeasti lyönyt äitiä. Kerran automatkalla riita puhkesi, en muista mistä, mutta äiti ja isä alkoivat huutaa parkkipaikalla ja äiti alkoi huutaa että lyö nyt sitten, lyö jos haluat, ja isä huusi takaisin ja otti sitten äitiä kiinni ja tukki hänen suunsa kädellään ja käski tukkia turvan ettei kaikki kuulisi.. Äiti olin täysin hysteerinen.. Muistan miten tuijotimme veljeni kanssa vanhempia, perheloma oli jälleen pilalla..

Pointtini on, että jo vauva tajuaa missä mennään, ja kun se kasvaa vähän isommaksi, se alkaa helposti syyttää itseään vanhempien riidoista.. Itse koin vanhempien rahariidat niin että oli minun vikani että meni lapsiin niin paljon rahaa ja piti ostaa uusia vaatteita kun kasvettiin sisarusten kanssa.. Että olisi helpompi jos vain tappaisin itseni, mutta sitten ajattelin että en voi jättää sisaruksiani tuon riidan keskelle.. Yritin aikanaan kolme kerta itsemurhaa, vanhempien riitojen takia.

Nyt aikuisena olen tietysti tajunnut ettei mikään riita ollut minun vikani, mutta olisin mielelläni jättänyt ne "puukkokokeilut" omalta osaltani ja masennukset läpikäymättä. Kannattaa harkita hyvin vakavasti millaisen helvetin läpi olet valmis viemään lapsesi. Omat vanhempani ovat edelleen naimisissa, mutten usko heidän olevan kovin onnellisia, ovatpahan kaksi erillistä aikuista jotka pyörittävät yhteistä huushollia (luultavasti sen takia että nuorin vielä asuu kotona).. Halauksia tai suukkoja en ole heidän välillään nähnyt sen jälkeen kun täytin 9. Itse en ikinä enää halua tuollaiseen tilanteeseen.