Avioliittoa takana n.25 vuotta. Yksi aikuinen ja yksi 15 lapsi. Viimeiset pari vuotta elämä on ollut täyttä helvettiä. Ei voi edes päivää sanoa etteikö siitä riitaa tule. Hakemalla hakee minusta vikoja vaikka niitä on vaikea löytää. Itsekkin myöntää että on ilkeä ja riidat johtuvat hänestä. Omien sanojensa mukaan vain työ merkitsee hänelle jotain. Eivät mies, lapset tai muukaan elämä.
Ei suostu ulkopuoliseen apuun. Kärsinyt kylläkin masennuksesta muutaman kerran aikaisemmin. Vuoden alussa kännykän piilottelua, äänettömällä jne. Mitään ei kuulemma ole tekeillä. Lisäksi erittäin otettu muiden miesten kehuille ja huomiolle. Näitä ongelmia on ollut mutta ei ulkopuolista suhdetta ainakaan hänen mukaansa. Uhkailee koko ajan erolla ja oman asunnon hankinnalla. Itse haluaisin ainakin vielä jatkaa sillä ennen tätä meillä on mennyt hyvin. Vaimon järjetön viha on lähes käsin kosketeltavaa ja hän itsekkin myöntää tämän. Kaikki olisi paljon helpompaa jos olisi selkeästi jäänyt kiinni esimerkiksi pettämisestä.
Kertokaa tyhmälle mistä on kysymys ja oletteko törmänneet vastaavaan. Neuvoja kaivataan.
Ei suostu ulkopuoliseen apuun. Kärsinyt kylläkin masennuksesta muutaman kerran aikaisemmin. Vuoden alussa kännykän piilottelua, äänettömällä jne. Mitään ei kuulemma ole tekeillä. Lisäksi erittäin otettu muiden miesten kehuille ja huomiolle. Näitä ongelmia on ollut mutta ei ulkopuolista suhdetta ainakaan hänen mukaansa. Uhkailee koko ajan erolla ja oman asunnon hankinnalla. Itse haluaisin ainakin vielä jatkaa sillä ennen tätä meillä on mennyt hyvin. Vaimon järjetön viha on lähes käsin kosketeltavaa ja hän itsekkin myöntää tämän. Kaikki olisi paljon helpompaa jos olisi selkeästi jäänyt kiinni esimerkiksi pettämisestä.
Kertokaa tyhmälle mistä on kysymys ja oletteko törmänneet vastaavaan. Neuvoja kaivataan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minun äitini (58 vee) rakastui pari vuotta sitten toiseen mieheen ja otti eron isästäni. Isälle se päätös tuli puuntakaa ja oli kova henkinen shokki. No, nykyään molemmilla on uusi kumppani ja elämä taas mallillaan, joten heille ero oli hypähdys pysähtyneisyydestä takas elämään eli positiivinen muutos.
Tunnen myös niitä, jotka eivät ole olleet yhtä onnekkaita, vaan ajautuneet "ojasta allikkoon" kun uusi suhde on osoittautunut entistäkin epätoivoisemmaksi.
Viimeistään kun lapset jättää kodin, iskee kriisi moniin vanhempiin. Herätään haluamaan jotakin muutosta, repäisyä ja vaihtelua, ja usein katse suuntautuu silloin pois tutusta ja turvallisesta kohti uutta ja kiehtovaa.
Siinä tunteiden ja tarpeiden sekametelissä sitten tehdään päätöksiä ja sätitään vanhaa kumppania, jotta saadaan oikeutus jopa avioeroon.
Onhan se helppo nähdä tutusta ihmissuhteesta vain huonot puolet ja uusista ihastuksista vain hyvät ja antaa sitten tunteiden päättää kumpi taho voittaa.
Moni on herännyt myöhemmin jopa katumaan siinä tunnesotkussa tekemiään hätiköityjä päätöksiä.
Tarve vaihtaa vanha tuttu parisuhde uuteen ja arvaamattomaan on osin myös kyvyttömyyttä ja haluttomuutta nähdä enää mitään mahdollisuutta itsekään muuttua yhdessä vanhan puolison kanssa. Ei meistä enää uutta saa, sanoi minunkin äitini monesti happamena ennen eroaan.
Ehkä sinunkin vaimosi purkaa nyt kriisissään syntyneen pahan olonsa ja epävarmuutensa sinuun juuri niin kuin minun äitini teki isälleni. Ehkä hänkään ei löydä muuta kanavaa tai viitsi edes etsiä sitä. Lähin ihmissuhdehan on se kaikkein helpoin purkautumisen kohde.
Puhu siinä sitten, kun toinen on noin "hallitsemattomassa tilassa" eikä ymmärrä itsekään mikä häntä vaivaa tai mitä hän haluaa, tokaisi minun isäni kun kehotin häntä jatkamaan keskustelua äidin kanssa.
Toivoa sopii, että sinun vaimosi ei tee hätiköityjä päätöksiä vaan todellakin miettii uutta olotilaansa kaikilta kanteilta ja miltään tosiasialta silmiään ummistamatta. Hänen päätöksensä kun eivät koske vain häntä itseään, ne mullistavat monen muunkin elämän.
Ja niin, ehkä siinä onkin pari lisäsyytä hänen "sekavuuteensa": syyllisyydentunne ja vastuuntunto. Ne panevat hanttiin villiintyneille tunteille ja tyttömäiselle kaukokaipuulle...
ilmeisesti eukkos on tullut jo vaihdevuosiin avioliittonne kestostakin päätellen. tunteet heittää ,ja masennustakin saattaa olla. ei auta kuin kestää,ja keskustella asioista. mikäli tätä on jatkunut jo pitkään ,eikä loppua näy. olisi sitten varmaan helpompaa molemmille pistää kattilat jakoon.
Noista kattiloista tulee mieleen eilinen Inno-ohjelma. Siinä joku rumpali oli ideoinut itselleen toimivan keittiön rumpusetin tyyliin.
Ihana keittiö. Tuollaisen minäkin haluaisin.
Kattiloita en aikoinaan pistänyt jakoon. Mies sai ostaa itselleen uudet tilalle.
On se ihme, että mies vaihtaa naisen vaihdevuosien takia. Siinä lähtee sutta pakoon ja karhu tulee vastaan. Ei kukaan nainen selviä elämässään vaihdevuosista. Ne on käytävä läpi kuin oppivelvollisuusvuodet.
Mikä riitelemisessä niin kamalaa on. Minusta oli aikoinaan ihana riidellä, kun miehen mielentasapaino oli kunnossa. Masentunut ei siihen enää kykene.
Voi kun saisi vielä joskus ottaa jonkun tyypin kanssa kunnolla yhteen. Sovittaisiin jo etukäteen kirjallisesti, että haasteita ei kiikuteta käräjille. Sitten annettaisiin tulla kunnolla lunta tupaan.
Ehkä avioeron yhteydessä pitäisi perustaa ammattiriitelijän virka. Hän opettelisi puolison roolin ja sitten riitelisi toisen puolesta.
Ai että se tekisi hyvää. Vuosien patoutuvat avautuisivat. Mielestäni riitely vastaa viikon lomamatkaa paratiisisaarella.
Mitkä ovat yleisimmät riidan aiheet vaihtarivuotisilla naisilla. Raha, elämäntapa, heikkotasoiset vitsit. Jos se on jälkimmäinen, niin lisää voi kuunnella Iskelmä-Helsingistä.
Nousen aina aamulla kellon soittoon, sitten kuuntelen tuota kanavaa vällyjen alla. En halua koskaan nähdä Timo Virkkusesta yhtään kuvaa. Hän on ihana ääni. Jos näkisin hänet livenä, kupla hajoaisi. Näin kävi Tenkasenkin kanssa. Tykkäsin tuosta radioäänestä ja sitten kuvan nähtyäni en enää ole sietänyt miestä.
Tällaisia me naiset olemme. Makuja on mitä omituisimpia. Jos yksi asia natsaa niin toinen ei. Sama juttu eilisen Sillä silmällä ohjelman kanssa. Harmaa parta miehellä oli todella vastenmielinen. Onneksi se sitten ajettiin pois.
En voi käsittää naisia, jotka kestävät noin siivottaman näköistä miestä.
Ehkä moni avioero voitaisiin välttää hyvän parturin avulla. Siitäkin on hyvä alkaa.
Nyt en neuvo enempää. Lukekaa juttujani lisää Ellien palstoilta. Tämä tyttö lähtee nyt kotiin.
Väsyttää mahdottomasti. Onneksi kohta tulee taas talviaika.
Neuvoni on. Älkää erotko. Ei se elämä paremmaksi muutu kumppania vaihtamalla. Aina on kuitenkin ikävä sitä exää.
Kirjoitat tuttua tekstiä, samanlaista käyttäytymistä oli 36v ex-avovaimollani; riidat kestivät jopa 3 vuorokautta, jatkuvaa nälvimistä, piikittelyä ja riitelyä, hysteeristä huutamista. Suhteen loppupuolella riitelimme 3-4 kertaa viikossa -ja tämä 1 vuoden yhdessä asumisen jälkeen (ei lapsia). Ex lisäksi uhkaili tekevänsä itsarin työmatkallaan, parhaimmillaan kerran-pari kuussa.
Ulkopuoliseen apuun hän ei suostunut lähtemään "koska kukaan ulkopuolinen ei voi auttaa parisuhdetta".
Muutin pois.
Elämä on liian lyhyt kärsittäväksi huonossa suhteessa.
Tämän opin.
Ex myönsi toteuttavansa kotinsa mallia parisuhteesta: äiti nalkutti viikon, isä osti perjantaina pullon, joi ja veteli äitiä viikonlopun turpaan.
Sama toistui seuraavalla viikolla.
Vuosikausia.
Ex oli muuten Pohjanmaalta kotoisin, hän totesi "kaikkien tuntemiensa parien" toteuttavan sielläpäin samaa parisuhdemallia.
Tavat ja tottumukset elävät siis pitkään!
-Ex on muuten vielä hengissä, ei tehnyt itsaria; uhkailut harvoin toteutuvat!
Miesnäkökulma asiaan
Tais olla ex:säs lapualta kotoisin?
Sieltä päin, naapurikunnista, mutta ei kovin kaukaa.
Tällaiset parisuhteet on siis tunnettuja sielläpäin pitkin maakuntaa.
Kun asia tulee puheeksi ensikerralla niin sano etta no hanki se oma asunto ja muuta sinne, tekee nimittain hyvaa sulle saada vahan raikkaampaa ilmaa hengitettavaksi ja samalla se toinen saa ehka myos ajatuksensa selkiintymaan, muksi on niin ilkea.
Ainahan voi sitten palata takaisin kun silta tuntuu.
Kuulostaa silta etta vaimosi tarvitsee omaa aikaa ja tilaa ymparilleen, anna sita.
Hyvä junttauksen kohde herra X. Vaimollasi on mitä ilmeisimmin menossa vaihdevuodet, suosittelen hänelle hakeutumista lääkärin pakeille ja hormonihoidon aloittamista. Asia on yleisempi kuin luullaan ja ääneen puhutaan, jopa vaimosi on myöntänyt sen että yhtäkkinen raivo ja viha voi kuohahtaa. Kun saa hormonitasapainon kohdalleen, elämänlaatu paranee niin rouvalla kuin muillakin perheenjäsenillä.Vaihdevuosissa ei ole mitään hävettävää!! Tulevat ne miehillekin!!