En tiedä mikä olisi oikea paikka purkaa tuntojani, mutta olkoon sitten tämä palsta..
Olen onnellisesti avioliitossa. Olen myös vannonut etten ikinä petä miestäni. Uskon ikuiseen rakkauteen ja siihen, että onnellisuus on omasta päästä kiinni. Olen vahvasti sitoutunut yhteiseen onneemme. Sitten tapahtuu jotain, mikä ei kuulu suunnitelmiini..
Firman palaverin kosteilla jatkoilla työtoverini lähestyy minua. Häkellyin ensin, mutta illan edetessä huomasin tuntevani aivan JÄRKYTTÄVÄÄ vetoa häntä kohtaan. Suojamuurini petti täysin. Olin kuitenkin järkevä emmekä menneet tanssimista pidemmälle. Hän tunnusti huomanneensa minut paljon aiemmin ja olevansa erittäin ihastunut minuun. Välillämme oleva kemia oli lähes käsin kosketeltavaa, eikä tämä kemia rajoittunut pelkästään loppuiltaan, vaan olin tuntenut enteitä siitä heti ensihetkellä kun sinä päivänä tapasimme.
Aloitimme viattoman yhteyden pidon sähköpostitse. Sitä on jatkunut nyt joitakin viikkoja. Viestit ovat sitä luokkaa, ettei niistä voi omalle kumppanille mainita, mutta kuitenkin suhteellisen viattomia. Ihan jokapäiväisiä asioita maustettuna pienellä flirtillä ja vihjailuilla. Olo on kuin teinitytöllä..takaraivossa jyskyttää ajatus, että mitä jos oltaisiin tavattu vuosia aiemmin ennen kuin kumpikaan oli meistä löytänyt nykyisiä aviopuolisojaan..
Niin, molemmat ollaan naimisissa. Kumppaneita ei luonnollisestikaan haluta satuttaa. Vaarallista peliä vietetään, mutta ihastus on saanut järjen katoamaan päästä. Lähinnä ihmetyttää oman mielen heikkous. Mitenkä minä jouduin tähän jamaan..Periaatteen ihminen. Aiemmin halveksin ihmisiä, jotka pitivät sivusuhteita ja pelasivat epärehellistä peliä. Nyt teen itse samaa. Hävettää! Samalla sydän janoaa toista ihmistä, joka ei valitettavasti ole oma mies. Kotona pystyn käyttäytymään kuitenkin suht normaalisti. Rakastan miestäni, mutta janoan ensihuumaa, jota tunnen ihastustani kohtaan. Ajatus hänen kosketuksesta jalat alta, sydämen pomppimaan ja kädet hikoamaan. Tekisin mitä vaan, jotta saisin yhteisinä hetkinämme ajan pysähtymään ja ympäristön katomaan. Päivät pitkät mielessä pyörii ajatukset siitä, miltä tuntuisi, jos ihan luvallisesti saisi rakastua tähän ihmiseen jota niin paljon haluaa.
En tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mielenmyllerrystä ainakin luvassa..Tiedän mitä järkevä ihminen nyt tekisi, lopettaisi turhat haihattelut ja keskittyisi omaan onneensa. Mitäkö itse teen..sitä en tiedä. Onko tämä tilapäistä mielenhäiriötä vai merkki siitä etten olekaan kypsä avioliittoon/perheen perustamiseen, rimakauhuako? Mielessä pyörii myös ajatus siitä, että aina minulle käy näin..Menneisyydestä löytyy samanlaisia tapauksia läjäpäin. Luulin jo päässeeni irti typeryyksistä ja oppineeni läksyni. Tällä kertaa ei voi edes syyttää tapahtumista kurjaa suhdetta, kun mieskin on mitä ihanin. Näihin sanoihin ja näihin tunnelmiin..
Nimimerkillä elämässään eksynyt..
Olen onnellisesti avioliitossa. Olen myös vannonut etten ikinä petä miestäni. Uskon ikuiseen rakkauteen ja siihen, että onnellisuus on omasta päästä kiinni. Olen vahvasti sitoutunut yhteiseen onneemme. Sitten tapahtuu jotain, mikä ei kuulu suunnitelmiini..
Firman palaverin kosteilla jatkoilla työtoverini lähestyy minua. Häkellyin ensin, mutta illan edetessä huomasin tuntevani aivan JÄRKYTTÄVÄÄ vetoa häntä kohtaan. Suojamuurini petti täysin. Olin kuitenkin järkevä emmekä menneet tanssimista pidemmälle. Hän tunnusti huomanneensa minut paljon aiemmin ja olevansa erittäin ihastunut minuun. Välillämme oleva kemia oli lähes käsin kosketeltavaa, eikä tämä kemia rajoittunut pelkästään loppuiltaan, vaan olin tuntenut enteitä siitä heti ensihetkellä kun sinä päivänä tapasimme.
Aloitimme viattoman yhteyden pidon sähköpostitse. Sitä on jatkunut nyt joitakin viikkoja. Viestit ovat sitä luokkaa, ettei niistä voi omalle kumppanille mainita, mutta kuitenkin suhteellisen viattomia. Ihan jokapäiväisiä asioita maustettuna pienellä flirtillä ja vihjailuilla. Olo on kuin teinitytöllä..takaraivossa jyskyttää ajatus, että mitä jos oltaisiin tavattu vuosia aiemmin ennen kuin kumpikaan oli meistä löytänyt nykyisiä aviopuolisojaan..
Niin, molemmat ollaan naimisissa. Kumppaneita ei luonnollisestikaan haluta satuttaa. Vaarallista peliä vietetään, mutta ihastus on saanut järjen katoamaan päästä. Lähinnä ihmetyttää oman mielen heikkous. Mitenkä minä jouduin tähän jamaan..Periaatteen ihminen. Aiemmin halveksin ihmisiä, jotka pitivät sivusuhteita ja pelasivat epärehellistä peliä. Nyt teen itse samaa. Hävettää! Samalla sydän janoaa toista ihmistä, joka ei valitettavasti ole oma mies. Kotona pystyn käyttäytymään kuitenkin suht normaalisti. Rakastan miestäni, mutta janoan ensihuumaa, jota tunnen ihastustani kohtaan. Ajatus hänen kosketuksesta jalat alta, sydämen pomppimaan ja kädet hikoamaan. Tekisin mitä vaan, jotta saisin yhteisinä hetkinämme ajan pysähtymään ja ympäristön katomaan. Päivät pitkät mielessä pyörii ajatukset siitä, miltä tuntuisi, jos ihan luvallisesti saisi rakastua tähän ihmiseen jota niin paljon haluaa.
En tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mielenmyllerrystä ainakin luvassa..Tiedän mitä järkevä ihminen nyt tekisi, lopettaisi turhat haihattelut ja keskittyisi omaan onneensa. Mitäkö itse teen..sitä en tiedä. Onko tämä tilapäistä mielenhäiriötä vai merkki siitä etten olekaan kypsä avioliittoon/perheen perustamiseen, rimakauhuako? Mielessä pyörii myös ajatus siitä, että aina minulle käy näin..Menneisyydestä löytyy samanlaisia tapauksia läjäpäin. Luulin jo päässeeni irti typeryyksistä ja oppineeni läksyni. Tällä kertaa ei voi edes syyttää tapahtumista kurjaa suhdetta, kun mieskin on mitä ihanin. Näihin sanoihin ja näihin tunnelmiin..
Nimimerkillä elämässään eksynyt..
Vastaukset 27
Vanhimmat
Työpaikkoja on erilaisia, joissakin tehdään töitä ja joissakin bailataan (ja sitten nussitaan 16 tunnin työpäivän ja perjantaikaljojen päälle)
Tosi kiva lukea näitä työpaikkaromanssi juttuja. Mitäs niistä vaimoista ja miehistä. Arvaapa oliko kiva tilanne kun olin mieheni mukana muutamissa avec-tilaisuuksissa ja kaikki muut tiesivät että ukolla on vipinää työpaikan naistyöntekijän kanssa (olin juuri avioitunut mieheni kanssa ja muutama talon vanhempi naistyöntekijä alkoi vihjailla asiasta). Tunsin itseni todellakin naurettavaksi. Ihmettelen vieläkin tuota mieheni työpaikkaa vaikka nykyisin tiedän hyvin tarkkaan firmassa tapahtuvat pettämiset ja todella monien työntekijöiden sanoisinko seksuaalihistorian.
Olen yhä naimisissa ja myös raskaana. Parin vuoden aikana olen kokenut syvän masennuksen, häpeän ym. Suhteeni aviomieheen on odottava esim. mitä tuo keksii seuraavaksi. Raskaus nyt on raskaus eikä ole mitenkään lähentänyt minua puolisooni, varsinkin kun kuulin että firmassa joku oli sanonut ukolle että nyt pökäät tenavan (sain tietää tuostakin vasta myöhemmin)
Siitä vaan nussimaan työpaikalla. Kotiväki sitten ihmettelee ja tuntee että tässä ollaan aivan rikki, eikä naamaansa voi näyttää enää missään tilaisuudessa häpeän vuoksi.
Tekstisi katkerasta sävystä päätellen, olet juuri niitä sloggirouvia, joille uskollisuus on maailman suurin ja toisaalta helpoin sankariteko: mikäs siinä ollessa uskollinen, kun ei kukaan katso päinkään! Anteeksi pikainen analyysini ja rumat puheet, mutta kyllä sunkin nussimisjutut ovat aika ala-arvoisia!
Alkuperäinen kirjoittaja on mielestäni oikeastaan aika moraalinen henkilö, sillä hän ei pettänyt fyysisesti miestänsä, vaikka tilaisuus tuli. Tuollaisissa kiusauksissa moraali ja oikeamielisyys punnitaan - ei se ole moraalisuutta, jos sinulla ei ole edes tilaisuutta olla epämoraalinen!
Ja sinulle hyvä alkuperäinen. Sattuu noita muillekin: ihmiset tekevät tuollaista yllättävän paljon. Yllättävän moni jättää kuitenkin suhinat pelkkiin sähköposteihin, eivätkä mene pidemmälle. Tunteet tulevat ja menevät, mutta niiden toteuttaminen on eri asia.
Olisiko aivan mahdoton ajatus kuitenkin lopettaa peli, jos teistä ei koskaan voi tulla mitään.
Entäs sinä tuotatko työpaikalla edes palkkasi verran. Taitaa työpaikka olla sinulle vain tunteiden temmellyskenttä kun työpaikalla vietetäään aikaa seuraavasti ma-pe klo 7.30-00.30
la ei töissä su klo 12.00-21.00
Eli taidat hoitaa kaikki Maslowin tarvehierarkkia tarpeet siellä työpaikalla.
Nyt on perjantai, joten muista jokaisen pukumiehen reittiopas perjantaille: baari, yökerho, firmanaisen nussiminen naisen kotona. Hauskaa viikonloppua!!
Ei ole koskaan tarvinnut pettää vaimoa! Vaikka maailma on hyvännäköisiä naisia tulvillaan, eipähän tarvitse tirkistellä vieraiden iltapukujen alle kun tietää, että vaimokin vaihtaa alusvaatteita säännöllisesti. Olen onnekas saadessani herätä joka aamu itsestään huolehtivan naisen vierestä.
Ja ulkonäköäkin tärkeämpää on se, että vaimoni on älykäs, tahdikas, charmantti ja henkisesti ryhdikäs tyyppi. En voisi kuvitellakaan, että hän käyttäisi tuollaista kieltä kuin sinä (nussimiset ym.) Totta kai asioista voi käydä keskustelemassa, mutta tapa, millä kommunikoit, dramatisoit, kiljut jne. kertoo myös siitä, millainen olet kotona aamupalapöydässä. Meidän kodissamme ei tuollaista käytöstä suvaita minulta, vaimolta tai lapsiltakaan.
Jos sua on petetty, ja haluat pysyä liitossasi, se ei tarkoita sitä, että saisit leikkiä loppuelämäsi marttyyria. Jos olet valmis antamaan anteeksi, se vaatii sinulta paljon. Jos et ole valmis antamaan anteeksi, eroa. Rauhoitu hyvä ihminen!
Marap mitä roikut palstalla. Tämä palsta on petettyjen naisten terapianurkkaus. Ole onnellinen että sinua ei ole petetty. Marap on se vaan hyvä että sinulla ei ole minun kohtaloa. Mies on naistyökaverin kanssa sillai. Itse saat tietää olet järkyttynyt. Saa tietoa siitä naisesta ja ymmärrät että se nainen tulee joka aamu sua vastaan työmatkalla vaikka ei asuta pikkukaupungissa. Miehen työkaveri tulee myös vastaan kännissä tai krapulassa. Itse menen opettamaan lapsukaisia. Eräät ne vaan bailaa ja toiset käy töissä ihan muista syistä.
Hyvää jatkoa sinulle. Hyvää viikonloppua ja hyvää loppuvuotta sinule Marap ja kaikkille uskottomuuden kokeneet naiset. Menen opettamaan.
Kaksi viikkoa enää töissä ja sitten alkaa äitiysloma. Kovia on koettu ja eletty parin viime vuoden aikana mutta kyllä se siitä. Aurinko paistaa vielä.
et opeta minun lapsiani!!!
sanos muuta elämä paiskoo mutta ei katkera vaikka kaikki nurkat täynnä firmaperseitä...
Niin minäkin opetan lapsukaisia, joten aika vähissä on tuollaiset ryyppäjäisbileet. Luojan kiitos ettei noin sekaisin päästään oleva ihminen opeta minun lastani. Aivan varmasti hajalla oleva pääsi näkyy myös luokan edessä! Jos työkaverini olisi henkisesti tuossa kunnossa, niin kehottaisin sairaslomille.
Ja vielä täsmennystä: tämä on keskustelupalsta, jonne ei täytetä mitään taustatietolomaketta. Seuraan monia "Suhteet" -kategoriaan kuuluvia keskusteluja silkasta kiinnostuksesta elämään. Terapiaa haetaan muualta! Vaikka eiväthän nuo meikäläisten työterveyspalvelut ainakaan täällä pääkaupunkiseudulla ole parantuneet.
"Hyvää viikonloppua ja hyvää loppuvuotta sinule ja kaikkille uskottomuuden kokeneet naiset. Menen opettamaan."
Sinä et ole pätevä opettaja - et ainakaan yliopistokoulutettu kasvatustieteiden maisteri. Tekstisi on täynnä pilkkuvirheitä, kirjainvirheitä ja huonoja lauseita. Sinä olet sivistymätön, sekopäinen ja aggressiivinen rääväsuu.
Toivon todella, että valehtelit ammattisi. Jos tuollaiset tollot saavat hillua luokan edessä, kovalla työllä saavutetut Pisa-tulokset putoavat kuin lehmänhäntä! (Et kai ole muuten Hämeen suunnalta? En viitsi mainita kaupunkia. Kuulostat epäilyttävän paljon eräältä ystäväni kollegalta.)
No mitä hankkiuduit, idiootti, raskaaksi tuollaiselle miehelle? Kerroit jossakin viestissäsi, että olet kärsinyt parin vuoden masennuksen: raskaus kestää 9 kuukautta. Olisit lähtenyt läiskimään tai ainakin käyttänyt kondomia kunnes diapami-kuuri loppuu: ei tarvitsisi vollottaa täällä!
Mä olen työkaverini kanssa täysin samankaltaisessa tilanteessa. Meillä tämä alkoi jo viime vuonna pikkujouluissa ja jatkuu edelleen, vastoin kaikkia luonnon lakeja. Fyysistä pettämistä ei ole tapahtunut mutta henkistä senkin edestä. Olemme myös yhteydessä tekstarein ja puheluin, eikä niistä todellakaan voi omalle puolisolleen kertoa. Tämä vuosi on ollut sellaista vuoristorataa ja tunteiden kanssa painiskelua, ettei koskaan aikaisemmin. Molemmat olemme tahoillamme "onnellisesti" naimisissa ja vielä "lapsellisia". Toinen vetää silti puoleensa magneetin tavoin. Miten monet kerrat olen miettinyt sinun tavoin, entä jos tunteet olisivat sallittuja. Tunteilleen kun ei voi mitään, vaikka miten yrittäisi. Ihastuminen ei ole pelkästään ihanaa, vaan näin kauan ja epätoivoisena jatkuessaan rankkaa ja raastavaa. Toivon sinulle voimia jatkossa sillä niitä tarvitaan, teetpä minkä päätöksen tahansa. Himonsa pystyy pitämään kurissa mutta niille tunteille ei kertakaikkiaan voi mitään!
Minäpä pistän vielä paremmaksi.
Mullakin on käynnissä samanlainen ihastumisjuttu erään miehen kanssa. Hän on naimisissa niin kuin minäkin. Emme ole sortuneet fyysiseen pettämiseen, ja minä pystyn hallitsemaan himoni. Ihastuksellani ei ole mitään tarvetta ja halua hallita himojansa. Hän olisi valmis sänkyyn kanssani milloin tahansa! Koen siis vielä kaiken kivan lisäksi lievää painostusta: "aah, olen ihan himon vallassa, kun vilautit nilkkaasi..."
Itseäkin haluttaa ihan sairaasti. Joten toisen valmiustila ei mitenkään edistä omaa kunniallisuutta, vaikka siihen olen pystynyt. Noin niin kuin fyysisesti (tunteet ovat taas vähemmän kunnollisia). Kauheita nuo miehet...
Täysin samassa tilanteessa, vois olla mun tekstiä. Kotona periaatteessa kaikki ihan kunnossa, mutta työkaveri on sekottanu pään täysin. Kohta vuosi on ollut flirttailua puolin ja toisin, erilaisissa työbileissä suutelua ja muuta. Pikkujoulua odotan, sillon homma menee pidemmälle, näin on sovittu.
Tiedän olevani moraaliton paska, mutta enää en jaksa välittää, koska tunteet tätä työkaveria kohtaan on niin voimakkaat että ihan fyysisesti sattuu. Jos tää olisikin vaan seksisuhde, niin olisi paljon helpompaa, mutta tämä tunne, mitä häntä kohtaan tunnen on todella voimakas ja toisaalta, meillä on vain yksi elämä, aion jatkossa nauttia joka päivästä, itsekkäästi!
Siitä vaan firmapäiville. Pyydä firmarakkaalta pari drinkkilippua, pikkasen epäröi mutta anna kuitenkin persettä iltamien jälkeen. Aamulla aktin jälkee ( aktista 4 tuntia) hyppää linja-autoon ja matkaa ukon ja lasten luo. Ei tarvitse miettiä enää firmanussimista sehän tuli jo tehtyä ja maanantaina töihin katumaan ja taas rakastamaan. Tämäkin on nähty. Miksi me kaikki muuten olemme töissä: tunteet, rakkudentarve, raha ym. pistää miettimään.
NYT PANEEN KAIKKI. KOKO VIIKON ON PORUKAT OLLEET KIIMASSA. TULIKO YHTÄÄN MEMOA TAI EDES A4-PAPERIA VALMIIKSI... EI TULLUT KUN KAIKKI ON NIIN KIIMASSA. HUVITAVAA NYT NUSSIIN, PANEEN, PÖKKIMÄÄN YM. SITTEN KOTIIN PERHEEN LUO JA VAIMOT JA MIEHET MIETTII PÄÄNSÄ PUHKI ETTÄ ONKO TUO KÄYNYT VIERAISSA... ET SIITÄ SITTEN ELÄMÄNJANAA JATKAMAAN KUN EXTREME-ELÄMÄ ANTAIS NIIN PALJON TÄHÄN TYLSÄÄN ARKEEN..
Harva vain unelmoi työpaikkaromansseista liian moni harrastaa aktia aktin perään. Tyydyttäkää nyt ensin siellä firmassa Solveig, Sari, Anni, Anne ettei niiden tarvitse joko käräyttää tai jaella persettä vuodesta toiseen. Olen kyllästynyt.. jos nuo prinsessat keskittyisivät työtehtäviin.. no en minä sentään kaikesta unelmoi jotkut nyt käy töissä seksin vuoksi ja bailauksen takia..
Eiköhän tuo Anni järkyttänyt meitä kaikkia eniten. Alkoiko suhde jo toukokuu 2002 vai jopa kesäkuu 2001 Vanajalinnassa (oliko se siinä kuvassa) vai vasta marraskuu 2003 mutta päättyikö varmasti maaliskuu 2004. Aivan kauheaa ja masentavaa.
En olisi ikinä itsestäni uskonut, että edes kykenen vielä ihastumaan toiseen mieheen lähes 15 avioliittovuoden jälkeen, mutta niin vain kävi ja vielä työkaveriin. Tiedän olemme moraalittomia paskoja, mutta minkäs teet kun toinen katsookin niin paikat kostuu ;) tuskin maltan odottaa pikkujoulua... Kamalaahan tämä on kun on molemmilla perhe ja kaikki ok. mutta silti se toinen vetää puoleensa ei voi mitään!
Ennen pidin tällaisia ihmisiä todella törkeinä. Oikeastaan pidän vieläkin, vaikka nyt olen itse sellainen.
Tunnettiin jo jonkin aikaa ennen kuin mitään tapahtui ja tultiin juttuun erittäin hyvin heti alusta pitäen. Tosin molempien avioliitto oli aika lailla kylmennyt jo siinä vaiheessa, joten se lienee selitys siihen, että voi näin rakastua toiseen. Seksi astui kuvaan vasta myöhemmin. Tämä on jatkunut nyt puolisen vuotta ja tunteet yhä vain roihuavat. Työpaikalla ei tapailla, mutta silti juttu on selvinnyt joillekin, koska se on kuulemma niin ilmeistä.
Kannattaa selvittää itselleen ero ihastumisen ja rakkauden välillä. Ensinmainittu menee ohi, mutta jos on kyse oikeasta rakkaudesta, se kestää kaiken.
Entinen poikaystäväni opiskelee liiketaloutta, ja ennen minua hirvitti, minkälaiseen työpaikkaan hän asettuu. Nyt olemme eronneet viiden vuoden (onnellisen) seurustelun jälkeen, sillä hän alkoi juomaan jatkuvien luokan bileiden takia, ja hänen persoonallisuutensa muuttui täysin. Suurin osa hänen luokastaan on naispuolisia, ja tämä suurin osa on myös täynnä tulevia firmaperseanneja.
Eräskin muija on seurustellut 6 vuotta, eikä uskalla käydä poikaystävänsä kanssa yhdessä baarissa, koska siellä vastaan kävelisi tusina tämän muijan panokumppaneita! Kehuskeli minulle kuinka hyvin heillä menee, koska hän ei välitä poikaystävänsä menoista, eikä poikaystävä hänen. Ja heillä ei ole yhteistä yöelämää lainkaan!
Yritti aikoinaan flirttailla minunkin ukolleni, varoitin, ja kun seuraavalla kerralla flirttaili taas, kiepautin tukasta. Siihen loppui ripsien räpytys!
Vituttaa tuollaiset pikkuprinsessat jotka alemmuuskompleksissaan yrittävät saada tyydytystä varattujen vokottelusta! Aikuistuvatko ihmiset koskaan?!?
Heidän luokallaan on myös eräs muija, joka myös yritti aikoinaan keimailla poikaystävälleni nenäni edessä, kun olin heidän luokkansa bileissä avecina. Eromme jälkeen kuulin tältä exältäni, että kerran baarissa tämä tyrkky veti hänet väkisin tanssimaan kanssaan, ja alkoi nuolemaan exääni (exäni oli kuulemma just käynyt vessassa oksentamassa :D). Vasta tämä jälkeen se kysyi, että "sähän seurustelet, eikö niin?" Ja kun exäni oli sanonut, että en enää, niin tän vitun firmaperseannin mielenkiinto mun exää kohtaan laski kuin lehmän häntä! Minua kiinnostaa aivan sanoinkuvaamattomasti, että mikä vittu noiden elämän päämäärä oikein on?!! Ei mahda olla kovin periaatteellista elämää ainakaan luvassa..
Pyöriikö tuollaisten ihmisten elämä vain niiden oman pillun ympärillä, ne vissiin kuvittelevat olevansa niiiin vastuttamattomia ja sexyjä!? Mun kissallakin on enemmän järkeä päässä kuin noilla tyrkyillä joita on baarit ja työpaikat täynnä..
Jokainen on vastuussa omista tunteistaan. Kukaan ei Uskottomuus on aina tietoinen valinta, jonka seurauksista eivät itsekkäät ihmiset välitä mitään. Ihastuminen/rakastuminen ei tapahdu, jollei ihminen sisimmässään ole antanut itselleen siihen jo lupaa. Jarrut voi lyödä pohjaan jokaisessa ihastumisen vaiheessa. Ihminen ei ole tunteidensa vietävissä. (kellot soi ja se oli siellä!)
Syrjähypyllä on aina hintantsa; uskottomuusa voi jättää korjaamattoman särön avioliittoon ja kuinka rikkoutunut luottamus saadaan takaisin, petetyn maailman kuva rohmataa, itsetunto nollille etc.
Odottelen psykoterapeutille pääsyä.
Näissä vastaajissa on iso joukko niitä jotka itse haluaisivat jotain yhtä kivaa tapahtuvaksi, mutta kun ovat sitä ilman niin keskittyvät muiden mollaamiseen. Elämä on elämää ja naisen sydän on tutkimaton paikka. Kiikkustuolissa on mitä muistella ja intohimo pitää virkeänä. Ole kuitenkin varovainen ja älä tiedostaen loukkaa ketään. Aikansa kutakin, kyllä elämä suuntansa näyttää! Kun jotain tuollaista kokee niin sitten sen vasta tietää, helppo on olla muita tuomitsemassa!
Samat sanat. Ja tuohon lisäisin vielä, että ei sitä kivaa pääse edes kaikille tapahtumaan. Jos naama on kuin petolinnun perse ja kroppa kuin mätisäkki, niin mikäs siinä ollessa uskollisena.
Toineh ääripää. Avioliittoja, avoliittoja, naisia tai miehiä pilvin pimein kun elämää vietetään casanovana tai firmaperseannina, kun vaan flaksi käy niin kivasti. Seli, seli. Usein myös ihmisen asenne, tausta, työpaikan seksikulttuuri-ilmapiiri ja kasvatus vaikuttaa siihen minkä tien valitsee.
Mikä sovinistiporsas sä olet? Casanova vs. firmaperseanni? Miksei voisi sanoa yhtä hyvin yleinen smegmamuna ja Erotic Queen? Raivostuttaa noi nimitykset: aina naista pistetään halvemmalla, vaikka samaa sikailua molemmat harrastavat.
ovat suurelta osin läheisriippuvaisia, niinkuin tämäkin aloittaja, ja äijät pukkeja jotka käyttävät hyväkseen sitä naisten ominaisuutta.
Nainen tärvelee siinä matkalla omanarvontunteen rippeetkin, ja kierre on valmis. Aina uusia suhteita, ja ihmettelevät itsekseen missä vika?
Näitä voisi kysyä, kumpi oli ensin muna vai kana.
jep, jep nussitaan vaan ei ne porukat mitään töitä tee. Pitäis markkinoida, hankkia asiakkaita, mutta kaiket päivät vääntävät yhtä memoa viikko tolkulla ja nussivat työkavereiden kanssa. Ei ne mitään osaa paitsi ryypätä ja nussia kaiket päivät... sit onkin helppo sanoa että kaikki ei saakaan kaikkea kivaa... muut haluaa olla uskollisia ja keskittyy työntekoon ja samalla joutuu tekeen myös niiden työt jotka vaan nussii duunissa.