jätin - silti rakastan.

Tuntuu sairaalta, että lopetin pitkäaikaisen suhteeni, vaikka rakastin miestä ja rakastan yhä ja vaikka mieskin tuntui minua rakastavan.
minulla vain oli/on niin huono itsetunto, että kuvittelin aina hänen ansaitsevan jotain paljon parempaa kuin minä ja
olevan minulle liian hyvä. tuntui, että hän oli kaikessa minua parempi ja minä en tyydyttänyt (en tarkoita pelkkää seksiä) häntä tarpeeksi.
siispä jätin hänet, toivottaen hänelle onnellista loppuelämää.
ehkä tämä on oikein minulle ja typeryydelleni, kun nyt en kykene elämään ja yhä vain rakastan ja tuntuu, että
kuolen siihen paikkaan jos näen hänet jonkun toisen kanssa.
51466
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Ota hänet heti takaisin. Minä tein lähes samoin; en uskaltanut sitoutua vaikka välitin niin paljon. Nyt kukkaseni on toisen kanssa naimisissa.. :(

Äänestä

No kylläpä kuulosti/näytti osittain tutulta. Ilmoitti keväällä, että ei halua enää seurustella vaan haluaa jotain muuta. En tiedä montako irtosuhdetta sillä oli, eikä sillä niin merkitystäkään, mut jonkun ajan päästä se alkoi soittelee ja haluu nähä jne jne... Olenhan mä sen monesti nähnyt ja "sjs" on ollu kuvioissa välillä...

Kylläpä pisti miettimään... saman ikänenkin oli.. hmm...

ps. pakko kysyy jätitkö keväällä?

Äänestä

Pyydä rakastettuasi takaisin.
Olet kokenut epävarmuutta suhteessanne ja tunteissasi.
Nyt olet varmempi.
Vuoristorata kuuluu suhteeseen,
niinkuin elämään ylipäätänsä. Jaetut tunteet, epäluottamuslauseitten julkituominenkin, syventää suhdetta. Hyvää jatkoa teille.

Äänestä

Viestisi kuulosti sanasta sanaan juuri siltä, mitä itse koin viime syksynä. Ainoa yksityiskohta, joka ei täsmää on ikäsi (Jos nimimerkissäsi on nyt sitten oikea syntymävuotesi.) Luotetaan, että ikäsi on aito, ettei tule liian tutuille silmille kirjoitettua :)

Exälläni oli myös huono itsetunto ja hän joskus ihmetteli jopa ääneen, että mitä oikein hänessä näen. Hän myös piti itseään minua "huonompana". Suhteemme viime metreillä hän pelkäsi, että jätän hänet. Yritin saada hänet vakuuttuneeksi siitä, etten ole häntä jättämässä ja, että olen hyvin tyytyväinen suhteesseemme. En kuitenkaan ymmärtänyt hänen pelkojensa suuruutta, joten en ilmeisesti vakuutellut tarpeeksi. Eli eräänä päivänä hän täydellisesti yllättäen jättikin minut. Yritin parikin viikkoa saada häntä keskustelemaan kanssani ja kenties muuttamaan mielensä, mutta se ei kuitenkaan auttanut.

Jos exäni pyytäisi minua takaisin, niin en tiedä mitä tekisin. Suhteemme loppui, vaikka en tehnyt mitään tavanomaista tyhmempää tai suurempaa virhettä. Tästä syystä minun oli (ja on edelleen) hyvin vaikeaa ymmärtää, miksi minut jätettiin. Sydämeni särkyi niin pahasti, että en tiedä pystynkö (vaikka kuinka yrittäisin) enää ikinä luottamaan häneen ja siihen, että uudelleen aloitettu suhde kestäisi.

Jos hän kuitenkin minua lähestyisi, niin lämpenisin eniten rehelliselle ja suoralle lähestymistavalle. Eli kerrot exällesi suoraan sydämestäsi, mitä hänestä ajattelet ja tunnet. Pieni vihjailu ei välttämättä vie asiaa mihinkään. Minä en ainakaan uskaltaisi tehdä mitään vastaliikettä, jos on pienikin mahdollisuus, että vihjeen voi tulkita toisin.

kysymys: Jos olet surullinen ja et tällä hetkellä ole rakkaasi kanssa, niin mikä on huonoin asia, joka voi tapahtua, jos pyydät häntä takaisin ja hän ei tulekkaan takaisin?
vastaus: Olet surullinen ja et ole rakkaasi kanssa.
päätelmä: Mikä muuttui huonompaan suuntaan, ei mikään! Eli siitä vaan puhelin käteen.

Äänestä

olen itte joutumassa juuri tohon samaan hommaan mutta olen mies...enkä tiedä jätänkö kun epäilyttää että hän pettää... tiedän tasan tarkkaan miltä susta tuntuu. (kokemuksesta)
enkä enää haluis tulla jätetyksi..
mutta hei!elämä jatkuu, se vaan että kannattaako aloittaa uutta kun se sattuu aina yhtä pahalta..
siinäpä se.aina tulee jompikumpi jätetyksi sellasta se on.mutta yksinkään ei voi elää..
elämä on niin vittumaista..
pärjäile

Äänestä

Kommentoi aloitusta


surullinen83 kirjoitti:

Tuntuu sairaalta, että lopetin pitkäaikaisen suhteeni, vaikka rakastin miestä ja rakastan yhä ja vaikka mieskin tuntui minua rakastavan.
minulla vain oli/on niin huono itsetunto, että kuvittelin aina hänen ansaitsevan jotain paljon parempaa kuin minä ja
olevan minulle liian hyvä. tuntui, että hän oli kaikessa minua parempi ja minä en tyydyttänyt (en tarkoita pelkkää seksiä) häntä tarpeeksi.
siispä jätin hänet, toivottaen hänelle onnellista loppuelämää.
ehkä tämä on oikein minulle ja typeryydelleni, kun nyt en kykene elämään ja yhä vain rakastan ja tuntuu, että
kuolen siihen paikkaan jos näen hänet jonkun toisen kanssa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu