Aloimme seurustelemaan poikaystäväni kanssa n. 3 vuotta sitten. Poikaystäväni tulee hyvin ihmisten kanssa toimeen, auttaa aina kun vain pyydetään ja komea katsellakin. Myönnän, että ihastuin hänessä ensiksi ulkonäköön. Suhteen alkuaikoina hän asui isoäitinsä luona maalla ja auttoi maatilan töissä, opiskellen samaan aikaan uuteen ammattiin. Hän ei kuitenkaan ollut liian puhelias koskien menneisyyttään. Vastaukset olivat hieman epämääräisiä.
Suhteen edetessä sain tietää yhtä sun toista, ensin poikien pikkunäpistelystä, myöhemmin huumeiden käytöstä, pienimuotoisesta välityksestä ja luottohäiriöistä. Hänen avokätinen äitinsä oli maksanut pojan "pois pinteestä". Syitä, miksi hän vaihtoi paikkakuntaa ja ammattia. Tässä välissä vanhempani ja ystäväni olivat jo kovasti ihastuneet reippaaseen ja ystävälliseen vävykokelaaseen.
Itselleni hän oli vasta ensimmäinen pitempiaikainen poikaystävä. Olin koulukiusattu, enkä siksi viihtynyt muiden nuorten seurassa. Kävin baareissa harvoin ja silloinkin viikolla. Nykyisen poikaystäväni tapasin, kun olin 3:tta kertaa ulkona lauantai-iltana (koko elämäni aikana). Koska olin jo reilu parikymppinen, eikä minulla ollut ollut varsinaisesti poikaystävää, päätin pitää tästä ainoasta kynsin ja hampain kiinni.
Vanhempani saivat tietää miehen luottohäiriöstä vasta hiljattain, kun ostimme asunnon, jonka vanhempani takasivat. Muista hänen luurangoista he eivät tiedä. Miehen äitiä ei miehen itsensä mukaan voinut häiritä, koska hän on maksanut jo tarpeeksi miehen tekosista.
Mieheni on useimmiten todella mukava ja hauska, on ollut jo 1.5 vuotta uudessa vakituisessa työssä. Kuitenkin välillä hän saa "kohtauksia", jolloin tuntuu että eläisin uhmaikäisen lapsen kanssa, mm. kun sanoin keittäväni kahvia enkä muistanutkaan, hän kaatoi vettä kahvinkeittimeen niin että vesi loiskui pitkin pöytiä... sotkun siivosin tietenkin minä.
Olen aivan yksin tämän "kulissini" kanssa, edes kukaan kavereistani ei tiedä mieheni luurangoista.
Ei ole ketään, kenen kanssa keskustella.
Pelkään, että mies myöhemmin sortuu esim. viinaan, koska on huumeisiinkin aikanaan sortunut tai alkaa väkivaltaiseksi tms. Viimeaikoina olemme riidelleet n. kerran kuukaudessa lähinnä koska minua on alkanut vaivata mieheni menneisyys. Suuttuessaan mies alkaa paiskoa ja rikkoa tavaroita. En haluaisi tuleville lapsilleni epävarmaa kotia. Lisäksi miehelläni hän saattaa loukkaantua, jos en tee jotain hänen puolestaan, jopa jos itse pyydän häntä tekemään jotain ja hänellä on esim. kiire.
Muulloin kuin ym. aikoina mieheni on todella mukava, meillä on mm. samanlainen huumorintaju.
Mitä teen? Olen siinä iässä, että katselen kateellisena vieressä kun kaverit menevät naimisiin ja tekevät lapsia. Jos nyt eroamme, jäänkö ikiajoiksi vanhaksi piiaksi?
Suhteen edetessä sain tietää yhtä sun toista, ensin poikien pikkunäpistelystä, myöhemmin huumeiden käytöstä, pienimuotoisesta välityksestä ja luottohäiriöistä. Hänen avokätinen äitinsä oli maksanut pojan "pois pinteestä". Syitä, miksi hän vaihtoi paikkakuntaa ja ammattia. Tässä välissä vanhempani ja ystäväni olivat jo kovasti ihastuneet reippaaseen ja ystävälliseen vävykokelaaseen.
Itselleni hän oli vasta ensimmäinen pitempiaikainen poikaystävä. Olin koulukiusattu, enkä siksi viihtynyt muiden nuorten seurassa. Kävin baareissa harvoin ja silloinkin viikolla. Nykyisen poikaystäväni tapasin, kun olin 3:tta kertaa ulkona lauantai-iltana (koko elämäni aikana). Koska olin jo reilu parikymppinen, eikä minulla ollut ollut varsinaisesti poikaystävää, päätin pitää tästä ainoasta kynsin ja hampain kiinni.
Vanhempani saivat tietää miehen luottohäiriöstä vasta hiljattain, kun ostimme asunnon, jonka vanhempani takasivat. Muista hänen luurangoista he eivät tiedä. Miehen äitiä ei miehen itsensä mukaan voinut häiritä, koska hän on maksanut jo tarpeeksi miehen tekosista.
Mieheni on useimmiten todella mukava ja hauska, on ollut jo 1.5 vuotta uudessa vakituisessa työssä. Kuitenkin välillä hän saa "kohtauksia", jolloin tuntuu että eläisin uhmaikäisen lapsen kanssa, mm. kun sanoin keittäväni kahvia enkä muistanutkaan, hän kaatoi vettä kahvinkeittimeen niin että vesi loiskui pitkin pöytiä... sotkun siivosin tietenkin minä.
Olen aivan yksin tämän "kulissini" kanssa, edes kukaan kavereistani ei tiedä mieheni luurangoista.
Ei ole ketään, kenen kanssa keskustella.
Pelkään, että mies myöhemmin sortuu esim. viinaan, koska on huumeisiinkin aikanaan sortunut tai alkaa väkivaltaiseksi tms. Viimeaikoina olemme riidelleet n. kerran kuukaudessa lähinnä koska minua on alkanut vaivata mieheni menneisyys. Suuttuessaan mies alkaa paiskoa ja rikkoa tavaroita. En haluaisi tuleville lapsilleni epävarmaa kotia. Lisäksi miehelläni hän saattaa loukkaantua, jos en tee jotain hänen puolestaan, jopa jos itse pyydän häntä tekemään jotain ja hänellä on esim. kiire.
Muulloin kuin ym. aikoina mieheni on todella mukava, meillä on mm. samanlainen huumorintaju.
Mitä teen? Olen siinä iässä, että katselen kateellisena vieressä kun kaverit menevät naimisiin ja tekevät lapsia. Jos nyt eroamme, jäänkö ikiajoiksi vanhaksi piiaksi?
Vastaukset 4
Vanhimmat
No jätä se mies äkkiä, vielä hyvän sään vallitessa. Kohta voit saada turpaasi ja lujaa, ja kaikki muu paska siinä sivussa. Taidat olla itsekin nykyään ihan söpö, kerran väittämäsi komea mies sun kanssa alkoi jostain syystä olemaan. Eiköhän nitä muita miehiä löydy, joilla ei ole tuollaista historiaa...
No vaikea sanoa ihan tommosesta et mitä tekisit? mutta uskoisin että poikaystäväsi häpeää tekosiaan kun ei ole kertonut kun pikkuhiljaa asioistaa..eikä halua muiden kauheesti niistä tietävän. On tosi hieno homma et hänellä on vakityö ja elämä muutenkin reilassa (poikaystäväsi on voittanut jo isoja esteitä elämässään)...voihan sitä vaikka loputtomiin jossitella asioiden kans mut en nyt ainakaan itse kehottaisi teitä ensimmäisenä eroamaan?!
Suhteen edetessä sitä uskaltautuu enemmän ja enemmän näyttämään sitä itseään toiselle ja näin ollen uskaltaa hiukan "raivotakkin" ilman et tarvii pelätä toisen häipyvän (eri asia tietty jos aletaan tosissaan pistää paikkoja remonttiin tai hakkaa akkaansa..) kyllä se meilläkin välillä mies kiukuttelee ja ovia paiskoo kuten myös minäkin.. :)
Kyllä ihmiset riitelee, sellaisetkin joilla ei ole epämääräistä taustaa ;-) Ja paiskotaan ovia ja huudetaan joskus.
Entäs sellainen ongelma että sinä olet hiljainen ja kiltti, etkä ole tottunut siihen että ihmiset näyttää negatiivisia tunteita? Menet lukkoon etkä tiedä kuinka suhtautua kun miehesi on vihainen. Vaikuttaisiko se koulukiusaaminen noin?
Se, että on joskus nuoruudessa tehnyt hölmöjä asioita niin ne on miehelläsi kuulunut siihen ikään. Se ei tod tarkoita sitä, että ne asiat uusiutuisi. Hän ei varmasti ole ylpeä teoistaan ja uskoisin, että on oppinut jotain, jos kolme vuotta on jo "hyvin" käyttäytynyt. Luultavasti hän on huumeilla lääkinnyt omaa pahaa oloaan. Se on kyllä totta, että hän saattaa joskus lääkitä pahaa oloaan alkoholilla, mutta ei se hänestä juoppoa tee. Jokaisella on oma tapansa käsitellä vaikeita tunteita. Se ei tarkoita sitä, että puolisostasi tulee naistenhakkaaja vaikka nuoruudessaan onkin hölmöillyt. Hän on kuitenkin rakastunut sinuun ja varmasti kasvanut henkisestikin vuosien saatossa. Keskustele miehesi kanssa asiasta.