Halusin kertoa stoorini nyt tälle palstalle,vaikka toivon vielä paluuta "rakkaus ja rakastaminen" taikka "parisuhde"-palstoille.
Olen kunnolla seurustellut siis vain muutaman kerran,ensimmäinen alkoi kesän alussa ja päättyi syksyllä 2002 kun ei tunteet vain olleet tarpeeksi voimakkaat,kummallakaan.Silloin ei ollut mitään hätää,syksy oli haikea,mutta ero oli silloin fiksuinta.
Kuitenkin,loppukesänä 2004 päättyi toinen suhde.Minun 2 kuukautta kestänyt ylä-ja alamäkinen suhde.Se oli lyhyt,mutta sitäkin intensiivisempi.Ensimmäisenä päivänä ihastuin,toisena "annoin",vaikken koskaan ollut niin nopeasti..ei ollut tapaistani.
Siitä lähti hurja kiintyminen ja rakastuminen,kunnes hän jätti,ja tottakai se tuntui pahemmalta kuin mikään koskaan oli siihen astisessa elämässäni.Aikansa,mutta liian pitkään,meni touhu jo liiankin epäterveeksi henkisesti että fyysisesti.
Helpotti kunnolla vasta yli puolen vuoden päästä.
Syksy oli helvetti ja talvi ei sen valoisampi,oli yksinäistä ja pimeää,ulkoisesti sekä sisäisesti.
Maaliskuussa sitten tapasin aivan erilaisen ihmisen,hänellä oli sama nimi kun aikaisemmalla. (kohtaloa?)
Me edettiin hitaasti ja suhde oli kuin mieskin:tasapainoinen ja lämmin,turvallinen,varma,luotettava..
Vaikka aluksi ahdistikin se "tasaisuus" aikasempaan menooni,joka kieltämättä oli aika villiä tuon 2004 jättämisen tuloksena,rupesin uudestaan kiintymään ja rakastumaan.Hitaasti,mutta olin ainakin onnellinen,ja olin sitä vielä viikko sitten.
Siitä on n.7kuukautta siis aikaa kun tapasimme..nyt ilmoitti että tämä ei taida pidemmän päälle onnistua,juuri kun aloin luottamaan ja yrittämään todella "pidempää" suhdetta ja tottakai,rakastumaan jälleen kerran.
Olen aivan hukassa,toivon että saan asiat korjattua,mitä epätoivoisesti yritin aikasemmankin kanssa.Mutta tämän piti olla täysin eri juttu..
Taas on pimeä syksy ja talvi edessä..Tekee heikkoa että taas sama tuntuu toistuvan.
Jos en sun kanssas onnistu niin kenen sitten?
Jos en voinukkaan luottaa suhun,sun tunteisiin ja turvallisuuteen niin kehen sitten?
Jokainen syksy ja talvi taitaa tulla olemaan liian pitkä ja pimeä tässä elämässä.Toivon vain että haluaisit edes yrittää..ei tunteet mihinkään voinut hävitä viikossa,kun olin vasta sun "kulta".
Luulin sinua juuri sellaiseksi kuka edes yrittää.Jos et sinä,niin kuka sitten?
Voi hyvä jumala kun tämä nyt järjestyisi.
Olen kunnolla seurustellut siis vain muutaman kerran,ensimmäinen alkoi kesän alussa ja päättyi syksyllä 2002 kun ei tunteet vain olleet tarpeeksi voimakkaat,kummallakaan.Silloin ei ollut mitään hätää,syksy oli haikea,mutta ero oli silloin fiksuinta.
Kuitenkin,loppukesänä 2004 päättyi toinen suhde.Minun 2 kuukautta kestänyt ylä-ja alamäkinen suhde.Se oli lyhyt,mutta sitäkin intensiivisempi.Ensimmäisenä päivänä ihastuin,toisena "annoin",vaikken koskaan ollut niin nopeasti..ei ollut tapaistani.
Siitä lähti hurja kiintyminen ja rakastuminen,kunnes hän jätti,ja tottakai se tuntui pahemmalta kuin mikään koskaan oli siihen astisessa elämässäni.Aikansa,mutta liian pitkään,meni touhu jo liiankin epäterveeksi henkisesti että fyysisesti.
Helpotti kunnolla vasta yli puolen vuoden päästä.
Syksy oli helvetti ja talvi ei sen valoisampi,oli yksinäistä ja pimeää,ulkoisesti sekä sisäisesti.
Maaliskuussa sitten tapasin aivan erilaisen ihmisen,hänellä oli sama nimi kun aikaisemmalla. (kohtaloa?)
Me edettiin hitaasti ja suhde oli kuin mieskin:tasapainoinen ja lämmin,turvallinen,varma,luotettava..
Vaikka aluksi ahdistikin se "tasaisuus" aikasempaan menooni,joka kieltämättä oli aika villiä tuon 2004 jättämisen tuloksena,rupesin uudestaan kiintymään ja rakastumaan.Hitaasti,mutta olin ainakin onnellinen,ja olin sitä vielä viikko sitten.
Siitä on n.7kuukautta siis aikaa kun tapasimme..nyt ilmoitti että tämä ei taida pidemmän päälle onnistua,juuri kun aloin luottamaan ja yrittämään todella "pidempää" suhdetta ja tottakai,rakastumaan jälleen kerran.
Olen aivan hukassa,toivon että saan asiat korjattua,mitä epätoivoisesti yritin aikasemmankin kanssa.Mutta tämän piti olla täysin eri juttu..
Taas on pimeä syksy ja talvi edessä..Tekee heikkoa että taas sama tuntuu toistuvan.
Jos en sun kanssas onnistu niin kenen sitten?
Jos en voinukkaan luottaa suhun,sun tunteisiin ja turvallisuuteen niin kehen sitten?
Jokainen syksy ja talvi taitaa tulla olemaan liian pitkä ja pimeä tässä elämässä.Toivon vain että haluaisit edes yrittää..ei tunteet mihinkään voinut hävitä viikossa,kun olin vasta sun "kulta".
Luulin sinua juuri sellaiseksi kuka edes yrittää.Jos et sinä,niin kuka sitten?
Voi hyvä jumala kun tämä nyt järjestyisi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sinun viestistäsi tämä loppuosa on niinkuin omasta elämästäni, kuulostaa niin tutulta...Koska minäkin uskoin ja luotin juuri päättyneeseen suhteeseeni, luulin että siitä olisi tullut jotain erilaista ja pidempi kestoista kuin edellisestä...Mutta ei, taas kerran jouduin pettymään...
"Jos en sun kanssas onnistu niin kenen sitten?
Jos en voinukkaan luottaa suhun,sun tunteisiin ja turvallisuuteen niin kehen sitten?
Jokainen syksy ja talvi taitaa tulla olemaan liian pitkä ja pimeä tässä elämässä.Toivon vain että haluaisit edes yrittää..ei tunteet mihinkään voinut hävitä viikossa,kun olin vasta sun "kulta".
Luulin sinua juuri sellaiseksi kuka edes yrittää.Jos et sinä,niin kuka sitten? "