Eli. Lähtökohtana on 160cm pituutta ja 51 kiloa painoa.
Tuosta lähdetään ja tavoitteena olisi ainakin 6 kilon pudotus.
Mietin, miksi en laihdu.
Syön omasta mielestäni aika terveellistä ja kevyttä ruokaa, esim. kasvisruokia, kanaa, perunoita joskus, riisiä, täysjyväruisleipää, juureksia, hedelmiä.. yms.
Harvoin syön karkkia, joskus kuitenkin.
En syö pullaa, kakkuja, keksejä yms. En juo limuja tai sokeroituja mehuja.
En käytä ruuanlaitossa rasvaa, kermoja tms. Ainoastaan kasvirasvasekoitetta silloin tällöin. Mutta harvoin.
Joskus otan siiderin tai kaksi, nekin kevyt versiona mahdollisimman usein.
Harrastan stepperillä askeltamista (en tiedä miten sen järkevämmin sanoisin) lähes joka päivä. Pidän viikossa yhden tai kaksi lepopäivää. Ja kerrallaan stepperin kanssa kuluu keskimäärin se 20 min. mikä kuluttaa 200 kcal, ja jaksamisen mukaan steppailen enemmänkin.
Lisäksi teen 50-100 vatsalihasliikettä tuon steppailun jälkeen.
Miksi en laihdu. Miksi?
Koska olen lähes varma, että kulutan enemmän kuin mitä saan energiaa ruuasta. Joten missä vika.
Häiritsee todella nuo ylimääräiset kilot ja rasva tuossa vyötäröllä ja reisissä. Ja vatsassa. Haluan ne pois.
Ja kyse on vain 6 kilon pudotuksesta. Ei paljoa. Aluksi.
Lopullinen tavoite olisi saada pois n. 8-10 kiloa.
Onko neuvoja tms.?
Maria
Tuosta lähdetään ja tavoitteena olisi ainakin 6 kilon pudotus.
Mietin, miksi en laihdu.
Syön omasta mielestäni aika terveellistä ja kevyttä ruokaa, esim. kasvisruokia, kanaa, perunoita joskus, riisiä, täysjyväruisleipää, juureksia, hedelmiä.. yms.
Harvoin syön karkkia, joskus kuitenkin.
En syö pullaa, kakkuja, keksejä yms. En juo limuja tai sokeroituja mehuja.
En käytä ruuanlaitossa rasvaa, kermoja tms. Ainoastaan kasvirasvasekoitetta silloin tällöin. Mutta harvoin.
Joskus otan siiderin tai kaksi, nekin kevyt versiona mahdollisimman usein.
Harrastan stepperillä askeltamista (en tiedä miten sen järkevämmin sanoisin) lähes joka päivä. Pidän viikossa yhden tai kaksi lepopäivää. Ja kerrallaan stepperin kanssa kuluu keskimäärin se 20 min. mikä kuluttaa 200 kcal, ja jaksamisen mukaan steppailen enemmänkin.
Lisäksi teen 50-100 vatsalihasliikettä tuon steppailun jälkeen.
Miksi en laihdu. Miksi?
Koska olen lähes varma, että kulutan enemmän kuin mitä saan energiaa ruuasta. Joten missä vika.
Häiritsee todella nuo ylimääräiset kilot ja rasva tuossa vyötäröllä ja reisissä. Ja vatsassa. Haluan ne pois.
Ja kyse on vain 6 kilon pudotuksesta. Ei paljoa. Aluksi.
Lopullinen tavoite olisi saada pois n. 8-10 kiloa.
Onko neuvoja tms.?
Maria
Vastaukset 9
Vanhimmat
minusta tuntuu että ongelmasi on eniten korvien välissä. Et voi olla läski tuolla painolla ja pituudella. Vartalosi muotoa voit parantaa monipuolistamalla liikuntaa. Kiloja älä karista yhtään.
160cm pituudelle alapainoraja on mielestäni 51kg eli ei sinun tarvitse laihduttaa..välillä tuntuu että tyhjästä laihduttavat tarvitsisivat eniten jotakin psykiatria..muokkaa vartaloasi muuten..
hei nyt järki käteen oikeesti. Et kertonu minkä ikänen olet, sillä on pieni vaikutus tähän asiaan myös.
Mä olen itse 22 vee, 160/57. Vähän on pehmeetä mut poikaystävä ainaki rakastaa sitä että on jotain mistä pitää kii.
Sä et todellakaan oo liian lihava. Mene vaikka salille niin saat lihaksia sen "mukamas rasvan" tilalle. Sun paino ei putoa koska oot jo sun normaalipainossa. Sun kroppa voi hyvin tietyssä painossa ja kroppa pyrkii pitämään painon siinä. Mulla se 57 kiloo ja sillä siisti. En liho enkä laihdu tästä painosta, eli tää on mun ja se mun on hyväksyttävä.
Jos sä painaisit vaikka 40 kiloo ni sä näyttäisit aivan varmasti liian laihalta. Oikeesti. Mä tiedän sen. Subn ruokavalio onb ideaalinen suorastaan, mut pidä huoli että saat myös rasvahappoja. Esim rypsiöljyä voit käyttää ruuanlaitossa ihan hyvin eikä se sua lihota minnekään.
Voisit käydä vaikka lenkillä ja salilla, siinä olis kivasti liikuntaa, lepopäivät sulla jo olikin.
Älä laihduta, sun ei todellakaan tarvii!
Mun mielestä, mussa on sitä ylimääräistä. Ja tahdon siitä eroon. Mieluiten karistaisin myös muutaman kilon pois, ja samalla koittasin harrastaa jotain, et kroppa kiinteytyisi.
Ja kun jokaisen ihmisen ruumiinrakenne on niin erilainen. Joku toinen mun kanssa saman pituinen voi näyttää hyvältä ja sutjakalta saman painoisena kuin olen nyt tai painavampanakin, mutta minä en.
Jokainen kilo näkyy liikana.
Olen lihonut tässä vuoden sisällä 46 kilosta tuohon n. 50 kiloon. Valtava ahdistus ja epätoivo on samalla vallannut mieleni.
Ajattelin, ettei tämä viestini sovi minnekään anoreksia-palstalle, vaan nimenomaan laihdutuspalstalle.
Onko sillä nyt niin väliä mitkä nykyiset mittani ovat jos vain haluan vähän laihtua. Takaisin siihen mitä olin.
Ai niin ja olen 21 vuotias, eli en mikään teini enää. Ja tämä on mulle tärkeä juttu. Oikeasti. Ei mitään pelleilyä.
Jos ihminen kärsii nykyisessä painossaan niin sille pitää tehdä jotain.
En vain tiedä miten. Tiedän miten olen onnistunut siinä silloin kun sairas ajattelutapa hallitsi minua, nyt haluaisin jotenkin "terveellisemmin" laihtua ne 6 kiloa.
Maria
Sain käsityksen, että olet sairastanut syömishäiriötä aikaisemmin. Olenko väärässä? Sama sairaus vaikuttaa ilmeisimmin sinussa vieläkin, sillä ei se tosta noin vaan mene pois, tiedän kokemuksista. Siitä kertoo sekin, että olet fiksoitunut tiettyyn painoon, joka on liian vähän.
Miksi et keskittyisi enemmän kiinteytymiseen, joka onnistuu liikuntaa lisäämällä. Edellisissä viesteissä on mainittu kuntosalitreenaamisesta, jonka myötä lihaksesi kasvaa ja mmainitsemasi "löysä" muuttuu lihakseksi.On tietysti monia muitakin hyviä lajeja! Neuvoisin että painon tuijottamisen sijaan hankit uusia liikunnallisia harrastuksia ja jatkat terveellistä syömistä -sen pitäisi pikkuhiljaa auttaa.
Standardin mukainen normaalipainosi 160 senttiä pitkänä ja 25-vuotiaana tai vanhempana naisena on 50-64 kiloa. USA:n henkivakuutuslaitosten tilastojen mukaan saavutat pisimmän eliniän 50-56 kilon painoisena (yli 25-vuotiiat ja sitä vanhemmat naiset, keskinkertainen luustonrakenne). Kevyellä luustonrakenteella saman taulukon ihannepaino on 48-51 kg ja tanakalla luustonrakenteella 54-61 kg. Nämä painot ovat taanneet pisimmän iän USA:n henkivakuutuslaitosten laajojen tilastojen mukaan USA:n naisille 70-luvulla. Huomio, että tilaston vanhemmilla naisilla paino voi laskea, koska lihaksia on yleensä vähemmän kuin nuorilla naisilla.
Ilmeisesti paino vakiintuu kuitenkin vasta 25-vuoden iässä, koska kaikki taulukot on laadittu sen mukaan. Syömällä paljon kasviksia, monipuolista ruokaa ja harrastamalla liikuntaa painosi pysyy sinulle ideaalisella tasolla: nousee tai laskee siihen. Ymmärrän, että nopea painon nousu, 4kg vuodessa, yllättää. Tiedätkö syyn? Jatkamalla reipasta liikuntaa ja terveellistä ruokailua, ravinteet jakautunevat ympäri kehoa, eikä enää näy häiritsevänä. Terveen naisen kehossa kuuluu olla hieman rasvaa suojaamaan soluja, hermoja, sisäelimiä ja vastustamaan infektioita. Todellinen haaste on pysyä tuossa ihannepainossa eläkeikään asti! Onnea siihen! Huomioi että alipaino on riski luuston terveydelle!
Rasvaa tarvitset vähintään 50 gramma päivässä: esimerkiksi kasvisölyjä salaattiin, pähkinöitä, avokadoa ja kalarasvoja. Tyydyttynyttä rasvaa ei tarvita. Laihtuminenkaan ei kuitenkaan onnistu ilman välttämättömiä rasvahappoja. Rasvat ovat tärkeitä myös rasvaliukoisten vitamiinien imeytymiselle. Niitä on hyvä olla joka ateriassa.
Sinun iässäsi on erityisen tärkeää vahvistaa lihaksia ja luustoa. Siitä on hyötyä loppuelämän ajan. Suosittelen lihaskuntoharjoittelua kaksi kertaa viikossa; kerran viikossa juoksua, pyöräilyä, hiihtoa, aerobicia tms. ja runsaasti venyttelyjä liikunnan yhteydessä. Lainaa jokin kuntokirja, esim "Elämäsi kuntoon" on hyvä. Liikunnan tueksi on erittäin tärkeää saada riittävästi monipuolista ravintoa ja paljon liikkuva tarvitsee energiaa enemmän.
Kerro, mitä pidit tästä tai jostain muusta liikuntakirjasta ja miten kuntoilusi edistyy. Me muutkin pyrimme nostamaan kuntoamme ja pääsemään lähemmäksi ihannepainoamme.
Mulle ei ole niinkään tärkeää saada kroppaa kiinteämmäksi ja lihaksia enemmän.
Mutta askeltamista ja vatsalihaksia yritän jaksaa joka päivä.
Lisäksi yritän syödä kevyesti ja terveellisesti. Mahdollisimman vähärasvaisesti ja vähäkalorisesti.
Ennemminkin haluan laihtua kiloissa. Haluan että paino putoaa sen 5-6 kiloa ainakin aluksi. Tiedän keinot siihen. mutta se tuo mukanaan kaikkea muutakin.
Ja kyllä, olen sairastanut syömishäiriötä. Ja en tiedä olenko täysin parantunut siitä vieläkään.
Joskus tuntuu, että olen, joskus taas ei.
Kun katson peiliin, näen vain läskiä, läskiä ja läskiä.
Reidet on liian paksut, vatsa liian iso ja käsivarret paksut. Tiedän, että jos laihtuisin kiloissa, hoikentuisin myös muuten.
Ja se on helpompaa, kuin jatkuva liikkuminen ja rehkiminen.
En tiedä. Olen ihan sekaisin. Yritän saada terveellisestä elämästä kiinni, mutta kai tuo sairas ajattelu on vielä jotenkin takaraivossa.
Siihen on niin helppo aina palata jos alkaa ahdistaa. Jos se on koskaan poistunutkaan.
Epätoivo ja suru ja tuska on läsnä koko ajan.
Olet hieno ainutlaatuinen ihminen. Laihduttaminen on ohi, sillä olet sinulle sopivassa koossa. Osaat jo selvästi ottaa vastuun ajatuksistasi ja tunnistaa sairautesi tuomat väärät ajattelutavat. Elämään kuuluu myös vaikeuksia. Ethän pakene tai anna periksi. Hyväksyt ja taistelet. Anoreksian hoito on pitkäaikaista, se kestää usein noin 1-5 vuotta.
Yritä ratkaista masennuksesi keskustelemalla tilanteesta läheistesi kanssa. Laihduttaminen ei ratkaise ongelmiasi.
”Muutan kielteiset ajatukset myönteisiksi. Olen onnistunut upeasti, sillä olen saavuttanut oikean oman painoni. Opettelen hyväksymään uuden upea itseni sellaisena kuin olen nyt. Myönteiset affirmaatiot ovat keino elämäni uusiin mahdollisuuksiin. Sallin itsellesi vapauden unohtaa ruokailun tarkkailun ja keksin elämän muut mahdollisuudet. Taistelen terveyteen. Olen arvokas ihminen.”
"Rakastan itseäni ja minua rakastetaan."