Minä muuttaisin sinne uuden tiskiharjan, sitä ei ole varmaan koskaan vaihdettu.
Muuttaisin myös olohuoneen huonekalujen järjestystä. Sohvan eteen on sijoitettu anopin keinutuoli (molemmat tv:n suuntaan) ja soffalla istuessa tv:tä ei näe kun anoppi sytkyttää siinä edessä keinutuolillaan...
Muuttaisin myös olohuoneen huonekalujen järjestystä. Sohvan eteen on sijoitettu anopin keinutuoli (molemmat tv:n suuntaan) ja soffalla istuessa tv:tä ei näe kun anoppi sytkyttää siinä edessä keinutuolillaan...
Vastaukset 26
Vanhimmat
Harjoista puheen ollen: anoppini kakkos-wc:n vessaharjassa asuu öhkömönkiäisiä. Yöks.
Lisäksi hän ostaa kerran vuodessa jättimäärän perunoita ja niitä sitten on aina tarjolla. Ne on aika kumeja siinä loppuvaiheessa. :(
En mitään. "Talo elää tavallaan"-lausahdus kuvaa hyvin ajattelumaailmaani. Kunnioitan toisten kotia samalla tavalla kuin haluan omien vieraitteni suhtautuvan meidän pesäämme. Itse en pidä siitä, että vieraat tekevät muutoksia tai muutossuunnitelmia minun reviirilläni. Saman tilan annan toisille.
tavallaan. Antaisi vaan minunkin elää minun tavallani.
Heittäisin kaikki hirveät muovikukkaset roskiin!
Yök, niitä on jopa autossa, hyi.
matot. Mattoja ei ole koskaan pesty ja käytössä kuulemani mukaan jo ainakin vuodesta 1984.
Onhan sitä muutakin mutta ne matot! yäks.
*
Totta kai tulisi kunnioittaa toisen kotia. En hänelle koskaan maininnut asiasta.
*
Totta kai tulisi kunnioittaa toisen kotia. En koskaan moittinut epäsiistiksi hänen kotiaan.
ja sitten menisin ostamaan uudet ruuat. Nyt joudumme aina katsomaan parasta ennen päiviä.
Anoppi on vielä alle 60v, joten syynä ei voi olla mökkihöperyys.
Sopivasti sen ikäinen, kaiketi 40-luvun loppupuolelta, kun kaikesta oli pulaa vielä 50-luvullakin alkupuolella ainakin.
Hyvä, kun huomaat tarkastaa jääkaapin, että on kuranttia. RUoka ei kuitenkaan läheskään aina ole syömäkelvotonta, vaikka parasta ennen pvm on mennyt. Se tarkoitta, että sitä ei saa myydä enää sen jälkeen. Hän on oppinut lapsena olemaan ruuasta varsinkin tarkka, kun meidän aikanamme ruoka oli pakko syödä kaikki, mitä itse oli ottanut tai vanhempi lautaselle mättänyt. Siinä oli itku kurkussa, kun piti niellä akanaista kaurapuuroa kalanmaksaöljy lusikallisen jälkeen.
Ymmärrän oikein hyvin, mihin tuo perustuu- ruokaa ei saa haaskata.
Enpä muuttaisi mitään anoppilassa. Ei ole koskaan edes oikeastaan käynyt mielessä muuttaa siellä ajatuksissakaan mitään.
Meillä anoppi muuttaisi poikansa vaimon (huono vaimo, huono äiti), kasvatusperiaatteet (keksii lapsille allergioita, ei anna tarpeeksi ruokaa, komentaa lapsia liikaa eikä sitten toisaalta komenna lainkaan???), arkirutiinit (miehelle ei kuulu kodinhoito tai lastenhoito, ne ovat vaimon hommia), maitolasit (niistä on hankala pitää kiinni) ja ruokailuvälineet (huonon mallisia eikä ole tarpeeksi), tapetit (aivan liian tummat), joulutavat (lapsille ostetaan liikaa lahjoja, joulupöydästä puuttuu sinne ehdottomasti kuuluvia ruokia), ruokavalion (meillä aivan vääriä ruokia), miniän alusvaatteet (eivät ole tarpeeksi seksikkäitä hänen pojalleen).
anopin poika vai onko hänkin muutoskurssissasi, luultavasti ja tähyät jo muualle...
väärää puuta. Tämä miniähän ei olisi muuttamassa anoppilassaan mitään. Hänellä tosin on tunne, että anoppi muuttaisi hänen kotonaan kaiken.
Siirtäisin miljoonat koriste-esineet vintille, koska pölyjen pyyhkiminen on tuskaista.. Ja pölythän on pyyhittävä lauantaisin, ja kuka sen tekee?? nii-i.
niiden rasvakeittimen! hirveä haju aina kun menee käymään, ja tarttuu heti vaatteisiin..
Tämä oli varmaankin pilke silmäkulmassa aloitettu keskustelu, mutta vastaan silti ihan tosissani.
En muuttaisi anoppilassa enkä kenenkään muunkaan kodissa yhtään mitään (paitsi omassani). Minua ainakin ällöttää, jos joku muu tulisi kotiini häsläämään ja puuttumaan.
En ole koskaan ajatellut edes tällaista asiaa, enkä oikeastikaan edes tiedä, mitä mukamas siellä muuttaisin. Pitäköön huushollinsa aivan mielensä mukaisena, mutta antakoon myös muiden (=poikiensa perheiden) tehdä niin (=ei aina meinaa anopilta onnistua).
Kerrottakoon tässä nyt vielä se, että anoppini puuttuu todella mielellään poikansa/miniänsä koteihin: kyselee, arvostelee ja tuo omanlaisiaan tavaroita...
Räjäyttäisin koko läpimädän maatilan lahoineen latoineen pois, sillä siellä ei ole tehty koskaan remontin remonttia!
Heinäladosta voisi lapsikin pudota läpimätien lautojen raoista alas.
Appi on niin sairaan pihi että pistorasiatkin huom 50 luvulta meinaavat jäädä käteen kun valot räpsäyttää päälle.
Oikea kauhujen talo.
sen verran,että jos viikonlopuksi jäämme kahden poikaystäväni kanssa anoppilaan majailemaan,niin haluaisin tehdä oikeaa ruokaa ,enkä syödä koko ajan lihapiirakoita ja mikropizzoja.ostaisin myös mehua,koska hanasta ei tule tarpeeksi kylmää vettä ja jääkaappiin laitettaessa se alkaisi maistua pahalta.ja totaalisen ärsyttävää on että kaikki talossa asuvat jättävät kaiken pöydälle,mikä jääkaapista on pois otettu,.eivät jaksa takaisin laittaa esim.maitopurkkeja,juustoa yms...ja ehkä olisi myös kiva jos talossa siivottaisi useammin...itse imuroin vain ennenkuin tulevat kotiin reissultaan.
"koska hanasta ei tule tarpeeksi kylmää vettä ja jääkaappiin laitettaessa se alkaisi maistua pahalta."
Osta ja ota anoppilaan mukaan kannellinen kannu, niin vesi säilyy raikkaana jääkaapissakin.
Kun majailette siellä anopin majassa, niin voitte keittää perunoita ja valmistaa jauhelihapihvit ITSE. Kuvitelkaa!
Siinähän voisi luuserivanhus eli anoppi opetella avustuksellasi ruoanvalmistusta.
Sillä onhan harvinaista, että 60-70v. v. nainen edes osaisi laittaa ruokaa.
Kolmekymmentä vuotta sitten kaikki naiset hakivat perheen ateriat mäkkäristä, eli hampurilaiset ja lihapiirakat olivat arkiruokaa.
Mistä se anoppisi olisi voinutkaan oppia tekemään aterioita?
Menneiden sukupolvien emännät eivät tietenkään tätä jaloa taitoa hallinneet. Karjalaiset evakot sodan aikana toivat Viipurista mikronsa ja pitsansa mukanaan, eikös niin?
Taidat odottaa anopiltasi ihan liikoja, kun oletat, että hän tajuaisi siivota sinun jättämäsi maitotölkit jääkaappiin.
silloin jos jäämme sinne,hän kyllä ostaa sinne ruokaa.mutta vain näitä valmisruokia.ei siellä mitään perunoita ja jauhelihoja silloin ole.niitä on vain silloin kun anoppi pikaisesti töiden jälkeen käy kaupasta hakemassa ja valmistaa siitä ihan maittavan aterian,mutta vain kerran parissa viikossa.
ja hän on vasta viitisenkymmentä. en itse ole vielä kuin 16-vuotias.
ja minulla ei niitä maitopurkkeja ole tapana jättää siihen pöydälle vaan juuri minä olen se,joka ne korjaa pois siitä pöydältä...muuten siellä on mukavaa..
mutta varmuudeksi ihan tiedoksi - jos vaikka joku lukijoista sattuisi osumaan sukuun - etten koskaan tee kotona ruokaa työviikkoina.
lapset elävät?toivottavasti heillä on jotain,mistä saavat itse valmistaa ruokaa? ..ja muuten arvauksena heitän ,että olet ravintola-alalla töissä?korjaa,jos olen väärässä,mutta sen alan töistä tullessa ei huvita enää kotiin tehdä ruokaa?
lapsi asuu omassa opiskelijaboxissaan ja huolehtii omista sapuskoistaan, tuli vain mieleeni, kun edellisessä viestissä miniä odottelee että poikaystävän äiti töitten jälkeen tekisi vielä kotiruokaa... En ole ravintola-alalla, konttorirotta, silti voileipä riittää aivan hyvin työpäivän jälkeen.
Jos lapseni tulisi luokseni kyläilemään puoliskonsa kanssa, olisi tietysti kiva yllätys, jos saisi töistä tullessaan istua valmiiseen pöytään :)
jos nyt puhutaan miniöistä ja vävyistä, niin oletetaan, että "lapset" ovat kutakuinkin aikuisen kengissä, vai mitä :)
Kuusitoistavuotias miniä!
Aikaseen olet aloittanut. No, tietysti anoppiressu luulee, ettet osaa keittää perunoita, eikä sen vuoksi järkkää sinulle niitä sinne kaappiin.
Ei muuta kuin markettiin juuresosastolle pottuja valkkaamaan, liha-altaasta löydät jauhelihaa.
Ei ole anopin velvoitus kantaa jauhelihaa nenän eteen. Ja on hän ystävällinen ollut sinulle, kun on valmispitsat järjestänyt.
Odotat kuin odotatkin valmista, vaikka olet osannut vuodekumppanin järkätä, niin miksi ei se pottujen hommaaminen sieltä kaupasta sujuisi samoin tein.
Oli tää ilkeästi kirjoitettu, mutta... kun on saanut etuoikeuksia, niin on velvoitteitakin. Et ole lapsonen enää, eikä anoppi ole äiti.
"pari kertaa viikossa" - ei kai tämä nuori miniä sentään ASU siellä, aiemmin puhui viikonlopuista?
Viisikymppinen anoppi odottaa, että lapset lentävät pesästä, ei sitä, että tuovat lisää porukkaa hoidettavaksi!
Puhut täyttä asiaa!
Toisaalta huudetaan anopille, että hanki oma elämä ja toisaalta ei miniä olekaan valmis itsenäistymään.
Kyllä tämä 16-vuotias pitäisi lähettää omaan kotiinsa kasvamaan tuolla asenteella.
Niin minä tekisin anoppina.