Miten olette muut tehneet,vaimo laittoi avioeron vireille ja muutti pois.
Itse jäin tähän yhteiseen kotiin toistaiseksi,asunto myynissä.
On kyllä kamalaa tulla varsinkin iltavuoron jälkeen tänne yhteiseen kotiin,eipä oo kukaan oottamassa.
Vuokralle lähtöäkin olen harkinnut,mutta tässä asunossa selviän pelkällä hoitovastikkeen ja veden plus sähkön maksulla
Eromme on niin tuore ett lastamme(vajaa 4 vuotta) en ole tänne tuonut vielä tapaamis viikonloppuina,hyvä kun välillä itsekseen pystyy olemaan.Pahalle vaan tuntuu ja ahdistaa puolityhjään yhteiseen asuntoomme sitä tuoda.Tapaamis kerrat olenkin viettäny vanhenpieni luona lapsen kanssa.mutta vanhenpani iäkkäitä,eivät jaksata semmoistakaan rumbaa jatkuvasti.
niinpä olen kokoajan kahden vaiheilla,olla tässä vai muuttaa pois,joka tapauksessahan tästä on myynnin jälkeen lähdettävä.mutta voi kestää kauankin kunnes myyty?
Onko muilla ollut vastaavia kokemuksia/tuntemuksia?
vai täytyisikö vain "karaista" itseään tässä jaksamaan?
Itse jäin tähän yhteiseen kotiin toistaiseksi,asunto myynissä.
On kyllä kamalaa tulla varsinkin iltavuoron jälkeen tänne yhteiseen kotiin,eipä oo kukaan oottamassa.
Vuokralle lähtöäkin olen harkinnut,mutta tässä asunossa selviän pelkällä hoitovastikkeen ja veden plus sähkön maksulla
Eromme on niin tuore ett lastamme(vajaa 4 vuotta) en ole tänne tuonut vielä tapaamis viikonloppuina,hyvä kun välillä itsekseen pystyy olemaan.Pahalle vaan tuntuu ja ahdistaa puolityhjään yhteiseen asuntoomme sitä tuoda.Tapaamis kerrat olenkin viettäny vanhenpieni luona lapsen kanssa.mutta vanhenpani iäkkäitä,eivät jaksata semmoistakaan rumbaa jatkuvasti.
niinpä olen kokoajan kahden vaiheilla,olla tässä vai muuttaa pois,joka tapauksessahan tästä on myynnin jälkeen lähdettävä.mutta voi kestää kauankin kunnes myyty?
Onko muilla ollut vastaavia kokemuksia/tuntemuksia?
vai täytyisikö vain "karaista" itseään tässä jaksamaan?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sinulla ihan eri asia kun olet jäänyt yksin asuntoon. Itse jäin lasten kanssa tähän. Jos ei ole helppoa tämäkään niin ei varmasti sinun tilannekaan. Talo, jonka olemme yhdessä rakentaneet, sisustaneet ja kun ero myös tuore niin ei ole puolison kaikki tavaratkaan vielä poistuneet. Yritän ajatella tätä nyt tällä hetkellä ennenkaikkea lasten kotina. Mutta voin tosiaan vain kuvitella mikä olisi olo jos olisin tässä yksin. Ehkä sitä vain pitäisi yrittää ajatella asuntoa vain asuntona, ei kotina, jos sieltä kerran olet lähdossä jossain vaiheessa. Yrittää niin, helppoa se ei varmasti ole. Mutta jollain tapaa sitä pitää yrittää suojella itseään. Voimia sinulle.
meillä tilanne menossa samaan,vaimo haluaa asua erillään ja kattoo mitä haluaa elämältään. Talommeon kuin unelma talo ja ite nyt lähen asumaan vuokralle näillä näkymin tammikuussa. Aattelin että näin on parempi lähinnä lasten kannalta.Olen kyllä suht varma ettei vaimolla ole varaa yksin asua talossamme eli se menee joko myyntiin tai sitten keksitään jotain muuta.....toivossa on hyvä elää muttaku se menee niin sitten syö miestä.Miten musta tuntuu että nykyään erotaan ku rakkaus hiipuu vähänkin ja miten helvetissä se nykyään hiipuu niin helposti???
Minäkin jäin rakentamaamme taloon lasten kanssa. Monta vuotta tässä asuttiin ja vieläkin on ex-miehen tavaroita pitkin nurkkia. Lasten koti tämä on, niin sen ajattelen.
Olen asunut yhteisessä kodissamme.
Ja koko aika on ollut henkisesti hyvin rankkaa.
Ex mies muutti lähelle asumaan ja lasten kannalta järjestely on ollut hyvä mutta
nyt haluaisin pois.
Muutto hommat ei millään houkuta.
Kymmenessä vuodessa on kertynyt paljon tavaraa nurkkiin.
Mä otin erossa 13 vuotta sitten entisen asuntommen ja velat, ex ei halunnut asuntoa itselleen. Tämä oli käytännön sanelema asia, velkaa oli vain hieman vähemmän kuin asunon senhetkinen arvo (ostettu silloin 80-90-luvun kuumina vuosina). Alkuun mä maalasin katot ja seinät, huone kerrallaan kahdesta syystä: siksi että mulla olisi muutakin tekemistä kun miettiä eroa ja toiseksi että asunto muuttaisi ilmettään niin paljon ettei vanhat asiat tulisi enää (yhtä helposti) mieleen. Mä olen asunut tässä eron jälkeen sen 13 vuotta ja tämä on nykyinen kotini, ei enää "exän kanssa hankittu" edes tunnetasolla. Tietusti ajatuksia helpottaa se että mä olen sen jälkeen remontoiniut keittiön kokonaan ja kylppäri meni putkiremontin yhteydessä täysin uusiksi. Huonekaluja jäi aluksi vähän ja vähitellen olen hankkinut nykytyylin ja oman makuni mukaisia.
Asuntolainan maksoin vähitellen pois, muutaman vuoden tein kahta työtä jotta lainan hoitaminen olisi onnistunut yhden tuloilla.
Tässä yksi esimerkki monista selviytymistarinoista. Onnistuu vaikka aluksi tekee kipeää, vaikkei millään jaksaisi, jaksaa kuitenkin!
Tsemppiä!!!
Miesnäkökulma
Mulla on menossa vasta kolmas kuukausi tässä "entisessä yhteisessä" kodissa.
Jäin tänne kahden muksun kanssa ja ex lähti tohon kolmen kilsan päähän uuteen asuntoonsa.
En tiedä onko se yksinhuoltajuus vai se että minä hain eroa vai jokin muu, mutta eipä ole "haamu" nurkissa pörrännyt koko aikana.
Minulla on sellainen kokemus et mies lähti vajaa vuosi sitte miettimään asioita.Jäin taloon yksin.Laitoin avioeron vireille kohta tulee loppullinen ero voimaan.On itselläkin ollut vaikeita aikoja mut pahalla sisulla mennyt eteen päin.Kun asioita ajattelee et kyllä menen tuonkin kanssa eteen päin se yleensöä onnistuu.Olen pikku hiljaa laittanut talon sisustuksen oman näköiseksi.Ex kamppeita ei ole enään olen toimittanut ne hänelle mitä jäi ,kun hän lähti.Tänääkin oli mahtava herätä lauvantai aamuun hyvällä tuulella ja olla kiitollinen et on suhteellisen terve.Ja on töitä.Nyt lähden haukkamaan happea.Jaksamista teille kaikille kyllä se elämä voittaa!!