Suomessa oli tiettävästi jossakin vaiheessa 70-lukua 200.000 työtöntä. Kuinka työttömyys tuolloin saatiin laskemaan ja miksei samoja keinoja voi käyttää nyt?
Eikös Suomessa ollut 70-luvulla 200.000 työtöntä
läkälk
7710
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Siis nousemaan, jossain vaiheessa 70-luvulla oli 60 000 työtöntä ja Kekkonen järkkäsi sen takia hätätilahallituksen.
Markka devalvoitiin.
Devalvaatiolla asioiden rukkaaminen oli lähinnä samaa luokkaa kuin se, että Suomen Pankki olisi painanut lisää rahaa. Hinnat nousivat heti ja inflaation sen mukana.
Se konsti ei toimi enää kun ollaan EU:ssa.
...pahemmin pohdittu.
En tiedä aivan tarkkaan mistä se johtui.
Ehkä automaatio ja päänomantuotto vaatimukset ovat molemmat kasvanneet, meillä on nyt yksinkertaisesti liikaa ihmisiä.
On puhuttu (ja arvosteltu) että silloin suuryritykset omisti vain muutama perhe, Kristiina Halkola lauloi niistä, mutta tänä päivänä yrityksen omistus on hahmottomampaa ei ole jotain yhtä patruunaa jota voisi osoittaa sormella. Samalla kun omistajan ei tarvitse tuottovaatimuksineen kohdata irtisanottua niin se tulee helpommaksi. Patruuna saattoi tuntea tehtaassa jokaisen työntekijän henkilökohtaisesti, nyt ei samaa sidettä enää synny.
Työikäiset olivat 70-luvulla vähemmän koulutettuja kuin nyt, myös työttömät. Eli koulutustaso ei aina ole työttömyyden syy...
Verotuksella tuettiin aiemmin työllistämistä (30% maksetuista palkoista) ja pääoman tuottoa vähemmän (10 %). Nyt on laki juuri toistapäin, eli että joka tapauksessa yrityksen kannattaa luopua työvoimasta ja laittaa rahat sijoituksiin, niin firma tuottaa, vaikkei niin paljon tuotannossa tuottaisikaan.
Lisäksi perustuslaissa oli pykälä, että työvoima on valtion suojeluksessa, joka sitoi valtion tekemään lakeja, joilla yrityksiä houkuteltiin lisäämään työvoimaansa. Nyttemmin se on poistettu ja poliitikotkin ovat jo niin kieroituneita, että he uskovat tosiaan n. 300.000 suomalaista makoilevan kotona valtion kustannuksella, vaikka 300.000 suomalaista elää enemmän tai vähemmän niukkaa elämää, eikä toivoa paremmasta ole. Joka päivä uusia uutisia irtisanomisisita.
Jos vertaat 1970-luvun tuottavuutta nykytuottavuuteen, huomaat tärkeimmän syyn.
Ihmistyövoiman tarve ryhtyi radikaalisti laskemaan 1980-luvulla alkaneen teknisen vallankumouksen vuoksi. Robotiikka ja tietotekniikka ovat laskeneet tarvittavaa työmäärää, ja laskevat yhä koko ajan voimistuvasti.
Tämä nähdään siinä, että teollisuustuotantomme on kaksinkertainen 1980-lukuunkin verrattuna, mutta työntekijöitä tarvitaan siitä huolimatta satoja tuhansia vähemmän. Tähän päälle kun tömäytetään globalisaatioajan mahdollisuus viedä tuotantoa rajatta sinne mistä halvimmalla tekijöitä saa, tuottavuuden kasvu suhteessa siitä maksettaviin korvauksiin on aivan huikea 1970-lukuun nähden.
Suurin ongelma onkin siinä, että monet - päättäjätkin - elävät yhä jossain 1970-luvun maailmassa, pystymättä ymmärtämään mitä on tapahtunut. Rakennemuutos on heille vain hieno sana, jota voi viljellä sinne tänne puheissa, jotta voi osoittaa että on termit hallussa. Niiden syvempään ymmärtämiseen ei sitten enää paukkuja riitäkään.
Suomella oli paljon vientiä NL:ään. Kauppa oli todella kannattavaa.
Neuvostoliiton romahdettua ja kun jättivät vielä laskut maksamatta (n. 7 miljardia mummonmarkkaa) niin "kannattava kauppa" muuntuikin yhdeksi suureksi munaukseksi ja oli yksi 90-luvun laman suurin osatekijä.
Pitää paikkansa lamaan nähden, mutta ei nykyajan työttömyyteen. Suomen vienti on nyt kolminkertainen 1980-lukuun verrattuna.