tässä mielipiteeni timo rautiaisesta ja trio niskalaukauksesta:
idea sinänsä on erinomainen ja asenne mitä hienoin mutta musiikillisella puolella tökkii sitten oikein olan takaa. biisien hidastempoisuus käy suorastaan hermoille! aina kun kuulen rautiaisen musiikkia, (ja sitä muuten kuulee nykyään pakkosyöttönä joka helvetin tuutista!!!) tulee mieleen kehä ykkönen neljän ruuhkien aikaan. samanlaista laahaavaa matelemista mutta ainoana erotuksena että ruuhkissa seistessäkin on toivo siitä että jossain vaiheessa mennään taas kaasu pohjassa. sitä toivoa rautiainen ei kuulialle anna. kaikki biisit sopisivat kyllä siedettävästi alkuintroksi jos olisi lupa odottaa sen jälkeen kunnon mättöä mutta kun ei. lopulta jää samanlainen fiilis kun huora nuolisi vähän kasseja ja lähtisi samantien menemään. mitä vittua!! tässäkö se kaikki oli??? ...ottakaa kantaa.
idea sinänsä on erinomainen ja asenne mitä hienoin mutta musiikillisella puolella tökkii sitten oikein olan takaa. biisien hidastempoisuus käy suorastaan hermoille! aina kun kuulen rautiaisen musiikkia, (ja sitä muuten kuulee nykyään pakkosyöttönä joka helvetin tuutista!!!) tulee mieleen kehä ykkönen neljän ruuhkien aikaan. samanlaista laahaavaa matelemista mutta ainoana erotuksena että ruuhkissa seistessäkin on toivo siitä että jossain vaiheessa mennään taas kaasu pohjassa. sitä toivoa rautiainen ei kuulialle anna. kaikki biisit sopisivat kyllä siedettävästi alkuintroksi jos olisi lupa odottaa sen jälkeen kunnon mättöä mutta kun ei. lopulta jää samanlainen fiilis kun huora nuolisi vähän kasseja ja lähtisi samantien menemään. mitä vittua!! tässäkö se kaikki oli??? ...ottakaa kantaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mulle ei tuota ongelmia se hidas tempo. Enemmänkin niiden biisien yksinkertaisuus. Ne riffit on sellasia mihin kyllästyy suurinpiirtein heti kun ne ekan kerran kuulee.
Muutenkin mä kuuntelen jonkin verran doomia, joissa hitaus ja toisto ovat yleisiä, mut silti tuo Timo Rautiaisen tylsyys ei iske.
Jopa Kotiteollisuus kolahtaa paremmin.
Jaa. Timo itse on aikalailla harrastemielessä kuitenkin hommaa tekemässä. Mies tekee sitä mikä hänestä tuntuu kivalta. Itse onkin todennut ettei tästä ammatiksi taida olla, eikä laulutaidotkaan riitä....
Täytyy tosin myöntää että ekoissa biiseissä oli enemmän "särmää". Uusin levy tuntuu jotenkin pyöreältä ja sen huomaa siitä että auton cd-hen tarttuu useimmin joku vanha single kuin tuo uusin.
Mietin tuossa näiden bändien tulevaisuutta eilen kun kuuntelin Kotiteollisuutta. Heilläkin alkaa olla jo kaikki "Horna,harput,perkele" yms.. sanat käytetty,(jotkut useammallakin levyllä) että mistä ammennetaan se tuoreus jatkossa?
perseestä. Ja syvältä. Syvemmältä kuin peräsuolen pohjukka. Vieläkin syvemmältä.
Kyllähän asia nyt on niin, että ei metallimusiikki ja suomenkieli sovi yhteen. Se on fakta. Sama kun koittaisi yhdyntää Kimi Räikköstä ja Jenni Dahlmania. Tuloksena ei ole muuta kuin räkänokka paskakokkare joka kimittää ja lausuu epäselvästi. Perkele.
Tunnet itsesi tavallistakin tarmokkaammaksi. Menet välittömästi maistraattiin muuttamaan nimesi Tarmoksi.
Ymmärrän hyvin mistä puhut, kun kerrot, että piisit eivät uppoa hitaan tempon vuoksi ja että radiomafia tehosoittaa Trion piisit pilalle. Minäkään en digannut pändiä ennen Rajaporttia ja Rajaportinkin hittipiisit tulee nykyään skipattua levyä kuunnellessa.
Pändiin pääsee parhaiten sisälle sanoitusten kautta. Sanoitukset kantavat upeasti läpi koko levyn ja soivat päässä vielä kuuntelun jälkeen. Piisien hidas tahti toimii tehokeinona, joka ei laske kuulijaa näpeistään.
Tosin Rautiaisen ajatusmaailma tuntuu sanoitusten ja haastattelujen perusteella olevan lähellä omaani. Olen itse myös lapsen isä ja piisit vanhempien ja lasten välisestä suhteesta sekä suomalaisen miehen taakasta ja voimattomuudenpelosta kolisee syvälle sisimpään.
Kannattaa kokeilla Trioa uudestaan kun elämäntilanteesi on toinen, sillä Rautiaisella ON sanottavaa!
olen täysin samaa mieltä että sanoitukset on erinomaista, jotain sellaista mitä on aina kaivattu mutten tähän päivään mennessä kuultu. monella tapaa se palauttaa uskoa ihmisyyteen, rehellisyyteen ja itsenäiseen loogiseen ajatteluun. erityisen hienoa on huomata että rehellisyyskin voi olla myyvää eli se on ehkä loppujen lopuksi sitä mitä ihmiset todella haluavat. kaikki eivät vain toimi itse niin kuin he haluaisivat muiden toimivan vai mistä lie johtuu että maailmassa on kuitenkin niin paljon kaikenlaista sellaista missä ei ole mitään järkeä.
toi pääkirjoitus koski kuitenkin vaan ja ainoastaan sitä soittopuolta. silloin kun haluan mietiskellä laitan telkkarit ja stereot kiinni ja saatan vaikka lukea rautiaisen sanoituksia. ...mutta en kestä sitä joilotusta kuunnella!
en missään tapauksessa halua kinata tästä asiasta ja hyviä jatkoja vaan sullekin. kerro skidille terkkuja!