Mitä mieltä olette sellaisesta, että puoliso (mies) "pakottaa" toista lukemaan päiväkirjaansa ääneen? Päiväkirjassa on siis kaikki naisen omat yksityiset ajatukset, tuntemukset ja fiilikset. Muuten ei suhteen kriisistä päässä eteenpäin ellei näin tapahdu. Mies ei suostu muuhun. Kriisi on lähtenyt siitä, että nainen ei ole kertonut miehelle uudesta tuttavuudestaan, joka sattuu olemaan miespuolinen. Mies sai tämän selville ja mies vaatii saada kuulla päiväkirjan tekstit, jotta saa kuulla totuuden asioista. Ei siis usko mitä nainen itse kertoo, vaikka nainen puhuukin totta. Eikö tämä, jos mikä riko toisen ihmisen yksityisyyttä? Mitä mieltä olette?
Mies lukee naisen päiväkirjaa??
kauris
192815
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Niin päiväkirja kuin myös kirjeet, säkhöpostit, puhelut, viestit ym..ovat yksityisiä eivät kuulu puolisolle.
Itse en lukisi edes alaikäisten lasteni viestejä
Minä seurustelin puoli vuotta sellaisen kanssa joka ,joka ikinen päivä luki viestini, katsoi soitetut ja vastatut numerot. Hän soitti minulle monta kertaa päivässä kun olin töissä ja aina piti kaikki tietää.
Jos vaikka joku mies puolinen ystäväni oli soittanut minulle niin hän tivasi heti että miksi? mitä sanoit? mitä mitä mitä?
Enhän minä saanut enään lopuksi edes tavata ystäviäni!!
Voitte uskoa että se suhde päättyi yhtä nopeasti kuin alkoikin! Ja ihan oikein sille...vaikka kylmästi jätinkin!
Samaa mieltä, jokaisella on yksityisyys.
Onhan se ikävä seriaatekysymys, mutta jos päiväkirjassa mitään salattavaa ole (?), mikset pelastaisi suhdettasi? Ymmärrän toki miehen kannan. Mustasukkaisuus on ikävää, mutta toki haluat että mies luottaa sinuun edelleen?
...nainen on salannut uuden tuttavuuden mieheltään niin kyllähän se murentaa luottamusta. Miksi nainen on niin tehnyt? Nyt ainut asia mihin mies luottaa on naisen päiväkirja koska se ei salaa mitään...
Luottamus pitää ansaita ja se ei onnistu ainakaan salailulla.
...eli kertomatta jättäminen tapahtui myös uudesta naisystävästä. Ei mistään muusta. Mutta mies ei tätä uskonut. Ei edes tätä että mitään ei todellakaan ole tapahtunut, josta ois syytä olla mustis. Tämä päiväkirjan lukeminen on siis tapahtunut jo... nyt nainen on ihan rikki sisäisesti... ei tunne enää olevansa oma itsensä... ei pysty katsomaan tätä miestä silmiin, ei halua, että se koskee ees häneen... Mutta mies ei ymmärrä, kun nainen sanoo että ei voi enää ikinä pitää päiväkirjaa. Tuo "pakottaminen" saastutti koko idean päiväkirjan pitämisestä, jonka piti olla vain ja ainoastaan naista itseään varten, jotta vanhana mummona lukisi kiikkustuolissa lapsen lapsilleen millaista elämä oli silloin, kun mummo oli lapsi ja nuori.
Mulle kävi vähän samoin. Entinen jätkäkaverini kävi kämpilläni jonkun typerän tekosyyn varjolla eron jälkeen ja vei päiväkirjani ja luki sitä. Olin itse vielä töissä silloin, kämppis päästi jätkän sisään. Yleensä kirja oli piilossa, mutta koska ero oli jo tapahtunut, se sattui olemaan helposti löydettävissä.
Sitten illemmalla se soitti mulle ja halus tavata. Aika kumma, miten se alko selittelemään jotain juttuja, mistä se ei tiennyt muuten mitään. Ei kirjasta kyllä löytynyt mitään sellaista, mitä hän olisi halunnut löytää, koska sellaista ei ollut tapahtunutkaan muuta kuin hänen korviensa välissä..
Suutuin ihan hirvittävästi ja tunsin itseni petetyksi pahemmin kuin koskaan. Sen jälkeen en ole enää luottanut päiväkirjaanikaan ja sen kirjoittaminen on jäänyt kutakuinkin kokonaan. Tapahtuneesta on nyt noin neljä vuotta ja kirjassa on sen jälkeen vain muutama merkintä. Jotain lyhyttä ja mitäänsanomatonta.
Naiselle kävi samoin! Ei pysty enää pitämään päiväkirjaa, aikoo polttaa koko kirjan takkatulessa. Se kirja on saastunut, koko idea on saastunut! Ei ole luettavaa enää lapsen lapsilleen... Muistot ovat vain korvien välissä tästä lähtien. Olisi ollut mukavaa lukea asioista jostain kirjasta vanhempana, jotka on jo ehkä unohtunut. Mutta ei pysty enää kirjoittamaan niitä asioita ylös. ei enää koskaan....
todella sairasta.minun ei tulisi mieleenkään lukea toisten päiväkirjaa, vaikka tulis riitaa tai jotain...
Totta, ei lisättävää paitsi et mustasukkaisuus on älytöntä ajan ja energian hukkaa.
Se, että mies lukee päiväkirjaa ilman lupaa, on yksityisyyden loukkaus (kuten jo aiemmin mainittiin), mutta vaikka ei nyt suoraan laista katsottaisi, teko on NIIN RÖYHKEÄ, että lopettaisin suhteen heti.
Itse en missään oloissa rupeisi selailemaan tyttöystäväni päiväkirjaa (ellei Hän välttämättä haluaisi). Jokaiselle on jätettävä omaa tilaa, eli missä suhteessa hyvänsä. Rakkaus perustuu täysin luottamukseen (ei voi _TÄYSIN_ tietää, mitä toinen ajattelee), ja jos suhteen luotettavuuspohjaa tarkastellaan jo päiväkirjasta asti, ollaan niin karilla kuin olla ja voi.
Joskus mustasukkaisuus johtuu vain mustiksen luonteesta (ei sellaisen kanssa voi seurustella), mutta joskus taustalla saattaa olla mustiksen omat pettämiset (jos ei voi luottaa oikein itseensäkään, niin sitten toiseenkaan).
Kuten jo aikaisemmin mainitsin: ehdotan suhteen mahdollisimman nopeaa terminoimista.
Mustasukkaisuus on kuin vakava sairaus pahimmillaan ja siitä joutuu kärsimään tavalla tai toisella kaikki, joiden kanssa mustasukkaisuuden riivaama on tekemisissä.
Hulluimmillaan menee näköjään siihen, että mustasukkainen menettää täysin harkintakykynsä. Yksi kahjo kävi eilen häiriköimässä kotonani. Oli aika yllätys, kun jätkä raahaa itkevää naisystäväänsä pihalleni ja alkaa tivata minulta, tunnenko sitä naista ja olenko joskus paneskellut sen naisen kanssa. En mitenkään pysty ymmärtämään, että joku nainen suostuu olemaan tekemisissä moisen tyypin kanssa.
Periaatteessa olisi ollut rikosilmoituksen paikka kotirauhan rikkomisesta. Käytännössä, nyt kun osaan varautua, sälli kokee kummia, jos vielä tulee käymään. Asun sopivasti sen verran sivussa, että ei ole turhia silminnäkijöitä ja toista kertaa ei autoon pakeneminen enää onnistu...
Ongelmasta pääsee kun valehtelee päiväkirjalle tai ei kirjoita sitä enää...
Tässä tapauksessa on kysymys sairaalloisesta mustasukkaisuudesta. Karkuun vaan ja äkkiä.
Miten nainen suostuu tuollaiseen?
kun luin ton sun tekstin niin tuli mieleen kun minä tai siis että olen kanssa joskus halunnut että tyttöystävä lukee päiväkirjaansa minulle.siis ne missä minä olen mukana. että mitä se on ajatellut kun ollaan tehty jotain mukavaa ja että onko hänellä ollut mukavaa ja joskus hän on jopa kirjottanut jotain meijän seksistä..(ne mä halusin kuulla)
ja nyt siitä on jo ylivuosi niin hän ei ooo kirjottanut päiväkirjaa enää ja nyt alko vaan mietiteyttää että minunko takii se ei kirjota sitä enään..siis ainakin silloin kun ehdotin että se lukis sitä niin se vaikutti ihan silleen että "voin mä sitä sulle lukee"
en koskaan sitä painostanut siihen...(omasta mielestä). mut nyt kun luin tän niin ehkä sittenkin painostin häntä.
voisiko sitä asiaa korjaa jollain?
pitäiskö kysyy siltä siitä.
et siis kyllä ole, tiedän sen, mutta mun nykyinen poikaystävä on myös ehdottanut, että lukisin.. taioikeastaan olisi halunnut lukea itse.
mä en usko, että sä saisit sitä lukemaan pakottamalla, tai siis jos se ei yrittänytkään vastustaa, saattaa olla että se oikeastaan halusi jakaa ne asiat sun kanssa, mutta ei ehkä osannut kertoa suoraan kaikkea. jos se ei halua että sä tiedät, en usko että olisi suostunut lukemaan.
pidän itse päiväkirjaa myös, olen pitänyt jo monta vuotta.. se sisältää kaiken, niin faktoja kuin haavelujakin, tunteita ja tehtyä.. eli poikaystävästä myös asioita, jotka on tarkoitettu vain mulle..
ollaan sovittu ihan alusta asti, että se kirja on mun, ja vaikka se olisi pöydällä auki, sitä ei lueta.. ei siksi, että siinä olisi jotain pahaa, vaan siksi, että toinen ei ymmärtäisi sitä ehkä oikein. mä olen voinut kirjoittaa jotain joskus vain voimaakkaan tunteen vaikutuksesta vaikka tarkoittamatta sitä, ja usein naureskelen joillekin teksteilleni myöhemmin.. toinen voisi ottaa väärät osat tosissaan ja loukkaantua. luotan täysin siihen, että mun päiväkirjoja ei lue kukaan, joten kirjoitan edelleen..
tosin mä kirjoitan poikaysätästä harvemmin nykyään kuin ennen, koska uskallan kertoa myös suoraan asioita.. mä en siis tarvitse kirjaa ajatusten purkamiseen ja käsittelyyn yhtä paljon enää.. ehkä sinunkin tyttöystäväsi on huomannut, että voi puhua sinulle ja kertoa asioista? jospa hän ei siksi kirjoita enää niin paljon.. kannattaa todella kysyä, niin ei häiritse enää..
Älä vain missään nimessä hävitä päiväkirjaasi vaan laita se vaikka laatikkoon ja hylkää jollekin ylähyllylle. Myöhemmin asia ei ehkä ole enää niin kipeä. Toisaalta ymmärrän halusi päästä päiväkirjastasi eroon, mutta se ei silti saa jo tapahtunutta muuttumaan. Älä hävitä muistojasi vaan kirjoita vielä loppuun nykyiset tuntemuksesi. Entäpä jos lukisit vielä nekin miehellesi, sanoisit, että hei, täällä on vielä jotain, mitä et olekaan kuullut?
En osaa edes kuvitella, että mieheni lukisi päiväkirjaani tai että vaatisi minua lukemaan sitä. Minusta se on ihmisen minuuden häpäisyä. Emmehän me voi pakottaa toisiamme kertomaan jokaista ajatustamme ja untamme ja tunnettamme. Meidän on vain hyväksyttävä se, että olemme erillisiä ihmisiä ja toinen voi ajatella mitä vain toiselta lupaa kysymättä ja toisen tietämättä. Miehesi kuulostaa hyvin epävarmalta ihmiseltä. Miksi toiselle pitäisi kertoa kaikista tuttavistaan ja tapaamistaan ihmisistä?
oon aikalailla samaa mieltä. mutta mitä mieltä ootte että mun oma äiti tutkii ja penkoo ja lukee mun päiväkirjat läpi kotasin!? sitte tulee mulle valittaan jos se ei oo tykänny jostai jutusta sielä. vaikka mä oon kuin yrittäny pitää kaikki piilossa se löytää ne. miks se tekee niin? eihän se sille mitään kuulu vaikka en vielä ookkaan täys ikänen! vai?
Päiväkirjasi eivät kuulu äidillesi! Kyllä lapsellakin/nuorellakin täytyy olla omaa tilaa ja oma maailmansa. Oma äitini ei lukenut koskaan päiväkirjaani ja jos joskus kysyin, tahtooko hän lukea, hän totesi sen olevan oma asiani, annanko hänen lukea sitä. Muistan, kun naapurin tytöt lukivat päiväkirjaani kylässä ollessaan ollessani 12-v. Äitini selitti heillekin, että toisten kirjeitä ja päiväkirjoja ei lueta.
Mistä äitisi löytää päiväkirjasi? Huoneestasiko? Mitä ihmettä hän siellä penkoo ilman lupaasi? Tyttäreni on 8-vuotias enkä koske edes hänen kirjoituspöytänsä tavaroihin hänen tietämättään. En tiedä, miksi äitisi katsoo oikeudekseen koskea yksityisyyteesi. Haluaisiko hän viettää kanssasi enemmän aikaa? Kokeeko hän, että olette ehkä vieraantuneet toisistanne ja hän tahtoisi tietää tarkemmin ajatuksistasi? Vai kokeeko hän ahdistavana sen ajatuksen, että alat jo irtautua kodista vähitellen ja että sinulla on sellaista elämää kodin ulkopuolella, josta hän ei tiedä. Pelkääkö hän puolestasi, että sinulle sattuu jotain tai että alat käyttää huumeita tai hankkiutua raskaaksi? Ehkäpä hän tekee sen äidin rakkaudesta, mutta epähienolla tavalla. Pystyisittekö rauhassa keskustelemaan asiasta? Jos kertoisit hänelle, että asia loukkaa sinua ja kysyisit, mitä hän tahtoo tietää elämästäsi ja ehdottaisit, että hän kysyy suoraan sinulta itseltään.
olen itsekin aloitannut kirjoittamaan oma päiväkirja mutta joskus on vain sen tunne jotka kirjotain jotain tuohon liityvä skeida mutta itellä on sellainen käynyt ohjaaja tulen usein vietämään iltavuoroon silloin kuin läppäri on päällä siinä oli päiväkirja on semmoinen tunne että jos joku ohjaajasta lukee ja kerto siitä eteenpäin