Petin ex-miestäni parin vuoden ajan. Menin siis toisen osapuolen kanssa ihan loppuun saakka, olimme rakastuneita, salarakkaita, suunnittelimme yhteistä tulevaisuutta, kotia, häitä, lapsia jne. Tunteet olivat suuret molemmilla, mutta kummatkin silti epäröimme tulevaisuuttamme, olimmehan molemmat pettureita. Mieltä kaiveli ajatus siitä, että kun nyt pettää, voiko luottaa vielä toiseen, jos jatkaa uuden kanssa yhdessä, pettääkö hän uudestaan?
Emme jääneet kiinni. Epäilyksen alaisena tietenkin olimme. Erosin, sillä en voinut enää jäädä suhteeseen, jossa olin tuntenut oloni onnettomaksi jo vuosia ennen uskottomuuttani. Tunsin, että toinen mies oli pakokeinoni pois onnettomasta alistavasta suhteesta. Olinhan tuntenut tulleeni rakastetuksi,haluttavaksi ja tärkeäksi täysin erilailla kuin mitä olin ikinä ennen tuntenut.
Mitä tapahtuikaan eroni jälkeen? Jatkoimme suhdettamme edelleen salarakkaina. Mukaan tuli sairaalloinen mustasukkaisuus ja minua alkoi pelottamaan suuret tunteet. Tunsin oloni hyvin ahdistetuksi ja kuvioihin tuli mukaan väkivallalla uhkailu. Minun oli vetäydyttävä pois. Ja oli pakko unohtaa. Olin rikki. Toinen osapuoli vaihtoi paikkakuntaa. Sen koommin emme ole yhteyttä pitäneet.
Entinen ei tiedä elämästäni vieläkään mitään. Mieltäni on kuitenkin alkanut painamaan uskottomuuteni, haluaisin tunnustaa sen entiselleni. Jotenkin tuntuu, että hänen pitää tietää siitä. Tiedän, että se satuttaisi häntä. Olisiko kuitenkin parempi jättää kertomatta?
Emme jääneet kiinni. Epäilyksen alaisena tietenkin olimme. Erosin, sillä en voinut enää jäädä suhteeseen, jossa olin tuntenut oloni onnettomaksi jo vuosia ennen uskottomuuttani. Tunsin, että toinen mies oli pakokeinoni pois onnettomasta alistavasta suhteesta. Olinhan tuntenut tulleeni rakastetuksi,haluttavaksi ja tärkeäksi täysin erilailla kuin mitä olin ikinä ennen tuntenut.
Mitä tapahtuikaan eroni jälkeen? Jatkoimme suhdettamme edelleen salarakkaina. Mukaan tuli sairaalloinen mustasukkaisuus ja minua alkoi pelottamaan suuret tunteet. Tunsin oloni hyvin ahdistetuksi ja kuvioihin tuli mukaan väkivallalla uhkailu. Minun oli vetäydyttävä pois. Ja oli pakko unohtaa. Olin rikki. Toinen osapuoli vaihtoi paikkakuntaa. Sen koommin emme ole yhteyttä pitäneet.
Entinen ei tiedä elämästäni vieläkään mitään. Mieltäni on kuitenkin alkanut painamaan uskottomuuteni, haluaisin tunnustaa sen entiselleni. Jotenkin tuntuu, että hänen pitää tietää siitä. Tiedän, että se satuttaisi häntä. Olisiko kuitenkin parempi jättää kertomatta?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Älä tunnusta.
Sullekin tullut se tunnustamisen halu näköjään vasta nyt kun erosit siitä salarakkaasta. Älä pilaa sun ex-miehesi elämää enää omilla ongelmillasi.
Olin itse joskus samalla linjalla kuin sinä nyt, kunnes tajusin, ettei kertominen exälle kannata.
Mitä kertominen enää hyödyttäisi? Saisi ex-miehesi enemmän rikkinäiseksi (?) ja hän alkaisi varmasti pohtia uudelleen suhdettanne, mitä hän huomasi, mitä jäi huomaamatta ja tuntemaan olonsa typeräksi, ettei tajunnut sitä itse. Miksi kaivella vanhoja asioita uudelleen pintaan? Kääntää puukkoa haavassa.
Saisit helpotusta vain omaan oloosi -ei muuta. Ole vahva ja jätä kertomatta. Mokasit itse ja nyt pitää vain kärsiä omien valintojen kanssa.
Niele vain omat myrkkysi, kun itse olet tiesi valinnut. Mitä pahaa entinen miehesi on sinulle tehnyt, kun häntä haluat satuttaa?
Ymmärrän ihmisten kyvyttömyyttä ratkoa ongelmiansa noin vellihousumäisesti, mutta tuo menee yli kaikesta raukkamaisuudesta.
Olisikohan niin että haluaisit kertoa asioita ex:lle että hän ymmärtäisi miksi jätit hänet ja saisit häneltä anteeksiannon ja paluun sitten yhteen. Eli nyt vasta huomaat että mitä sinun pinnan alla tapahtuu, siellä se rakkaus on ollut toista kohtaan koko ajan, olet vaan pinnallisuudella pilannut sen aidon rakkauden.
Älä missään nimessä kerro ex:lle vaan mene metsään kävele ja kerro asiasi metsän puille. Halaa niitä ja itke syyllisyytesi kyyneleet sinne.
Usko tai älä niin helpottaa.
enemmän loukkaat entistä kumppaniasi kertomalla koska itselläsi on niin paha olo, lievitätä sillä vain omaa tuskaasi ja lisäät kumppanisi tuskaa! sinuna pitäisin suun supussa vaikka se ei helppoa olisikaan.
-itsekkin pettänyt-
niin se vain on