Mitä mieltä olette, onnistuuko täysin eri yhteiskuntaluokista olevien seurustelu pidemmän päälle? Nyt ei ole kyseessä nuori nainen ja vanhempi mies.
Sosioekonomiset esteet
voiko seurustella?
222114
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Jos joku väittäisi täällä että ne olisivat ehdoton este, vastalauseita varmaan sataisi. Jokainen päättää itse esteensä. Minun mielestäni voi olla.
muiden seurassa? Toisen tuttavuudet ja työyhteisön tapaamiset ja muut.
Keskustelutaito, pukeutuminen, tapojen noudattaminen, jne...
Minusta sellaisella suhteella ei ole oikein tulevaisuutta. Salarakkaus se voisi olla.
Periaatteessahan Suomessa ei ole niin järkkyttävän isoja nuo yhteiskuntaluokkien väliset erot, poislukien jotkut ääritapaukset.
Eipä silti, kyllähän siinä ongelmia tulee kun ei vaan näe asioita samalta kantilta kuin se toinen.
vanhempi nainen ja nuorempi mies eri yht.kuntaluokista rakastuivat.Liitto oli aluksi hyvällä pohjalla, mutta lopulta se kariutui kiistoihin liittyen naisen vahvaan tahtoon kasvattaa lapset omien poliittisten näkökantojensa mukaisesti.
Ainakin täällä internetissä viihtyvillä on poliittisia kantoja, melko voimakkaitakin sellaisia.
Ja eiköhän eri näkemykset politiikasta ainakin vaalien aikaan herätä vastakohtaisuutta.
On se vaan niin, että parisuhteessa on samanmielisilläkin niin paljon ongelmia, ettei noita suuria eroja enää pidä hakea.
Mutta jos ihmisestä voi todella välittää noista eroista huolimatta, niin ehkä löytyy tarvittavaa kunnioitusta toisen näkökulmaakin kohtaan.
siihen tarvitaan vain sokeririnkeleitä, aamuaurinkoja ja sydämen rubiineja.
ammattiryhmissä.
Jos toisella on hyvä ammatti, työ ja muukin hyvin ja toinen on työtön sekä hakee elantonsa ja lastensa elannon fattasta, niin voi siinä ongelmia tulla.
Nimimerkki: Joskus naisten sosioekonomisesta tilanteesta säikähtänyt.
Minusta tuntuu, että ne, jotka ovat sosiaalitoimiston asiakkaita, eivät voi olla edes riittävän sosiaalisia seurustellakseen ja alkaakseen suhteen edes toisen samanlaisen kanssa.
Muuten naiset ovat kyllä köyhempiä ylipäätään.
Suomi on täynnä vähän päälle kolmekymppisiä yksinhuoltaja-"opiskelijoita".
Eli ei ole työtä eikä ammattia, roikutaan kirjoilla jossain opistoissa. Elatusmaksujen ja opintotuen ja asumistuen yhdistelmällä jo pärjäilee, jos ei niin saa toimeentulotukea päälle.
Vai niin, siinä on siis koulutuspohjaa jonkun verran ja sitten heikko taloudellinen tilanne.
Nyt ymmärrän. En ole itse osunut tuntemaan ketään sellaista. Itse tuntemani opiskelijat seurustelevat opiskelijoiden kanssa.
Kyllähän tuollaisen tapauksen prioriteetit ovat siinä järjestyksessä, ettei romanssi mahdu kymmenen ensimmäisen joukkoon.
Tämä kannattaa oivaltaa jo heti esittelyssä, niin ei tule pettymyksiä, vai mitä?
Koulutuspohjaa ei ollenkaan, peruskoulu tai korkeintaan ylioppilas.
Jotkut ovat pari vuotta tehneet töitä, jotkut eivät ole.
Tässä nykyisessä systeemissä voi olla opiskelija 35-vuotiaaksi, sen jälkeen työtön.
niin miehen kannattaa olla varuillaan. Itse olen törmännyt ja ikävä kyllä seurustellutkin sellaisen "työväenluokkaisen" lutkan kanssa, jonka ainoa kiintymys meikäläiseen oli pumpata rahaa ja sanoa, että seurustelee tällaisen tyypin kanssa. Ei rakastanut.
Pidän paljon pienempänä esimerkiksi köyhästä maasta rikkaampaan naivan naisen pyrkyryyttä, kuin tuollaisen laiskan, tyhmän ja petollisen suomilutkan pyrkyryys. Köyhästä maasta rikkaampaan maahan naimisiin lähtevällä naisella on sentään tunteita pelissä, vaikka ne tunteet osin miehen tarjoamaan rahalliseen turvaan liittyisivätkin. Sen sijaan nämä halveksittavat suomalaiset rahanimijät eivät halua mitään muuta kuin rahaa ja ehkä lisäksi siipeillä miehen saavutuksilla. Hyhhhh... Jos nyt joku ei vielä ymmärtänyt, minkälaisista suominaisista tässä on kyse, niin Marika Fingerroos sanoo varmasti tarpeeksi.
Yhtälailla lienee paremmassa asemassa olevan naisen varoa.
Mutta olen minä sitä mieltä, että mies on mieluummin se paremmassa asemassa oleva, eikä oikeastaan edes etsi tasavertaista kumppania.
Vai mitä mieltä olet?
mutta kuinka monta miespuolista Marika Fingerroosia tiedät?
En ollenkaan tiedä kuka on Marika Fingerroos.
Oletan, että joku kiipeilijä. Mutta jos ajattelet miestä, joka on huonossa taloudellisessa asemassa naiseen verrattuna, niin voi hänellä hyvinkin olla pelkkä euron kuva silmissä.
Jos mietit itsesi sellaiseen asemaan, niin prioriteetit muuttuvat.
Ja sitten on kaikki auervaarat vielä ...
Kun isi ja äiti meni yhteen äiti oli pienipalkkainen ja isi keskituloinen jolla oli suurehko perintö ja sitten vuodet kuluivat ja kuluivat äiti yleni ja yleni kunnes tienasi lähes kaksi kertaa mitä isäni ja sitten isillä meni työterveys ja pieni eläke tuli ja äidillä tulot vaan kasvaa...
..kyllä YHTÄÄN ihmettele,jos sellanen ihminen ei löydä itselleen kumppania,joka jotain sos.ekon. asemien yhteensopivuutta kauheesti kelailee.Ja tekis melkein mieli sanoa myös, että toiv.ei löydäkään...
Kyllä sos.ekon.asemien eriävyydet tietysti varmaan suhteelle haasteita asettaa,jos toinen on tottunu viettämään säännöllisesti vapaa-aikaansa oopperassa käymällä, ja toisen säännöllinen vapaa-ajan kliimaksi on visiitti Colden Raxin pizza-pöytään...Esteet seurustelulle syntyy kyllä useimmiten kuitenkin ihan ihmisten omissa päissä, ja ennen kaikkea jokaisen omien arvojen perusteella.
Suomessa taitaa olla aika harvassa ne ihmiset jotka voivat oikeasti sanoa olevansa ns. bättre folkkia sosioekonomisilla kriteereillä tarkasteltuna.
Ja onhan niitä bättre folkkeja muutenkin.
Akateeminen mies häpesi minun taustojani, sekä ammattia, vaati minua elämään tapojensa mukaan, eikä hyväksynyt, etten halunnut olla anopin kopio.
Moi
Mulla on ylempi korkeakoulututkinto, nyt hyväpalkkainen työ, olen yh-äiti, ja tottunut köyhänä opiskelijanakin huolehtimaan itsestäni ja lapsistani taloudellisesti. Seurustelin jokusen vuoden peruskoulun käyneen aik. työelämässä olleen, sittemmin työttömän miehen kanssa. Meillä meni suhteessa hyvin ja talousasiat hoidettiin niin, että tulot otettiin huomioon esim. kahvilassa mietittäessä kuka maksaa, eikä se minua häirinnyt että olin useammin se maksaja parempien tulojeni vuoksi. Vähitellen alkoi kuitenkin minua rassaamaan se, ettei toinen tehnyt oikein mitään parantaakseen tilannettaan, siis ei yrittänyt oikein tosissaan työllistyä, arvelin että osasyy saattoi olla se, että kanssani oli helppo päästä vähillä kustannuksilla.
Kulttuuriharrastukset ym meillä oli samanlaiset, oikeastaan raha-asiat vaan mättivät.
Suosittelen puhumaan kumppanin kanssa heti alkuun yhteisistä säännöistä, kuka maksaa mitäkin, elättääkö toinen toista jollakin perusteella ym. Kivempi sitten olla, kun on pelisäännöt selvät.
Ja jos toinen ei ole tottunut käymään esim. edustustilaisuuksissa, voihan sitä ennen ekaa kertaa ottaa puheeksi ihan yleisellä tasolla kuinka toimitaan ja pukeudutaan ym, eiköhän se siitä.