Miten on mahdollista ??

Täältä löytyy aivan hirveän paljon sydänsuruja, pettymyksiä, petettyjä ja pettäjiä.....ym ym
Miksi se aina menee niin...ei saa sitä jota haluaa, eikä halua sitä mitä sais ??
Ihmisille ei riitä mikään, on saatava uusia suhteita, uusia kokemuksia...ei ole enään mitään kestävää...
Olen aina ollut optimisti ja tosi elämänmyönteinen, selvisin vaikeasta erostakin jotenkuten...mutta nyt tuntuu että seinä on vastassa ja lisäksi masentuu vielä enemmän kun täällä näkee niin paljon tuskaa !!
Tietysti onnellisiakin on, mutta sit jos on onnellinen niin on aina "se pieni epäilys ", entä jos sittenkin tämäkään ei kestä.

Petyin pahasti erääseen upeaan ihmiseen, mieheen, hän on kaikkea muuta mitä esitti. Ja on hoitoalan ihminen, ihmisten parissa työssä ja sellaisessa työssä jossa paljon vastuuta ja välittämistä, jossa tarvitaan aitoutta...mutta hän on todellisuudessa kylmä, millään ei mitään väliä...

Mitenköhän tästä eteenpäin ? Ja miten jaksaisi enään katsella tätä maailman menoa ? Mistä löytäisi taas tarkoituksen ja iloisuuden, optimismin ja luottamisen ?
1648
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Älä nyt yhden pettymyksen jälkeen anna periksi. Turha pinnallisuus pois ja silmät auki!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


epätoivoinen kaunotar kirjoitti:

Täältä löytyy aivan hirveän paljon sydänsuruja, pettymyksiä, petettyjä ja pettäjiä.....ym ym
Miksi se aina menee niin...ei saa sitä jota haluaa, eikä halua sitä mitä sais ??
Ihmisille ei riitä mikään, on saatava uusia suhteita, uusia kokemuksia...ei ole enään mitään kestävää...
Olen aina ollut optimisti ja tosi elämänmyönteinen, selvisin vaikeasta erostakin jotenkuten...mutta nyt tuntuu että seinä on vastassa ja lisäksi masentuu vielä enemmän kun täällä näkee niin paljon tuskaa !!
Tietysti onnellisiakin on, mutta sit jos on onnellinen niin on aina "se pieni epäilys ", entä jos sittenkin tämäkään ei kestä.

Petyin pahasti erääseen upeaan ihmiseen, mieheen, hän on kaikkea muuta mitä esitti. Ja on hoitoalan ihminen, ihmisten parissa työssä ja sellaisessa työssä jossa paljon vastuuta ja välittämistä, jossa tarvitaan aitoutta...mutta hän on todellisuudessa kylmä, millään ei mitään väliä...

Mitenköhän tästä eteenpäin ? Ja miten jaksaisi enään katsella tätä maailman menoa ? Mistä löytäisi taas tarkoituksen ja iloisuuden, optimismin ja luottamisen ?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu