Cream 2005 todistaa sen.Claptonin tyylillä soitan itsekin.Katsokaa ja valaistukaa.
Clapton edelleen paras
AlfredJKwak
171779
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kyllä se näin on, että Kwaakku on paras kitaristi, ja sillä on parhaat kitarat.
Hyviä blueskitaristeja nyt löytyy monestakin baaribändistä. Kuinka voin tietää kuka niistä kaikista on paras ? Ihan yli arvostettuja nämä 70- luvun kitaristit nykypäivänä. Ne oli 70-luvulla hyviä muttei niitä enää voi verrata tän päivän kitaristeihin. Sooloja voi soittaa monipuolisemminkin kuin 5:llä nuotilla.
enemmän asiaa kuin hevipoikien sadassa.
Jos noita "mukametalmiehiä" (soitetaan niin nopeesti ku voi mäoonfrancescofaraotaijoku) meinaat niin tottahan tuo, mutta mitäs sanot esim. Satrianin kohdalla tunteiden tuomisesta soittoon? Voihan osan biiseistä jo heviksikin lukea, vaikka turhaahan tuo luokittelu sinänsä. Itse soitan lähinnä musiikkia.
Noiden tilulilujuttujen, varsinkin arpeggioiden, kanssa noudattaisin Gambalen ideaa - ei pidä vääntää nopeammin kuin oikeasti osaa (nopeudella voi yrittää paikata epäpuhtauksia).
oikeestaan mitään vikaa ole.Toinen vahän mutta asiaa kitaristi on Leslie West.
Kyllä se paras on edelleen Jimi Hendrix. Kuunnelkaa sen Red House ja huomaatte saman, ei tommoiseen kukaan muu pysty.
Liioitella : ) Paljon on muitakin hyviä. Aivan turhan paljon veivannu myös sitä viihdettä. Ja liian ennalta-arvattavaa sen soolot. Kaupallisti kyllä bluesin, ja myöhemmin sen teki srv. Se on sitä pintaa vain. Kaivakaa syvemmältä pojat : )
konserteissa.Koittakaas treenata vaikka Deserted Cities Of Heart.Ei taida onnistua.En tarkoita Cream 2005 versiota vaan Live Cream Vol.2 versiota.Siellä myöskin Steppin Out jonka parissa saatte aikanne kulumaan mukavasti kun ette kuitenkaan opi sitä.Hyviä harjoittelemisia toivottaa nekin jo osaava.
Jos minä osaan kaiken, sinä et osaa mitään? Hyvähän se on täällä lesottaa osaavansa vaikka mitä, mutta ääninäyte olisi edes lievä todiste (voithan pyytää isiäsi nauhoittamaan kun et itse osaa).
mutta kipaleiden vaikeus ei kai nyt sentään ole arvo sinänsä. En varmaan ole ainoa, joka muistelee kauhulla n. 30 v. takaista proge-aikaa, jolloin kappaleet olivat vähintään puolen tunnin mittaisia "teoksia" ja joissa tempot, tahdit ym. ym. vaihtuivat koko ajan. Ja koko homman ykkösidea oli tehdä kaikki mahdollisimman vaikeaksi. Outo juttu, yleisö ei koskaan ymmärtänyt touhun suuruutta, vaan kaikkosi.
edelleen syntynyt vuonna 1958.Asia jolle et mahda mitään.
loppuun myyty sali.Revi siitä poju.Sitäpaitsi Cream soitti 60-luvulla.Laske siitä jos osaat.Et vittu tajua musiikista mitään ja tulet tänne selittämään.
Onko kaikki erillaisen mielipiteen omaavat ihmiset paskapäitä ja tyhmiä ? Onko myyntiluvut joku mitari hyvyydelle ?
Mun mielestä noi myyntiluvut on verrattavissa siihen kuin paljon artisti nuolee persettä. On se hienoa sanoa että pitää jostain tunnetusta bändistä kun kaikki muutkin siitä pitää.
jolloin kuulin Creamia ensimmäisen kerran.Eikä se todellakaan ole tänäpäivänäkään mikään listabändi.Ja jos et itse pidä muusta kuin paskasta niin se on oma asiasi.
ja tuli vähän innostuttua kun katsoin sen Cream2005,mutta loistavassa vedossa äijä on.Jos ei kaikki pidä niin sitten ei,minä pidän.Kuten kaikista hyvistä kitaristeista,joihin ei kuulu metallilurputtajat.
ei tarvii mennä merta edemmäs kalaan kun löytyy myös todella hyvä kitaristi eli JUKKA TOLONEN !
kuunnelkaa jukan eka soololevy TOLONEN ! ja pressan Lambert Land. ja nykykunnossakin löytyy vielä. monipuolinen ja tekninen mies joka hallitsee myös improvisoinnin. taittuu bluesista fuusioon. ootteko kuullu claptonin soittavan fuusiota ? tuskinpa, ehkä ei taito riitä.
eric on vain juurimusan taitaja eika juurikaan muuta! siinä toki hyvä. myös peter green oli tosi hyvä fleetwood macin aikoihin.
Mark Knopflerin soittoa on kyllä ilo kuunnella. Esim. Local Hero, On Every Street tai Bros In Arms.