Joka ilta istui sen toosan edessä, minä sohvalla, vihjailin että olis kiva olla yhdessä, välillä yritin syliin, sanoi että on peli kesken, tärkeessä kohtaa. Välillä teki muka töitä, joo ei voi lähteä kävelylle, on koodi vähän vaiheessa, myöhemmin kysyin, mitä siitä koodista sitten tuli, no yks peli. Joskus luki sanomalehtiä, ihmettelin, eikö voida tilata kotiin niin voitais yhdessä lukea aamupalalla, no ei kun se on niin kallista eikä me edes syödä aamupalaa yhdessä. Silloin huomasin, ettei syödäkään, eihän me tehdä enää mitään yhdessä!
Sitten se osti kannettavan. Nyt kaikki on samoin kuin ennenkin, paitsi että nyt molemmat istutaan sohvalla, vierekkäin, silti ei voi edes vähän välillä silittää hiuksia tai antaa pientä suukkoa tai edes katsoa silmiin. Oon ostanut uusia alusvaatteita, mutta sinnehän ne mätänee kaappiin kun en viitti niitä vaan itseäni varten pitää, sen verran kalliita olivat, säästän siihen jos joku joskus haluis katsoa.
Eilen illalla se oli myöhään töissä, yleensä oon jo nukkumassa kun tulee ja sitten edes vähän aikaa ollaan lähekkäin. Eilen laitoin sen paskakasan siihen omalle paikalleni ja siihen lapun "nuku sitten sen kanssa jota enemmän rakastat". Tulin kaverin luokse ja oon vieläkin täällä. Se yrittää soittaa kaiken aikaa, mutta en oo ainakaan vielä vastannut, ehkä huomenna.
En tiedä mitä tehdä, se varmaan sanoo, että kaikki muuttuu ja ehkä muuttuukin hetkeksi, mutta pian ollaan varmaankin taas samassa tilanteessa. Tiedän että alkaa itkettämään kun puhun sen kanssa kun se on ollut niin huolestunut mitä minulle tapahtui ja niin pahoillaan että on loukannut, miten sitä osais pysyä kylmänä eikä itkisi yhtään, sanois vaan ettei hyväksy enää sellaista, että kroppa huutaa kosketusta ja silmät katsetta, että aivot on puolikuolleet kun ei saa ikinä keskustella kenenkään kanssa, auttakaa jos joku on selvinnyt tästä tilanteesta!
Sitten se osti kannettavan. Nyt kaikki on samoin kuin ennenkin, paitsi että nyt molemmat istutaan sohvalla, vierekkäin, silti ei voi edes vähän välillä silittää hiuksia tai antaa pientä suukkoa tai edes katsoa silmiin. Oon ostanut uusia alusvaatteita, mutta sinnehän ne mätänee kaappiin kun en viitti niitä vaan itseäni varten pitää, sen verran kalliita olivat, säästän siihen jos joku joskus haluis katsoa.
Eilen illalla se oli myöhään töissä, yleensä oon jo nukkumassa kun tulee ja sitten edes vähän aikaa ollaan lähekkäin. Eilen laitoin sen paskakasan siihen omalle paikalleni ja siihen lapun "nuku sitten sen kanssa jota enemmän rakastat". Tulin kaverin luokse ja oon vieläkin täällä. Se yrittää soittaa kaiken aikaa, mutta en oo ainakaan vielä vastannut, ehkä huomenna.
En tiedä mitä tehdä, se varmaan sanoo, että kaikki muuttuu ja ehkä muuttuukin hetkeksi, mutta pian ollaan varmaankin taas samassa tilanteessa. Tiedän että alkaa itkettämään kun puhun sen kanssa kun se on ollut niin huolestunut mitä minulle tapahtui ja niin pahoillaan että on loukannut, miten sitä osais pysyä kylmänä eikä itkisi yhtään, sanois vaan ettei hyväksy enää sellaista, että kroppa huutaa kosketusta ja silmät katsetta, että aivot on puolikuolleet kun ei saa ikinä keskustella kenenkään kanssa, auttakaa jos joku on selvinnyt tästä tilanteesta!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Olen samassa tilanteessa, mies surffaa netissä kaiken aikaa- suorittaa myös seksijuttunsa siellä. Olen lähdössä lasten kans, koska olen ollut yksinhuoltaja jo aika pitkään. Tiedän, että pärjään. En tarvitse nettisurffaaja/runkkaria talouteeni, en edes sen talouden takia. Teillä ei liene lapsia, ainakaan et maininnut. Mieti siis nyt ennenkuin olet tilanteessani lastesi kanssa. Vaikka se sattuu, ota ero. Laita nätit alusvaatteet päällesi ja hanki seuraa, mutta anna ajan kulua ja surun mennä ensin. Ajattele nyt itseäsi, älä sääli miestäsi. Hän tuskin paljonkaan huomaa eroa aikaisempaan...
..myös mun poikaystävä viettää melkein kaiken vapaa-aikansa tietokoneella.. yritän pyytää et mentäis leffaan tai edes vuokrattai leffa.. ei jaksa.. ei tehdä enää mitään yhdessä.. osti tietokoneen viime keväänä ja sillon se alko.. pelaa ja pelaa vaan.. alkaa pikkuhiljaa palaa kiinni..
Mies on töissä tietokoneella 9 tuntia päivässä, tulee kotiin ja menee suoraan tietokoneelle. Minä istun olohuoneessa katsomassa TV:tä ja mies työhuoneessa tietokoneella. Jos satutaan samaan huoneeseen, ei ole mitään puhuttavaa. Vuorotyöni takia harvoin kyllä edes nähdään. Meidän parisuhde tapahtuu messengerissä, vaikka on yhteinen koti ja asuntolaina.
Puhukaa miestenne kanssa, huutakaa, raivotkaa, uhatkaa jättämisellä jos ei muutosta tilanteeseen tule.
Viimeiksi eilen laitoin miehelle sähköpostia (mies istui muutaman metrin päässä omalla koneellaan pelaamassa iänikuista sotapeliään)
mutta sainko hänet ymmärtämään mitä parisuhteelta haluan tai odotan?
Sain vastaukseksi (tietysti sähköpostitse)monta kysymysmerkkiä ja siinä kaikki!!
Netti oli vajaat kaksi vuorokautta poikki ja eipä tuo silloinkaan irrottanut tietokoneestaan... :-/
Nyt olen miettinyt ja kääntänyt ja vääntänyt asiaa niin kauan päässäni että olen tehnyt päätökseni, mieluummin yksin kun turhan kumppanin kanssa jolle minä olen pelkkä talouskone ja viihdyke silloin kun itselleen ne halut iskee...toivottavasti saan oman asunnon mahdollisimman pian ettei tule tehdyksi mitään epätoivoista!
Hän tuskin edes reagoi ja huomaa sun lähtöäsi. Toi on jo pahemmanlaatuista addiktiota. Onnea sulle elämässä eteenpäin, ja toivottavasti löydät uuden asunnon suht nopeasti. Jos et kestä sitä miestä enää, niin voithan asustella vaikka vanhempiesi luona, kunnes uusi asunto löytyy. Koita pärjäillä *halaus*
kiitos kommentistasi,olen alkanut todella taipumaan tuohon samaan ajatukseen että tuskin pahempaa lovea tekee kun lähden,tosin eilen kun ilmoitin että asia loppuun käsitelty ja olen lähdössä huomasin pienen paniikin poikasen iskekeneen mutta se on myöhäistä nyt...päätös on tehty ja toteuttamista vaille valmis!
Vanhenpien luokse muuttaminen tuskin onnistuu toinen on aikaa sitten kuollut ja toinen asuu aika kaukana ja tämän ikäisenä tuskin muutenkaan enää vanhempien luokse... ;-D
Kuulostaa ihan minulta 10 vuotta sitten. Minäkin pelasin ja nysväsin tietokoneella kaiket illat. Silloinen avokkini alkoi varmaan olla samassa mielentilassa kuin sinäkin. Sain kuulla yhä enemmän ja enemmän tietokoneen käytöstäni. Lopulta avokkini sai repäistyä minut koneelta niin pitkäksi aikaa, että sai sanottua asiansa: Hän lähtee, jos pelaaminen ei vähene.
Teimme sopimuksen tietokonevapaista päivistä. Koska en halunnut lopettaa pelaamista kokonaan, eikä avokkini sitä vaatinutkaan, sovimme tietyt päivät viikosta, jolloin en koskekaan koneeseeni. Kun itse huomasin, miten vaikea minun oli olla irti koneesta, tajusin oman riippuvuuteni. Se oli aikamoinen herätys. Aluksi en osannut edes rentoutua, koska ajattelin koko ajan sitä, kun pääsen taas koneelle. Pikkuhiljaa pääsin kuitenkin riippuvuudesta eroon ja pelaaminen väheni luonnostaan.
Suosittelen vakavaa keskustelua miehen kanssa. Jos hän on fiksu, hän kyllä kuuntelee ja lopulta ymmärtää tilanteenne. Joskus ymmärtäminen vaatii radikaaleja toimia. Meillä tuo muutaman päivän vapauttaminen tehosi. Siten en joutunut luopumaan peleistä heti kerralla.
Tietokone on hyvä renki! mutta huono isäntä! Älä luovuta emäntä : )
Itsekin viihdyn tietokoneella erittäin paljon. Mutta se ei estä minua tyttökaveriani huomioimasta. Tuollaiset miehet ovat vain ärsyttävän itsekkäitä ja välinpitämättömiä.
Silti, olin lähellä tuollaista käytöstä muutama vuosi sitten, kunnes aloin luopua pelaamisesta ja prioritisoin asiat. Joten, on mahdollista muuttaa tällaisia miehiä (tai odottaa että he itse tajuavat mikä oikeasti on tärkeää), mutta se vaatisi että he oikeasti välittävät teistä.
Oli pakko ruveta jakamaan tavaroita eri asuntoihin. Pelaaminen on tärkeintä, itse sain anella tuntikausia pääsyä koneelle, jos piti tehdä esim. koulutehtäviä. Pelaaminenhan on tärkeämpää kuin koulu. Loppuvaiheessa kuvioihin tuli mukaan kuulokkeet ja jatkuva pelien kommentointi toisten (tuntemattomien) konenörttien kanss. Yritin puhua asiasta, yritin olla "tukena", huusin, itkin ja riehuin. MIKÄÄN ei auttanut kun ei edes ymmärtänyt mikä oli ongelmana. Hänen mielestään olin mielenvikainen kun valitan tuollaisesta..kukaan muu nainen ei kuulemma nalkuttaisi :) no, nythän saa kokeilla sitten.
Ero oli kova paikka miehelleni, hän ei tainnut uskoa että todella lähden koska esitti välinpitämätöntä. Muuttopäivänä hän tuli kotiin ja näki tyhjän asunnon ja soitti perään.. turhaa.
Kolme vuotta meni hukkaan. Nyt valitsen kumppanin tarkkaan, pienikin viittaus väkivaltaan tai koneriippuvuuteen niin mies saa olla.
No mitä se sano?
Pyyskö anteex?
Jos, niin anna anteeks ja mee himaan ja istuta se alas palaveriin sun kans.
Päättäkää, että noin pitkälle ei tilanteet enää saa ajautua tai parisuhde vaihtuu sinkkuelämään.
Vaikutat mun kullaltani,olet yhtä lapsellinen mutta voisit tulla kotiin niin sovitaan asiat tai vastaa edes puhelimeen,ole kiltti.