Mitä yhdestä kadonneesta rakkaudesta..

Ongelmani on rakkaus ja sen uudelleen löytäminen. Olen ollut pitkässä parisuhteessa ( avoliitossa ) n. 4 vuotta. Sain mieheni kiinni ex-tyttöystävänsä kanssa n. vuosi sitten. Juttu oli kai suht. tavallinen. Mies viettämässä poikien iltaa, ei tullut kotiin yöksi, ei soittanut ja aamulla valehteli ja oli todella inhottava puhelimessa. Ei suostunut tulemaan kotiin vielä aamullakaan. Saavuin sitten näihin "poikien" bileisiin seur. päivänä, yllättäen, ennalta mitään varoittamatta. Paniikki. Kaikki ryntäsivät sanomaan ( bileissä oli mieheni muita kavereita myös vielä kun tulin paikalle ) ettei mitään mieheni ja ex:n välillä ollut tapahtunut.

Mieheni oli minulle siitä hetkestä lähtien ilmaa. Olin niin loukkaantunut. Luottamus oli mennyttä. Samoin rakkaus. Sydämeni meni sirpaleiksi. Pahinta on se etten koskaan saa tietää mitä todella on tapahtunut. Mistään sängystä en heitä löytänyt, mutta kuvio tuntui silti silloin todella selvältä. Kaikki oli vaan kovin salaista. Kyseessä kun ei ollut mikään "olemme vain hyviä kavereita ex-tyttöystävä". Ainoana naisena, tämä B.I.A.C.H.-ex oli bileisiin tullut ja sinne myös jäänyt yöksi.

Järkytyksestä toivuttuani, päätin antaa miehelleni yhden mahdollisuuden, aikaa pyytää anteeksi ja korjata tilanne jollain hänen hyväksi katsomallaan tavalla. Mitään ei tapahtunut, mitään hän ei yrittänyt korjata ja riitelimme yhä enemmän. Hän oli kyllä osittain pahoillaan, mutta minusta tuntui, ettei anteeksipyynnöt tulleet ihan sydämestä. Hän oli niin kylmä ja välinpitämätön. Mitään ei kuulemma ollut tapahtunut hänen ja ex:n välillä.
Puoli vuotta meni ja meillä meni yhä huonommin ja huonommin. Kunnes kesä tuli oli päätökseni kypsynyt. Jätin miehen jota olin rakastanut enemmän kuin ketään koskaan.
Muutin pois, ja hän jäi itkemään. Hän musertui. Hän ymmärsi vasta silloin mitä oli minussa menettänyt, ja sen etten ollutkaan itsestäänselvyys.

Puoli vuotta on kulunut erostamme. Nyt asun omassa asunnossani ja olemme tapailleet edelleen, suurelta osin hänen sitkeydestään johtuen, mutta myös siksi että minä haluan. Seurustelusta en halua puhua, mutta vietämme paljon aikaa yhdessä. Meillä on suurimman osan ajasta todella kivaa yhdessä ja hän on todella rakastunut nyt minuun, varmasti enemmän kuin koskaan ennen. Olen pikkuhiljaa pystynyt antamaan anteeksi hänelle hänen tyhmyytensä, mutta tunteitani en saa takaisin.

Olen todella onneton, koska haluaisin olla vielä rakastunut tähän mieheen jota niin paljon ennen rakastin. Välillä tunnen kyllä mieletöntä hellyyttä häntä kohtaan ja pidän hänestä kovasti. Mutta rakkaudesta en tiedä. Hän kohtelee minua kuin kukkaa kämmenellä ja todella huomaan hänen muuttuneen. Ikään kuin hän olisi kokenut jonkun herätyksen.

Sanotaan, että rakastumisen näkee ihmisen silmistä. Hänen silmistään se näkyy, mutta minun ei. Tunnen itseni kovin tyhjäksi. Hirvittävän epäreilua ja turhauttavaa. Tässä minulla olisi mies joka rakastaa ja haluaa mennä kanssani naimisiin ja saada lapsia ja elää koko elämä yhdessä. Haluaisin tuntea todellista rakkautta häntä kohtaan, mutta en vain saa menetettyjä tunteita takaisin ja kaikki tuntuu jotenkin laimealta. Ehkä mukana on myös pelkoa siitä, että taas sattuu, jos nyt uskaltaisin heittäytyä tähän suhteeseen. Mutta onko asia todella niin. Loppuuko rakkaus joskus? Saako sitä enää koskaan takaisin?Voisinko saada ne vanhat tunteet takaisin pikkuhiljaa? Mitä jos hän on elämäni mies ja tämä kaikki on ollut jotain suurta testiä, jonka nyt mokaan jos jätän hänet lopullisesti? Hän on nyt jo vihjaillut sormuksista ja toivoisi että tulisin takaisin kotiin. Minä en edes tiedä haluanko vielä pitkään aikaan muuttaa yhteen hänen kanssaan, avioliitosta nyt puhumattakaan. Pidän asunnostani ja saamastani itsenäisyydestä ja haluan asua yksin jonkin aikaa.
Mitä siis teen? Teenkö mitään, vai annanko vain ajan kulua? Pääni on aivan sekaisin. Kiitos kun jaksoit lukea tämän sekavan viestin.