Oli aika kummallista luettavaa nuo lihavuuskeskustelut tuolla aiemmin joten
itse entisenä lihavana haluan myös valaista
asiaa.
Miksi naiset siis lihottavat itsensä.
Tuskin kukaan sitä tieten tahtoen tekeekään.
Toiset lihovat helpommin ja toiset eivät sitten millään.
Usein käy niin että iän karttuessa aineenvaihdunta
hidastuu ja varsinkin naisilla on todettu että masennus ja stressi lisäävät varsinkin vyötäröllä olevan rasvan määrää huomattavasti.
Tutkimukset myös osoittavat sen että harvoin ihminen lihoo siksi kun syö liikaa mutta suurin syy lihomiseen on liikunnan puute.
Itse elin myös vuosia stressaavaa elämää yrittäessäni olla hyvä äiti ja tehdä töitä kun mies oli työttömänä.
Siinä sivussa unohdin itseni huolehtimisen täysin.
Tiesin toki että kiloja tuli pikkuhiljaa mutta
en yksinkertaisesti jaksanut ajatella koko asiaa.
Itse heräsin todellisuuteen vasta siinä vaiheessa kun mies alkoi huomauttamaan asiasta ja elämä
oli tasoittunut ja lapset kasvaneet.
Tottakai sellaiset huomautukset loukkasivat mutta
kun asiaa aikani pohdiskelin huomasin karun totuuden.Mies oli oikeassa;olin lihottanut itseni.
Ensimmäinen askel oli siis se että myönsin itselleni olevani lihava ja siinä vaiheessa tajusin että asialle on todellakin tehtävä jotain.
Luin asiantuntijoiden kirjoituksia ja mietin itselleni sopivia liikuntalajeja.
Mietin ruokailutottumuksiani ja huomasin että syön ja juon liian vähän.
Töissä en ehtinyt syömään ja illalla sitten
söinkin isomman aterian.
Opettelin kuuntelemaan kehoani ja kun aloin liikkumaan huomasin että kehoni toimii.
Tunsin kunnon nälkää jota en ollut tuntenut aikoihin ja söin pieniä annoksia pitkin päivää ja join paljon vettä.
Huomasin myös että mielialani koheni ja tunsin itseni paljon paremmaksi kuin vuosiin.
Mieheni seurasi onnellisena kehitystä ja kannusti
minua eteenpäin.
Nyt kun ajattelen asiaa niin oikeastaan se ei
vaatinut edes paljon.Vain päivittäistä liikumista ja ruokavalion muutosta.Nälissään en silti ole
ollut.
Nyt ymmärrän sen että kehostaan ja terveydestään on huolehdittava.Kukaan muu sitä ei tee puolestasi.
Se vaikuttaa niin moneen asiaan ja kun keho voi hyvin myös mieli voi hyvin.
Tekosyitä siihen, että on tyytyväinen itseensä vaikka on lihava löytyy roppakaupalla.
Voi vedota vaikka siihen ettei kaikki miehet pidä laihoista jossa toki on perääkin.
Taikka siihen että mieheni silti rakastaa minua vaikka olenkin lihava.
Syitä löytyy lukemattomia mutta yleensä ne ovat
vain itsensä pettämistä.
Tunnustakaa asia itsellenne koska siitä parantuminenkin lähtee.
Vielä lopuksi neuvo teille armaat miehet.
Ei ole väärin huomauttaa asiasta kumppanille koska
luultavasti hän on vain myöhemmässä vaiheessa siitä teille kiitollinen.
Se on varmasti parempi tapa kuin se että eroaa tai
käy vieraissa ja vaikenee.
Keskustelkaa kuitenkin asiasta ilman toisen loukkaamista ja syyllistämistä.
Se lienee paras keino saada kumppani tajuamaan
tilanne.
itse entisenä lihavana haluan myös valaista
asiaa.
Miksi naiset siis lihottavat itsensä.
Tuskin kukaan sitä tieten tahtoen tekeekään.
Toiset lihovat helpommin ja toiset eivät sitten millään.
Usein käy niin että iän karttuessa aineenvaihdunta
hidastuu ja varsinkin naisilla on todettu että masennus ja stressi lisäävät varsinkin vyötäröllä olevan rasvan määrää huomattavasti.
Tutkimukset myös osoittavat sen että harvoin ihminen lihoo siksi kun syö liikaa mutta suurin syy lihomiseen on liikunnan puute.
Itse elin myös vuosia stressaavaa elämää yrittäessäni olla hyvä äiti ja tehdä töitä kun mies oli työttömänä.
Siinä sivussa unohdin itseni huolehtimisen täysin.
Tiesin toki että kiloja tuli pikkuhiljaa mutta
en yksinkertaisesti jaksanut ajatella koko asiaa.
Itse heräsin todellisuuteen vasta siinä vaiheessa kun mies alkoi huomauttamaan asiasta ja elämä
oli tasoittunut ja lapset kasvaneet.
Tottakai sellaiset huomautukset loukkasivat mutta
kun asiaa aikani pohdiskelin huomasin karun totuuden.Mies oli oikeassa;olin lihottanut itseni.
Ensimmäinen askel oli siis se että myönsin itselleni olevani lihava ja siinä vaiheessa tajusin että asialle on todellakin tehtävä jotain.
Luin asiantuntijoiden kirjoituksia ja mietin itselleni sopivia liikuntalajeja.
Mietin ruokailutottumuksiani ja huomasin että syön ja juon liian vähän.
Töissä en ehtinyt syömään ja illalla sitten
söinkin isomman aterian.
Opettelin kuuntelemaan kehoani ja kun aloin liikkumaan huomasin että kehoni toimii.
Tunsin kunnon nälkää jota en ollut tuntenut aikoihin ja söin pieniä annoksia pitkin päivää ja join paljon vettä.
Huomasin myös että mielialani koheni ja tunsin itseni paljon paremmaksi kuin vuosiin.
Mieheni seurasi onnellisena kehitystä ja kannusti
minua eteenpäin.
Nyt kun ajattelen asiaa niin oikeastaan se ei
vaatinut edes paljon.Vain päivittäistä liikumista ja ruokavalion muutosta.Nälissään en silti ole
ollut.
Nyt ymmärrän sen että kehostaan ja terveydestään on huolehdittava.Kukaan muu sitä ei tee puolestasi.
Se vaikuttaa niin moneen asiaan ja kun keho voi hyvin myös mieli voi hyvin.
Tekosyitä siihen, että on tyytyväinen itseensä vaikka on lihava löytyy roppakaupalla.
Voi vedota vaikka siihen ettei kaikki miehet pidä laihoista jossa toki on perääkin.
Taikka siihen että mieheni silti rakastaa minua vaikka olenkin lihava.
Syitä löytyy lukemattomia mutta yleensä ne ovat
vain itsensä pettämistä.
Tunnustakaa asia itsellenne koska siitä parantuminenkin lähtee.
Vielä lopuksi neuvo teille armaat miehet.
Ei ole väärin huomauttaa asiasta kumppanille koska
luultavasti hän on vain myöhemmässä vaiheessa siitä teille kiitollinen.
Se on varmasti parempi tapa kuin se että eroaa tai
käy vieraissa ja vaikenee.
Keskustelkaa kuitenkin asiasta ilman toisen loukkaamista ja syyllistämistä.
Se lienee paras keino saada kumppani tajuamaan
tilanne.
Vastaukset 6
Vanhimmat
oonko mä liian lihava ku oon 13 vuotta ja oon 158cmpitkä ja painan jotain 65kg...? vastatka pian.
Sä olet lapsi. Syö vähemmän karkkia ja shipsejä...
Tässäpä mielenkiintoinen sauma kirjoitella.
Olen úseamman lapsen äiti. Raskauksien aikana painoni nousi huikeasti, mutta aina pääsin samoihin kiloihin nopeasti takaisin (en nyt samoihin MITTOIHIN kuitenkaan - erityisesti rinnanympärys suurentui pysyvästi 3 kuppikokoa).
Mieheni lihoi raskauksien aikana myös: Elämä kodin ulkopuolella ei mennyt kuten piti ym. Hän oli muutenkin ollut ylipainoinen lapsuudesta lähtien. Tavatessani 1. kertaa mieheni hän oli normaalipainoinen 2. kertaa elämässään (Alle kouluikäisenä myös).
Mieheni tietää olevansa lihava. On käynyt laihdutusryhmissä jne. Mutta kilot palaavat nopeasti. Ei ehkä huippulukemiin, mutta kuitenkin.
Tuntuukin, että aina kun yritän keskustellla hänen kanssaan asiasta hän ahdistuu ja tietysti syö enemmän!
Tuo liikunta on tärkeää, mutta tosiasia on, että saa liikkua MAHDOTTOMAN paljon, ellei kiinnitä syömiseensä mitään huomiota. Jos syö kuusi keksiä täytyy kävellä puolituntia kuluttaakseen ne.
Olen taipunut siihen suuntaan, että jos tiedostaa olevansa ylipainoinen eikä laihduta pysyvästi - ylipainoisuus on elämäntapa. Eikä siihen toinen pysty vaikuttamaan kuulostamatta ilkeältä, mikä en halua olla! Mieheni on ihan yhtä kiva ja ihana on hän sitten laiha tai lihava.
Laihduttamisen on lähdettävä ihmisestä itsestään, ei puolisosta tai ystävästä.
"Tuo liikunta on tärkeää, mutta tosiasia on, että saa liikkua MAHDOTTOMAN paljon, ellei kiinnitä syömiseensä mitään huomiota. Jos syö kuusi keksiä täytyy kävellä puolituntia kuluttaakseen ne."
Valituissa Paloissa oli jokin aika sitten juttu suuresta amerikkalaisesta tutkimuksesta, jossa oli 3 vertailuryhmää. 1. ryhmä "vain liikkui", 2. ryhmä "vain katsoi mitä söi" ja 3. ryhmä teki näitä molempia.
Lopputulos oli muistaakseni niin, että jos ryhmän 3 jäseniltä putosi määrätyssä ajassa kiloja 10 kg, niin ryhmän 2 jäseniltä putosi 6 kg ja ryhmän 1 jäseniltä putosi 4 kg.
Eli tietenkin liikkumisen sekä sen kontroloinnin, mitä laittaa suuhunsa, yhdistelmä on paras vaihtoehto. Mutta toiseksi paras vaihtoehto kilojen putoamisen kannalta on juuri syömisen tarkkailu (ei siis syömisen vähentäminen vaan ruokavalion muuttaminen) ja vasta kolmanneksi parhaaksi vaihtoehdoksi jäi pelkkä liikunta.
Minä itse aloin pari kk sitten pudottaa painoa juuri liikunnan ja syönnin tarkkailun yhdistelmällä. Sain hommattua jostakin Painonvartijoiden ns. pistetytysmonisteet, joissa kerrotaan eri ruokien ns. pisteet. Ja päivässä saa sitten syödä tietyn määrän "pisteitä".
Enhän minä jaksanut ruveta "pisteitä syömään" eli rakentelemaan päivittäisiä ruoka-annoksia. Kuitenkin oli hyvä aluksi käydä lista läpi ja siten pystyy välttämään kaikkein pahimmat karikot.
Toki ns. lautamiesjärki sanoo meille jokaiselle jo aika paljon (rasvat minimiin, suklaat pois, iltasyönnit vähiin jne,).
Mutta esim. pizzat jätin kokonaan pois nyt kuurin ajaksi, sillä yhdestä pizzasta tulee täyteen koko päivän pisteet!
Nyt on lähtenyt 10 kg ja vielä aion ottaa pois 5 kg.
Terveisin
Ei ennenkään mikään läski mies - nyt vielä vähän solakampi.
Hyvää kesää kaikille laihduttajille sekä ei-laihduttajille!
Se on totta että itsestään se pitää lähteä mutta
kyllä se niin on ettei kaikki sitä välttämättä edes tajua että on lihava jos ei joku siitä huomauta.
Ja kyllä sellaisen joka lihoo helposti pitää
myös kiinnittää huomiota ruokavalioonkin.
http://www.svision.net/zone/kalorit.htm