Olemme seurustelleet muutaman kuukauden poikaystäväni kanssa. Viimeisen parin-kolmen viikon aikana kaikki on kuitenkin muuttunut. Kun syksyn pimeät tulevat ja kylmät ilmat, lähenevä talvi jne. mieheni masentui yhtäkkiä. Emme vielä asu yhdessä, mutta suunnitteilla olisi muuttaa yhteen vuoden vaihteessa.
Mieheni käy töissä, menee kotiin, suoraan nukkumaan, aamulla herää, menee töihin, sitten nukkumaan. Hän ei viikkoisin jaksa/halua nähdä minua. Jos puhumme puhelimessa, hän jaksaa puhua 3-5min. ja silloinkin tuhahtelee ja välillä kiukuttelee turhista asioista.
Olen sanonut, että ymmärrän kyllä, että on paha olo jne (koske olen ollut itsekin masentunut), mutta hän ei halua eikä jaksa puhua siitä, ei halua tehdä mitään. Viikonloppuisin kun olemme yhdessä, istumme sohvalla, katsomme tv:tä... Emme siis TEE mitään. Kuitenkin hän on hieman pirteämpi viikonloppuna, kun ei tarvitse mennä töihin.
En vain tiedä, miten piristäisin kultani viikkoja? Kun en saa mennä kylään, edes käymään, en saa puhua pitkiä puheluita ja muuta... Täytyy vain yrittää ymmärtää, antaa tilaa ja olla olemassa. Mutta onko se enää seurustelemista?
Viimeisten kahden viikonlopun aikana emme ole edes harrastaneet seksiä, mikä on ensimmäinen kerta suhteemme aikana, että emme ole tehneet sitä pariin-kolmeen viikkoon!
Alan olla huolissani siitä, että suhteemme kuolee tämän syysmasennuksen vuoksi. Tuntuu, etten pian itsekään jaksa, koska viikkoisin tuntuu, että emme edes seurustele. Tuntuu, että olen riittämätön ja turha, pelkäksi vaivaksi ja jokin iso taakka. Olen epäonnistunut tässä suhteessa, koska poikaystäväni ei pidä edes minua piristyksenä syksyssään, vaikka yritän olla sitä.
Olisiko kellään vinkkejä, ehdotuksia, miten voisin yrittää piristää poikaystävääni? Ja miten saisin tämän suhteen pysymään pinnalla. En halua menettää häntä, enkä hukuttaa itseäni.
Mieheni käy töissä, menee kotiin, suoraan nukkumaan, aamulla herää, menee töihin, sitten nukkumaan. Hän ei viikkoisin jaksa/halua nähdä minua. Jos puhumme puhelimessa, hän jaksaa puhua 3-5min. ja silloinkin tuhahtelee ja välillä kiukuttelee turhista asioista.
Olen sanonut, että ymmärrän kyllä, että on paha olo jne (koske olen ollut itsekin masentunut), mutta hän ei halua eikä jaksa puhua siitä, ei halua tehdä mitään. Viikonloppuisin kun olemme yhdessä, istumme sohvalla, katsomme tv:tä... Emme siis TEE mitään. Kuitenkin hän on hieman pirteämpi viikonloppuna, kun ei tarvitse mennä töihin.
En vain tiedä, miten piristäisin kultani viikkoja? Kun en saa mennä kylään, edes käymään, en saa puhua pitkiä puheluita ja muuta... Täytyy vain yrittää ymmärtää, antaa tilaa ja olla olemassa. Mutta onko se enää seurustelemista?
Viimeisten kahden viikonlopun aikana emme ole edes harrastaneet seksiä, mikä on ensimmäinen kerta suhteemme aikana, että emme ole tehneet sitä pariin-kolmeen viikkoon!
Alan olla huolissani siitä, että suhteemme kuolee tämän syysmasennuksen vuoksi. Tuntuu, etten pian itsekään jaksa, koska viikkoisin tuntuu, että emme edes seurustele. Tuntuu, että olen riittämätön ja turha, pelkäksi vaivaksi ja jokin iso taakka. Olen epäonnistunut tässä suhteessa, koska poikaystäväni ei pidä edes minua piristyksenä syksyssään, vaikka yritän olla sitä.
Olisiko kellään vinkkejä, ehdotuksia, miten voisin yrittää piristää poikaystävääni? Ja miten saisin tämän suhteen pysymään pinnalla. En halua menettää häntä, enkä hukuttaa itseäni.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Testosteronin puutostauti on ilmeinen. Hommaa testosteronia pimeiltä markkinoilta niin johan kaveri piristyy kummasti.
Masentunut kun et tajua pysyä poissa
että hän on masentunut?,
entä jos hänellä on jotain murheita, joista ei kerro,
... olen nimittäin itse aikoinani käyttäytynyt noin. Tosin en ollut masentunut, en enää vain ollut kiinnostunut heilastelun kohteesta enkä raukkamaisuuttani saanut sanottua sitä hänelle. Sen sijaan käyttäydyin juuri noin, etäisesti, yrittäen vihjata että homma on ohi.
Tyhmää käytöstä, tottakai, mutta tajusi se viimein.
Jättäminen on hyvä vaihtoehto jos tilanteeseen ei ole tule mitään muutosta.