Mitä pitäis tehdä..osaisko joku mies vastata?

mitä pitäisi tehdä! Eihän tossa ole mitään vaihtoehtoja. Tai no joo, ensin tietysti ne perinteiset syvälliset keskustelut ja parisuhdeterapiat, jos hän niihin suostuu. Jos ei, niin sitten jätät miehen.

Miksi ihmiset roikkuu tuollaisissa suhteissa? Mikä saa kenenkään olemaan niin sokea/tyhmä/riippuvainen toisesta että antaa itseään kohdella huonosti? Eikö sen jo pitäisi kertoa jotain, että "elämäsi rakkaus ja valo" saa sinut masentuneeksi ja tunnet kaiken muun olevan itseäsi tärkeämpää???

Herätkääääääääääääää!!!!!!!!!!!!!!!!! Elämä on aivan liian lyhyt tyhmien kysymysten esittämiseen. Jokaiselle nyt sen verran tervettä itserakkautta peliin, että olette ihmissuhteessa tehdäksenne ensin itsenne onnelliseksi, sitten vasta toisen.

En ole mies, mutta vastaan oman kokemukseni mukaan, koska olen ollut hieman samalta kuullostavassa tilanteessa.

Olen itsekin nuorempana sairastanut masennuksen ja silloinen parisuhteeni ei autanut asiaa millään tavoin. Yhteistä näissä "poikaystävissä" (siis omassasi ja exässäni) taitaa olla itsekkyys ja sairaalloinen mustasukkaisuus. Exäni tapana oli kaataa vastuu riidoistamme ja omista mokailuistaan minun vastuulleni (mm. jos hän joi liikaa ja tappeli humalassa ja hukkasi tavaransa, syy oli minun, koska en estänyt häntä). Tuo tekemisten selittely kuulostaa tutulta, exäni saattoi soittaa minulle useita kertoja päivässä tarkastaakseen missä olin ja kenen kanssa ja jos en vastannut puhelimeen, jouduin piinaavaan ristikuulusteluun, vaikka olisin ollut kuntosalilla. En myöskään saanut hänen mukaansa mennä ystävieni kanssa ulos illalla ellei hän ollut samassa kaupungissa, koska hän ei olisi voinut varmistaa, etten missään tapauksessa "erehtyisi" vieraan sänkyyn (hän tietysti sai juhlia milloin halusi). En halua herättää sinussa epäilyksiä poikaystäväsi suhteen, mutta exäni sairaalloisen ja epäloogisen mustasukkaisuuden selitti osittain se, että hänellä oli suhteemme aikana satunnaisia yhden yön suhteita (sain tietää tästä vasta suhteen loputtua). Toiseksi selitykseksi olen epäillyt sitä, että hän yritti latistaa itsetuntoani ja hallita minua haukkumalla ulkonäköäni, eikä hän ehkä halunnut minun saavan kehuja muilta miehiltä. Tämä oli helppoa silloin, kun en käynyt baareissa, eikä minulla ollut liiemmin ystävyyssuhteita, mutta aloitettuani opiskelut aloin saada paljon huomiota miespuolisilta opiskelukavereiltani ja aloin uskoa peilikuvaani ja muiden ihmisten kehuihin, enkä exäni sanoihin.

Suhde kesti niin kauan, kun olin huonossa kunnossa, enkä osannut/jaksanut puolustaa itseäni, sillä hän oli taitava manipuloimaan. Hänen tapansa saada minut pidettyä ns. ruodussa oli saada minut uskomaan, etten voisi saada enkä ansaitse parempaa kuin hän. Vasta kun aloin tervehtyä masennuksestani ja päästä kiinni normaaliin elämään (mm. pääsin opiskelemaan ja solmin normaaleja ihmissuhteita opiskelukavereihini ja aloin löytää omia harrastuksia) heräsin todellisuuteen. Hän ei saanut enää otetta huonosta itsetunnostani ja sen kautta hallittua minua. Sain irrottauduttua suhteesta, kun huomasin, että se pysyi kasassa ainoastaan jos alistuin täysin hänen mielenoikuilleen ja samalla alistumiseni lietsoi häntä käyttäytymään entistä epäkunnioittavammin minua kohtaan. Minun onneni oli, että asuimme eri kaupungeissa ja sain siten etäisyyttä häneen luonnollisesti (olimme noin puolet viikossa yhdessä ja puolet erillään). Jos olisimme asuneet yhdessä, tuskin olisin saanut riittävää etäisyyttä häneen saadakseni tuntumaa omiin ajatuksiini.

Suhteessa molemmilla osapuolilla on vastuu itsestään ja omista teoistaan. Jos poikaystäväsi tekee virheitä, älä ota niistä vastuuta itsellesi. Älä "siivoa" hänen jälkiään, siten hän vain oppii luottamaan siihen, että vastuu niistä kuuluu sinulle, ei hänelle itselleen. Muista myös, ettei kukaan muu kunnioita sinua, ellet sinä kunnioita itse itseäsi. Sinun ei tarvitse hyväksyä epäkunnioittavaa käytöstä häneltä ja kun osoitat sen hänelle, hän oppii kyllä kunnioittamaan sinua (jos hän on millään tavalla normaali ihminen).

Niin, mikset jätä sitä äijää? Pitääkö väkisin kärsiä tuossa suhteessa?

Ja minä hölmö menin vielä naimisiinkin samantyylisen miehen kanssa. Ekaa hääpäivää ei edes millään tavalla halunnut juhlia. työasiat tärkeämpiä, ei ollut aikaa edes yhtä päivällistä syödä.no, kuitenkin samallaviikolla aikaa lähteä työpaikan syysiltaam ryyppäämään...Nyt yksin kotona ja mieli surullinen, miten mä oon tähän tullut???

Älä takerru poikaystävääsi äläkä anna hänen ohjailla elämääsi. Jos kaverisi katselee väkivalta mausteisia kuvia tai elokuvia niin luulisi silloin hälytyskellojesi soivan! Hänellä voi olla sadistinen luonne ja haluaa sitä parisuhteeseenkin. Jos hänelle ovat kaverit tärkeempiä kuin sinä niin jätä tuollainen tyyppi ajoissa ennenkuin asiat ovat pahasti solmussa.

Olet sairalloisesti vaan takertunut toiseen sairaaseen tyyppiin. Olette kumpikin väärä pari toisillenne ja tuosta suhteesta ei tule mitään muuta kuin hankaluuksia hankaluuksien perään jotenka lähde eri teille jos haluat parantua ja kehittää elämästäsi jotain laadukkaampaa!