Suurin osa riipuvuuksista, kuten tupakonti, alkoholismi ja liikasyöminen (ja uskonto) ovat psykologisia ilmiöitä. Eri ihmisillä on erilainen taipuvuus riippuvuuksiin, eikä mikään aine yksin aiheuta riippuvuutta.
Riippuvuuksista haetaan monesti lohtua jos elämä ei ole ihan kunnossa ja halutaan saada tekemistä josta saa nautintoa ja jonka avulla voi unohtaa tosielämän realiteetit edes hetkeksi.
Jupen (kts. "miksi naiset lihottavat itseään?")vaimokin saattaa olla sen verran onneton, että etsii lohtua esim. ruuasta. Ja kun huomaa, että kiloja kertyy, tulee entistä huonompi olo eikä halua ajatella koko asiaa ja noidankehä on valmis.
Ihmiset, joilla on elämä kunnossa ja positiivinen asenne tulevaisuuden suhteen ovat vähemmän taipuvaisia hakemaan sisältöä epäterveellisistä nautintoaineista.
Naisten lihominen raskauden aikana ja jälkeen on kylläkin aika luonnollista, mutta ei se tarkoita että pitäisi jäädä ylipainoiseksi.
Itsekään en kyllä oikeen tykkäisi jos vaimo lihoisi hirveästi, mutta kyllä naisilta pitäisi sen verran löytyä itsetuntoa ja todellisuudentajua, että tiedostaa paino-ongelmat, eikä ota liikaa itseensä jos mies siitä huomauttaa.
Ottakaahan kantaa jos jaksoitte lukea loppuun asti.
Riippuvuuksista haetaan monesti lohtua jos elämä ei ole ihan kunnossa ja halutaan saada tekemistä josta saa nautintoa ja jonka avulla voi unohtaa tosielämän realiteetit edes hetkeksi.
Jupen (kts. "miksi naiset lihottavat itseään?")vaimokin saattaa olla sen verran onneton, että etsii lohtua esim. ruuasta. Ja kun huomaa, että kiloja kertyy, tulee entistä huonompi olo eikä halua ajatella koko asiaa ja noidankehä on valmis.
Ihmiset, joilla on elämä kunnossa ja positiivinen asenne tulevaisuuden suhteen ovat vähemmän taipuvaisia hakemaan sisältöä epäterveellisistä nautintoaineista.
Naisten lihominen raskauden aikana ja jälkeen on kylläkin aika luonnollista, mutta ei se tarkoita että pitäisi jäädä ylipainoiseksi.
Itsekään en kyllä oikeen tykkäisi jos vaimo lihoisi hirveästi, mutta kyllä naisilta pitäisi sen verran löytyä itsetuntoa ja todellisuudentajua, että tiedostaa paino-ongelmat, eikä ota liikaa itseensä jos mies siitä huomauttaa.
Ottakaahan kantaa jos jaksoitte lukea loppuun asti.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Psyykenlääkkeet lihottaa kun vittupää psykologit niitä tyrkyttää, vaikkei mitään vikaa nuppipuolella olisi.
Ei kylla vittupaa psykologit voi maarata minkaanlaisia laakkeita !! Niilla ei ole oikeutta siihen. Psykiatrit on taas eri juttu ;)
Joku on lihava koska on sairas, toinen koska on herkkusuu, kolmas koska on patalaiska, neljäs koska syö lohdukseen... Kotipsykologeja kaikella kunnioituksella kuunnellen, en usko että lihavia voi lokeroida sen enempää kuin laihojakaan.
Minulla on aina ollut positiivinen elämänasenne, ja asiatkin kunnossa, en syö lohdukseni, en ilooni enkä suuruni. Kuitenkin ylipainoa on 20 kiloa. Siis ihan oikeaa ylipainoa, ei mitään "voi kun tossa nyt on yksi makkara, näyttääpä ikävältä bikineissä". Kuitenkin olen hyvän itsetunnon omaava, reipas, rehti, Nainen. Kuljen kesäisinkin bikineissä, jos joku ei pysty katsomaan, katsokoon muualle. Terveyden ja yleisen hyvinvointini vuoksi aloitin laihdutuksen jouluna, nyt kuitenkin jouduin sen keskeyttämään, koska laihdutusta ei hyvällä katsota äitiysneuvolassa.
Uskon että suurimmalta osalta naisista löytyykin sen verran tsetunnon omaava, reipas, rehti, Nainen. Kuljen kesäisinkin bikineissä, jos joku ei pysty katsomaan, katsokoon muualle. Terveyden ja yleisen hyvinvointini vuoksi aloitin laihdutuksen jouluna, nyt kuitenkin jouduin sen keskeyttämään, koska laihdutusta ei hyvällä katsota äitiysneuvolassa.
Uskon että suurimmalta osalta naisista löytyykin sen verran itsetuntoa ja tosellisuudentajua, että ymmärtää miehensä huolen terveydestään.
Kuitenkin, jos mieheni tulisi minulle huomauttamaan siitä että näytän pahalta koska olen lihonut raskauden aikana ja sen jälkeen, minä suuttuisin todella pahasti. Koittaisi itse kasvattaa melonin mahassaan, ja sitten tunkea sen vaikka peräsuolestaan ulos. Ymmärrän hyvin miksi jotkut naiset eivät jaksa pitää huolta itsestään synnytyksen jälkeen, _varsinkin_ jos mies ei tee mitään kotitöitä, tai muuten auta vauvan kanssa. Sellainen jos vielä huomauttelee, niin eikuin mies kiertoon.
Kuullostaa ehkä tylyltä, mutta jos toisen ulkonäkö on ainoa asia suhteessa mikä pitää sen kasassa, on aika vaihtaa suhdetta.
Joku on lihava koska on sairas, toinen koska on herkkusuu, kolmas koska on patalaiska, neljäs koska syö lohdukseen... Kotipsykologeja kaikella kunnioituksella kuunnellen, en usko että lihavia voi lokeroida sen enempää kuin laihojakaan.
Minulla on aina ollut positiivinen elämänasenne, ja asiatkin kunnossa, en syö lohdukseni, en ilooni enkä suuruni. Kuitenkin ylipainoa on 20 kiloa. Siis ihan oikeaa ylipainoa, ei mitään "voi kun tossa nyt on yksi makkara, näyttääpä ikävältä bikineissä". Kuitenkin olen hyvän itsetunnon omaava, reipas, rehti, Nainen. Kuljen kesäisinkin bikineissä, jos joku ei pysty katsomaan, katsokoon muualle. Terveyden ja yleisen hyvinvointini vuoksi aloitin laihdutuksen jouluna, nyt kuitenkin jouduin sen keskeyttämään, koska laihdutusta ei hyvällä katsota äitiysneuvolassa.
Uskon että suurimmalta osalta naisista löytyykin sen verran itsetuntoa ja tosellisuudentajua, että ymmärtää miehensä huolen terveydestään.
Kuitenkin, jos mieheni tulisi minulle huomauttamaan siitä että näytän pahalta koska olen lihonut raskauden aikana ja sen jälkeen, minä suuttuisin todella pahasti. Koittaisi itse kasvattaa melonin mahassaan, ja sitten tunkea sen vaikka peräsuolestaan ulos. Ymmärrän hyvin miksi jotkut naiset eivät jaksa pitää huolta itsestään synnytyksen jälkeen, _varsinkin_ jos mies ei tee mitään kotitöitä, tai muuten auta vauvan kanssa. Sellainen jos vielä huomauttelee, niin eikuin mies kiertoon.
Kuullostaa ehkä tylyltä, mutta jos toisen ulkonäkö on ainoa asia suhteessa mikä pitää sen kasassa, on aika vaihtaa suhdetta.
Jep Jep. Juttu on kuitenkin niin, että toinen lihoo jo ajatellessa (miltei) ruokaa ja toinen ei liho, vaikka söisi lähes kokoajan!
Liikalihavuutta ei siis voida perustella pelkästään psykologisin syin. Myös fysiologiset tekijät vaikuttavat. Ja etenkin hormonit naisilla raskauslihomisessa.
Sitten on vielä se kysymys mikä on ylipainoa, onko 3-5kg ihannepainon yläpuolella lihavuuden puolella vai vasta 30 kg...Tästä on ihmisillä kummallisia käsityksiä.
Yleensä ihminen, jolla on 3 ylimääräistä kiloa tekee kaikkensa nälkäkuurista lähtien, että laihtuisi ainakin ne 3 kg. Sitten on ihmisiä, jotka ovat "enemmän kuin pyöreitä" (20 kg liikaa), jotka TYKKÄÄVÄT raameistaan ja viihtyvät "kuosissaan". Minusta on suorastaan epäkohteliasta mennä paukauttamaan heille, että yritäs nyt laihtua...
Mitä Psykoloogi tekisi jos vaimo lihoisikin, tiedostaisi ongelman ja homma jäisi silleen? Ottaisitko eron?
Miksei naiset kritisoi enemmän lihavia miehiä? Ylipainoisia miehiä on nimittäin enemmän kuin ylipainoisia naisia.
"Miksei naiset kritisoi enemmän lihavia miehiä? Ylipainoisia miehiä on nimittäin enemmän kuin ylipainoisia naisia."
Kyllä ne muutamat harvat sopusuhtaiset naiset sitten kritisoikin ja lujaa. Asetuppa Vera kesälomallasi viikosi parkiin torikahvilaan ja kirjaa muistiin kaikki siellä kävijät lihavuuden mukaan taulukoituna. Laskettuasi tulokset yhteen, teet jännittäviä huomioita siitä, kuka se olikaan, jolla ne ylikilot kulkivat mukana.
Iloitsen kanssasi, jos satut itse kuulumaan siihen n. 10%:n joukkoon naisia, jotka mahtuvat "luokkiin" sopusuhtainen tai hoikka. :-D
Vain 10% naisista sopusuhtaisia tai hoikkia? Ehkä sitten niistä, jotka käyvät torilla.(Huokaus: Aina jään pois tilastoista...)
Itse kuulun sopusuhtaisiin. Minulla on lihavia, sopusuhtaisia ja laihoja kavereita, kaikki oikein kivoja. Periaatteessa en kyllä ymmärrä kritiikkia toisten ylipainosta ollenkaan, en naisten enkä miesten.
"Liikalihavuutta ei siis voida perustella pelkästään psykologisin syin. Myös fysiologiset tekijät vaikuttavat. Ja etenkin hormonit naisilla raskauslihomisessa."
Ööh. Eiköhän homma ole niin, että ns. 'psykologiset' -tekijät, vaikuttavat juuri ihmisen fysiologiaan. Ja mikäli tulkitsen oikein, että nainen ei siis ole vastuussa raskauden aikaisesta lihomisestaan, niin tästä päädytään melkeinpä fatalismiin. Annan pienen esimerkin. Jos minua vaivaa stressi ja se muuttaa hormonitoimintaani niin, että a) syön paljon tai b) lihon helpommin, niin en ole siitä silloin itse vastuussa lihomisestani. Tietenkin voin yrittää välttää tätä stressin lähdettä, mutta aina sellainen ei ole mahdollista.
Torilta otettu otos katsos perustuu siihen "tavalliseen kansaan". Tulee ihan eri näköinen tulos, jos tekee tilastonsa vaikkapa liikuntahallin ulko-ovella :)
Yksityiseen henkilöön en minäkään halua kritiikkiäni kohdistaa, vaan siihen, että yleinen suuntaus näyttää menevän laardin lellimisen suuntaan. Omassa ylipainoisessa olemuksessaan viihtyvä ihminen voi olla hyvinkin mukava ja on vain henkilökohtainen mielipiteeni, että lihavuus antaa ihmisestä vaikutelman, että hän on veltto ja saamaton ja epäeroottinen.
Oma lukunsa on sitten terveydelliset tekijät. Jonkun ne nivelvammat, sokeritaudit ja verenpainetaudit on rahoitettava ja se piruvieköön ei ole reilua, että kunnostaan huolehtivan ja työkykyisenä säilyvän pitää rahoittaa välinpitämättömien tekemiset... tai paremminkin tekemättä jättämiset.
Noh - mielestäni ruokailutottumukset ovat menneet VÄÄRÄÄN suuntaan syödään usein, paljon ja lihottavaa. Tämä vaan ei aina päde: Tiedän pariskunnan, jotka on melko samanpituisia ja söivät täsmälleen samoin (terveellisesti ja ravitsemusterapeutin valvonnan alaisena); Kuitenkin mies laihtui 15 kg ja nainen 4kg...Kyllä sillä lihavuusgeenilläkin on sormet pelissä.
Miten ihmeessä mielestäsi lihavuus korreloi epäeroottisuuden, velton ja saamattoman kanssa? Mielestäni kaikki muut ominaisuudet paitsi lihavuus on ihmisen korvien välissä...
Luulenpa etta naiset eivat kritisoi lihavia miehia vaankuin sillon kun heita itseaan on kritisoitu, eli jos mies sanoo etta onpa tullu pari ylimaaraiasta kiloa niin nainen voi tahan sanoa etta onhan itselasikin tota kaljamahaa. Jotenkin vain se mielikuva etta hoikat naiset ovat taydellisia vartaloltaan on iskostunut niin hyvin(?) seka miesten etta naisten paahan etta sita ei tunnuta hevilla saavan pois. Johtuuko tama sitten median tyrkytyksesta vai mista, mutta miehilla ei vastaavaa ole. Eli meita ei siis paivittain olla 'pakotettu' katsomaan trimmattuja miehia telkkarista tai lehdista joten onkohan tassa vika etta miehista ihannevartaloa ei ole meihin tarkkaan 'syotetty' eika meita olla aivopesty siihen milta 'ihannemiehen' tulisi naytta. Naisihanne (vartalo) tosin on tarkoin selvilla.
Omien ennakkoluulojeni pohjalta sanoisin, että kritiikin kohteena ovat juuri ne, eli ennakkoluulot. Lihavuuteen tulee helposti liitettyä sellaisia termejä kuin laiskuus, velttous, hikoilu, huohottaminen, töiden välttäminen, toisten arvosteleminen (vaikka heitähän arvostellaan), suvaitsemattomuus, maalaisuus..
Kuitenkin miettiessäni itse tuntemiani lihavia ihmsiä huomaan heissä olevan (kahta lukuun ottamatta) vallitsevina piirteinä iloisuutta, reippautta, hiukka surumielisyyttä (juuri toisten ennakkoluulojen vuoksi), työteliäisyyttä, avuliaisuutta..
Miksi siis omaakin suhtautumistani leimaa ennakkoluulot eivätkä käytännön kokemukseni? Johtuisiko se siitä, että olen itsekin lihavuuteen taipuvainen. Lihominen tapahtuu aina huomaamatta ja yhtäkkiä täytyy taas tarkkailla painoaan. Vihaan siis itse lihavuutta, koska en tahdo olla lihava. Puran siis tämän tiettyyn ilmiöön koskevan vastenmielisyyteni niihin ihmisiin, jotka ovat kohdanneet saman ilmiön.
Ja ennen kuin joku ehtii kysyä, miksi en tahdo olla lihava.. Sen vuoksi, että pidän itsestäni hoikkana, mutta inhoan sitä, kuinka vaikeaa on pysyä hoikkana ja nauttia salmiakista ja suklaasta samanaikaisesti. Minulla on myös terveydellinen syy olla lihomatta tämän enempää.
Totta se, että samalla eväällä toinen lihoo ja toinen on vielä nälkäinen. Henkilökohtainen aineenvaihdunnan ominaisuus, johon on mahdotonta vaikuttaa. Itse olen näitä 80 - 2kg ihan sama, mitä syö. Valmispakkaukset ja pikaruoka ovat aikamoinen kirous huimine kalorimäärineen suhteessa muuhun ravintoarvoon.
Siten ihmeessä, että reippaasti liikapainoinen liikkuu fysiikan lakien pakottamana verkkaisemmin kuin meikäläinen, jonka massa koostuu vain välttämättömästä ja lihaksista. Siinä, missä parikymmentä kiloa ylipainoinen hilaa olemustaan askelma kerrallaan portaissa, minä harpon kaksi rappua/askel ja yleensä puolijuoksua. Kumpikohan näyttää sivustakatsojan silmin rivakammalta?
Eroottisuus sinällään lähtee korvien välistä, mutta on makuasia myös. Joku tykkää rubensin naisista ja joku allymacbealeista. Eroottisuus on mielikuvituksen lisäksi esteettinen elämys ja lähemmässä tuttavuudessa silläkin on merkityksensä, miltä tuntuu koskettaa toista. Minusta tuntuu paremmalta hyväillä timmiä pintaa kuin pehmeää "pullataikinaa".
Lihavuus sijaitsee korvien välissä!
Kysehän on vain saatujen ja kulutettujen kalorien suhteesta ja oman kehon tuntemisesta, miten se reagoi mihinkin ruokamäärään. Poikkeuksen tekee vain muutama yksittäistapaus, joissa kyse on jonkin sairauden aiheuttamasta tilasta joko sairauden itsensä tai siihen käytetyn lääkityksen sivuvaikutusten takia.
psykologi!
kerroit riippuvuuksista vastauksissasi. esim liika lihomis jne.. jos ollaan rehlisiä kaikki ihmiset maalissa on riippuivaisia jostakin. psykologia jota myös itse olen lukenut monta vuotta on yksi riippuvuus esim. suurin osa lääkäreista ammtti auttajista on itse hoitoa vailla jos tunnustat.reheliseti koska yleensä me tälläiset ihmiset hamme itselle hoidettavia että oamat ongalmamme unohtusi.ensin oma hoito läpi sitten vasta töihin puhun 10 vuoden kokemuksella tarkaileppa vaikka työ kavereitasi monet ovat hoitoa vailla itse. tv vallu,man
http://www.svision.net/zone/kalorit.htm
itsekästä ja epäterveellistä. Ja kuitenkin lihavuudesta on tehty täysin hyväksyttävää; olen ylpeä itsestäni tällaisena, tämmöiseksi luoja minut loi jne. Ei ketään ole luotu lihavaksi, ja usein mainittua lihavuusgeeniä ei ole kukaan löytänyt, vaan se on käytännössä lihavien jenkkien keksintöä.
Mielipiteeni voivat kuulostaa julmilta, ja älkää ymmärtäkö väärin, en minä kadulla osoittele lihavia ihmisiä, mutta lihavuudesta on tullut yksi suurimpia terveydellisiä ongelmia länsimaissa. Maailmasta on tulossa pian paikka jossa toiset kuolee nälkään, ja toiset lihavuuteen. Ei siinä ole järkeä!
Älkää hyväksykö läskejänne. Liikkukaa enemmän ja syökää vähemmän, jos ette itsenne takia, niin sitten muiden. Ja kun luotte säästöä näin terveydenhoitokustannuksiin, niin ne rahat voidaan käyttää muualle. Sitäpaitsi, kuinka moni todella haluaa olla lihava?
P.S Miksi niitä lihavuusgeenejä löytyy melkein ainoastaan rikkailta länsimaalaisilta?
..., mutta täytyy muistaa, että joillain ihmisillä on sellainen aineenvaihduntahäiriö joka aiheuttaa painon kontrolloimisen vaikeuden ja lihavuuden. Näitä siis on vain pieni prosentti lihavista ,mutta kuitenkin, kaikki eivät ole syyllisiä läskeihinsä. :(
Mutta mikä sitten on normaali vartalo.... se onkin pulmallisempi juttu. Normaali ei mielestäni ole ainakaan ländimainen naisihanne androgyyninä vartalona josta pullistuu ulos d-kupin rinnat, 55 kiloa ja 175 senttiä ,,,, etc.
Kyllä naisille kasataan aikamoisia paineita ulkonäön suhteen, kun lehdet toisaalta pursuavat "hyväksy itsesi" artikkeleita ja heti seuraavalla sivulla "näin laihdutat kesäkuntoon" ja kannessa anorektinen malli hymyilee trendikuteissa.... kyllä väkisin tulee sellainen olo, että mitäköhän meiltä nyt oikein halutaan... kaksinaismoralismi kukoistaa.
mikä on normaali, mutta sen tiedän ettei lihava ole normaali.
Jotenkin on vähän morkkikset, kun tämmöstä kirjottaa, enkä omalla nimellä kirjoittaskaan. Joo, ehkä olen raukka. Mutta koittakaa nyt ymmärtää, ei lihavuus ole hyvä juttu. Ja jos alkaa ajattelemaan, että ihmiset saa hyväksyä mut tämmösenä, luulen että se on kiertoilmaisu luovuttamiselle.
Hei!
Minä olin ennen vähän hoikempi 169/65 mutta olen nyt vähän vanhentuessa (2-kymppiset iski) "lihonnut" ja painan nykyään n. 70 kiloa. Omasta mielestäni olen vähän ylipainoinen, silti tuota massaa löytyy vain mahasta. Kuulun nimittäin siihen ryhmään naisia, joihin läskit tarttuu vain mahanseutuville, ei lainkaan peppuun, reisiin tai muualle.
Olen yhtä onnellinen nyt kuin 5 kiloa sitten. Olen toki yrittänyt saada nuo kilot pois, mutta eipä ne mihinkään ole kadonnut, läski on vaan kiintynyt (mikä kuitenkin on hyvä asia). En syö epäterveellisesti, liikun reippaasti (työmatka 10km suunta pyörällä päivittäin) ja olen muuten terve.
Ilmeisesti nuo 5 kiloa kuuluu minun naiseutueen (kerta en niistä eroonkaan pääse), ne ovat merkki siitä että olen kypsä nainen joka on valmis synnyttämään lapsia. Muuta selitystä en ole keksinyt. Mitä mieltä olet tästä? Pitäisikö minun ryhtyä anorektikoksi jotta kanssaihmiset olisivat tyytyväisiä minuun, vai voinko jatkaa elämäni kuten ennenkin?
..pitäis yrittää sarkasmia, ei näyttänyt toimivan :( Mutta jos todella haluat vastausta, niin voinhan yrittää, vaikka täytyy sanoa, että on hankalaa kun näe/tunne sinua.
Peili ei valehtele. Katso peiliin, ja näet onko sinulla ylipainoa. Portaat ei valehtele; kävele reippaasti vaikka kolmanteen kerrokseen, ja huomaat onko kuntosi kohdillaan. Yleisolemus kertoo myös paljon kunnostasi; oletko reipas, energinen ja jaksatko elää "täysillä". En nyt sano, että tarvitsisi triathlonia harrastaa, mutta minä tiedän eron hyvän ja pahan olon välillä.
Olin aina harrastanut urheilua, nuorempana maajoukkuetasolla asti. Kun aloitin opiskelut jäi urheilu, ja söin epäterveellisesti, ja myös alkholia kului paljon bilettäessä. Painoa tuli lisää vähän reilut 10 kiloa, ja aloin vihaamaan omaa löysää kroppaani, ja onnetonta kuntoa. Noin puolitoista vuotta sitten paransin tapani, eli aloin harrastamaan uudestaan. En huippu-urheilijana, enkä edes samaa lajia, vaan harrastuksena. Pikkuhiljaa kiloja lähti, vaikka ei nyt ihan entiselle tasolle, mutta nyt kehtaa katsoa peiliin, ja ottaa paidan poissa uimarannalla. Olokin on parempi kun jaksaa. Kuten olen sanonut, ei kannata hyväksyä ylipainoa, varsinkin jos ei aina ole sitä ollut.
Hei!
Tällaisissa asioissa on kiva saada miesten mielipiteitä, ja myös muiden naisten. Mutta naiset ovat monesti liian kriittisiä toisiaan, ja itseään, kohtaan. Monesti mies näkee asiat objektiivisemmin.
Peilistä näen, että minulla on yksi makkara vyötärön ympärillä. Lisäksi massu pömpöttää vähäsen (mutta sitä se tekee lähes kaikilla naisilla, myös todella hoikalla ystävättrelläni on ns. pömppömassu).
Rappuset ei ole ongelma, tuo päivittäinen pyöräily pitää kunnon kohdillaan. Lisäksi käyn lenkillä silloin tällöin ja päivittäin teen lihasliikkeitä kotona (selkä"vamman" takia pakko). Pakko kuitenkin myöntää, että voisin tehdä vähän enemmän. Vielä vuosi sitten kävin aerobicissä 2-3 kertaa viikossa, mutta viime lukukautena aerobic jäi vähiin selkäsairauden sekä rankan opiskelun takia. Mutta tarkoituksena olisi aloittaa jumppaaminen taas syyskuussa kun yo:n tunnit alkaa.
Enpä paljon biletä, vaan illat vietän kotona kullan kainalossa. Tästä löytyy ehkä yksi syy painon nousuun, muuttuneet elämäntavat. Ennen kävin tanssimassa kalorit pois, nyt kulutan ne sohvalla tai kuutamokävelyllä hanin kanssa ;)
Eikö ylipainoa voi missään nimessä sietää? Eikö ole tilannetta jossa pieni ylipaino on sallittu? Minua esim. kauhistuttaa kaikki malli/missi/julkkisäidit jotka heti pennun synnyttyä ryntäävät salille.
..tulee iän myötä väkisinkin painoa lisää. Viettää päivät monitorin ääressä, illat lapsia kaitsemassa ja terveysruoka ei syystä tai toisesta kiinnosta, tai ei ole aikaa tehdä joka perheenjäsenelle omaa ruokavaliota. Silloin ehkä tulee näitä mystisiä kiloja.
Sen takia että näin on odotettavissa, epäilen ettei sinulla vielä ole lapsia niinkuin ei minullakaan, eikä urapaineita, suosittelisin ettei vielä tässä vaiheessa ns. luovuta. Koska jos nyt luovutat luulen, että tulevaisuudessa ei jaksa kiinnostaa senkään vertaa.
Nyt sulla on varmaan musta kuva hirveänä terveysintoilijana, muttei se pidä paikkaansa. Itseasiassa itsekin painin samojen kysymysten parissa, ja huomaan että muutkin sitä paljon miettii. Kyllä mun mielestä terveys- ja painoasiat ovat kuitenkin sen verran tärkeitä, että kannattaa harrastaa vakavaa itsekritiikkiä sen suhteen; teenkö todella tarpeeksi töitä, vai olenko lähtenyt jo valmiiksi valkoinen lippu kädessä matkaan.
P.S ja kun vielä löytää lajin josta todella pitää, on terveys ja painonputoaminen vain kuorrutus kakun päällä :)
P.P.S ja muista että mitä tahansa teetkin älä kuitenkaan tee sitä naisihanteiden takia. Supermallin näköiset naiset ovat pelottavia, älykkäät ja luonnolliset ovat niitä naisia jotka miehiä ovat innoittaneet, katso vaikka Mona Lisaa..
P.P.P.S Hyvää ja energistä kesää sinulle!
Vielä muutama vuosi sitten olin hoikka tyttö. Aloitin seurustelun mukavan pojan kanssa ja kiloja alkoi kertyä. Jotenkin sitä sinkkuna piti vartalostaan parempaa huolta.
Seurustelun alkuaikoina käytiin paljon ulkona syömässä, pizzalla ja ravintoloissa. Kaikki oli niin ihanaa ettei muistanut välittää omasta ulkonäöstään.
Nyt kaksi vuotta on kulunut ja kiloja on kertynyt n.10 kg "liikaa". Mikään ei ole suhteessa muuttunut, poikaystäväni rakastaa minua edelleen yhtäpaljon kuin aina ennenkin (eikä varsinkaan sano että lihavuus on rumaa!). En tunne itseäni huonoksi ihmiseksi kun katson peiliin.
Nyt aloitin laihduttamisen itseni vuoksi. Haluan ostaa sopivia vaatteita (siis tarkoitan tällä sitä ettei tarvitse esim. ostaa housuja jotka ovat mahan kohdalta sopivat mutta lahkeet liian pitkät) ja haluan että en hengästy pienimmästäkin urheilusuorituksesta.
Minun tapauksessani siis lihavuus johtui tavallaan seurustelusta.