Lueskelin vähän luottamuksesta, joka joidenkin mielestä on lähellä tota rakkaus-käsitettä!
Vaikuttaa siltä, että yleisesti ottaen ihmisten usko parisuhteiden kestävyyteen on heikentynyt. Siis jokaisen mielessä. Tämä on omiaan rapauttamaan luottamusta nykyisiinkin parisuhteisiin, joka vähentää meidän kaikkien ONNEA, kun epäluulo vallitsee. Kaikkea kun ei voi sopimuksien (avioliittopaperi tai muu velvoite, kuten yhteinen lapsi) avulla formaalisti vaatia. Kyllä pitäisi olla sitä molemminpuolista luottamusta, yleisestikin yhteiskunnassa, jotta voidaan keskittyä muihin asioihin.
Eli jos kaikki ihmiset ovat yhä enemmän ajautumassa epäluuloisuuteen, näyttäisi siltä että ei tapahdu edistymistä vaan taantumista.
Epäluulo estää parisuhteissa ihan normaalia kanssakäymistä, ja aikaa ja vaivaa voi kulua hukkaan turhiin riitelyihin. Jossain vaiheessa opimme epäluuloisuuteen, ja kohta me kaikki ollaan epäluuloisia. Sitten taannutaan.
Vaikuttaa siltä, että:
Jos kukaan ei voi luottaa yleisesti kehenkään, jossakin asiassa, se vähentää jokaisen vastaavan suhteen luottamusta.
Joissakin tapauksissa tämä ei onneksi päde.
Tai päinvastoin:
Jos luotetaan yleensä ihmisiin, luotetaan helpommin johonkin ihmiseen tietyssä tilanteessa.
Tämä siis pätisi myös parisuhteisiin liittyen.
esim. jos uskomme että jos "avioliitoista suurin osa päättyy avioeroon",
teemme helposti virhepäätelmän, että
"avioliitto on riski" ja
tämä vähentää luottamusta avioliiton kasassa pysymiseen.
Vaikka puoliso olisi kuka tahansa!
Mutta ei toi periaate toimi aina, koska joskus sulla on tietoa luottamuksen kohteesta niin paljon, että luottamus perustuu siihen eikä mihinkään stereotypiaan.
Tästä päästään uuteen ongelmaan: "miten paljon ihminen voi toisesta ihmisestä edes tietää?"
Helppoa ratkaisua ei ole näköpiirissä. Ratkaisu saattaisi kuitenkin olisi välttämätön monelle. Toisaalta voi asennoitua niin että "otetaan kaikki suhteet siten että ero tulee varmasti", jolloin seuraisi väliaikainen helpotus. Voihan sitä itse yrittää luottaa jatkuvasti, mutta tuskin kukaan jaksaa yrittää luottaa jatkuvasti jos itseensä ei luoteta.
Mutta ymmärrettävästi kukaan ei jaksa - ainakaan kovin usein - eheyttää sydäntään.
Voisiko joku vastailla?
Voiko toisesta ihmisestä tietää riittävästi?
4
734
Vastaukset
- Ms. Jackson
Olen syyllinen tuohon mistä puhuit.. Ajattelen,että suurin osa avioliitoista päättyy eroon..Joten miksi mennä naimisiin..ei kukaan kuitenkaan jaksa mua kauaa..Usein ajattelen myös, että ero tulee väistämättä joskus..Ja samasta syystä..Ettei kukaan jaksa mua kauaa.. :(
Omat tuntemukseni johtuvat lapsuudestani ja muutenkin kokemuksista..Ympärilläni olevat suhteet ja avioliitot tuntuvat olevan rikkinäisiä.. Ja itse olen kokenut lapsuuden, jossa koin koko ajan olevani huudon ja tappelun keskellä erinäisten syiden takia..
En muutenkaan luota ihmisiin paljoa.. Pelkään, että he särkevät sydämeni ja pettävät luottamukseni.. On tietenkin ihmisiä, joihin myös luotan..Mutta oikeastaan en tiedä luotanko kehenkään täysin.. Haluaisin luottaa ihmisiin ja avioliittoon ja suhteisiin..Mutta en tiedä miten.. Juuri vähän aikaa sitten, mies, jonka luulin olevan luottamukseni arvoinen, petti minut.. Kerroin hänelle kaiken..Lapsuudestani ja muista asioista.. Hän kuunteli, halasi ja lohdutti.. Silti hän vähän aikaa sitten pisti välit poikki ja sanoi ettei välitä musta enää.. Se mursi kyllä sydämen.. Tiedän, että hän välittää musta edelleen..Mutta katkeruus ajoi hänet tuohon tilanteeseen.. Silti luulin, että hän olisi se, joka aina olisi vierelläni.. Ja taas kerran luulin väärin..
Eipä tässä enää osaa uskoa mihinkään.. :(- Lucas_L_Adams
Mua ainakin helpotti, kun voi kirjoittaa tämän fiiliksen ylös, ja eritellä mistä johtuu tämä epäluottamus. Tosin siihen on auttanut myös aiheesta lukeminen. Filosofiassa on paljon pettyneitä filosofeja, tosin olen lukenut vain populistista kirjallisuutta. Schopenhauer oli rakkaudessa pettynyt filosofi, mutta aika pessimisti. Perusperiaate kuitenkin näyttäisi olevan, että "jos ei odota mitään ei voi pettyäkään". Sopii kyllä vähän kaikkeen. Mutta jos ei odota mitään, ei voi mitään saadakaan. Kauhea dilemma!
Eräs tyyppi luki Harry Potteria tosi paljon, kun koki elämässään traumaattisen asian. Kai se sitten auttoi ensi-shokin lieventämiseen?
Pitäisi siis tehdä jotain aivan muuta, harrastella tai jotain. Itse katoin kerran tosi paljon elokuvia. Tämä ratkaisu vei paljon aikaa.. Nopein tapa suorittaa tämä shokki-vaihe lienee urheilu? Tapoja on monia.
Sitten pikkuhiljaa sitä alkaa ymmärtää, että ihmiset ovat epätäydellisiä. Eivät ihmiset tee oikeastaan mitään täysin 100% tahallisesti, vaan musta tuntuu että ihmisten toiminta on aika kaaoottista? (miten tuo sana nyt kirjoitetaankaan!!!) Eli ihmiset tekevät päättömyyksiä - kuten seurustelun aloittamista ilman pätevää syytä & joka johtaa eroon - myös senkin takia, että he ovat epätäydellisiä. Helpottaa kummasti, jos antaa hänelle anteeksi (vaikka edes mielessään) väärintekijään kohtaan. Itsen tuskin kannattaa tuntea syyllisyyttä, itselleenkin tulee antaa anteeksi.
Kuitenkin, maailma antaa takaisin ja ikäänkuin hyvittää kaikki sattumukset. Ainakin mä uskon siihen, että tähän pystyy vaikuttamaankin jossain suhteessa. Tai jos maailma ei hyvitä ihan samassa mitassa epäonnekkaita sattumuksia, onko sillä merkitystä? Mitä sitten että Fortuna = onnen jumalatar vaan joskus meitä heittelee? Tämä pitää musta vain hyväksyä.
Pointtina on mun mielestä se, että opitaan Fortunan kiukuttelujen hyväksyminen, ei se että vaatisimme 100% onnellisuutta. Kuka oikeasti tahtoo olla 100% onnellinen? Mitä se edes tarkoittaa? Ehkä joku tahtoo, mutta haluaisin tietää mitä onnellisuudella silloin tarkoitetaan? Ei kai vaan onnistunutta parisuhdetta, joka ei ole kyllä missään tapauksessa ole 100% elämästä.
Toivottavasti tästä oli apua. Ole rohkeasti eri mieltä, koska asioiden ajatteleminen helpottaa kyllä kaikissa asioissa. Paitsi silloin jos sitä ajattelee liikaa. (huomaa epälooginen ajattelutapani! ;)
Good Luck For You, Ms Jackson!!! - Ms. Jackson
Lucas_L_Adams kirjoitti:
Mua ainakin helpotti, kun voi kirjoittaa tämän fiiliksen ylös, ja eritellä mistä johtuu tämä epäluottamus. Tosin siihen on auttanut myös aiheesta lukeminen. Filosofiassa on paljon pettyneitä filosofeja, tosin olen lukenut vain populistista kirjallisuutta. Schopenhauer oli rakkaudessa pettynyt filosofi, mutta aika pessimisti. Perusperiaate kuitenkin näyttäisi olevan, että "jos ei odota mitään ei voi pettyäkään". Sopii kyllä vähän kaikkeen. Mutta jos ei odota mitään, ei voi mitään saadakaan. Kauhea dilemma!
Eräs tyyppi luki Harry Potteria tosi paljon, kun koki elämässään traumaattisen asian. Kai se sitten auttoi ensi-shokin lieventämiseen?
Pitäisi siis tehdä jotain aivan muuta, harrastella tai jotain. Itse katoin kerran tosi paljon elokuvia. Tämä ratkaisu vei paljon aikaa.. Nopein tapa suorittaa tämä shokki-vaihe lienee urheilu? Tapoja on monia.
Sitten pikkuhiljaa sitä alkaa ymmärtää, että ihmiset ovat epätäydellisiä. Eivät ihmiset tee oikeastaan mitään täysin 100% tahallisesti, vaan musta tuntuu että ihmisten toiminta on aika kaaoottista? (miten tuo sana nyt kirjoitetaankaan!!!) Eli ihmiset tekevät päättömyyksiä - kuten seurustelun aloittamista ilman pätevää syytä & joka johtaa eroon - myös senkin takia, että he ovat epätäydellisiä. Helpottaa kummasti, jos antaa hänelle anteeksi (vaikka edes mielessään) väärintekijään kohtaan. Itsen tuskin kannattaa tuntea syyllisyyttä, itselleenkin tulee antaa anteeksi.
Kuitenkin, maailma antaa takaisin ja ikäänkuin hyvittää kaikki sattumukset. Ainakin mä uskon siihen, että tähän pystyy vaikuttamaankin jossain suhteessa. Tai jos maailma ei hyvitä ihan samassa mitassa epäonnekkaita sattumuksia, onko sillä merkitystä? Mitä sitten että Fortuna = onnen jumalatar vaan joskus meitä heittelee? Tämä pitää musta vain hyväksyä.
Pointtina on mun mielestä se, että opitaan Fortunan kiukuttelujen hyväksyminen, ei se että vaatisimme 100% onnellisuutta. Kuka oikeasti tahtoo olla 100% onnellinen? Mitä se edes tarkoittaa? Ehkä joku tahtoo, mutta haluaisin tietää mitä onnellisuudella silloin tarkoitetaan? Ei kai vaan onnistunutta parisuhdetta, joka ei ole kyllä missään tapauksessa ole 100% elämästä.
Toivottavasti tästä oli apua. Ole rohkeasti eri mieltä, koska asioiden ajatteleminen helpottaa kyllä kaikissa asioissa. Paitsi silloin jos sitä ajattelee liikaa. (huomaa epälooginen ajattelutapani! ;)
Good Luck For You, Ms Jackson!!!Mä kyllä ajattelen liikaa..Mutta voiko sitä sit ajatelle liikaa asioita? kai sitä voi..Ku pää sekoo jos miettii vaan kaikkee koko ajan eikä tee mitään.. Vaik sit joskus tulee tehtyä spontaanisti tyhmiä asioita tai hauskojakin..Miten sen nyt ottaa.. :)
Ihminen ei ole täydellinen. Muutenhan kaikki olisivat onnellisia, eikä ihmiset tappaisi toisiaan..On sekin outoa,miten ihminen pystyy tappamaan toisen ihmisen.. Ollaan kai jollain tasolla eläimiä, kun sellaiseen pystytään..
Uskon rakkauteen..Mutta en omaani..Se on aika hassua..Uskon jokaiselle löytyvän oman kullan kainaloon loppuelämäksi..Mutta en usko, että itselläni käy niin hyvä tuuri.. Toivoton romantikko siis oon, mutta itselleni en usko ikuista rakkautta..kuka mua ikuisesti katselis, vaikka niin on mulle luvattu..
Harry Potter on kyllä aika terapeuttista.. :) Ite oon lukenu niitä aika paljon.. ja monta kertaa.. Kannattaa kokeilla!
Mä myös katson paljon elokuvia.. Kaikenlaisia..Komedioita kyl enimmäkseen ja kaikenlaisia rakkaustarinoitakin tietenkin..
Jos olisi koko ajan onnellinen, niin kai siihen jo turtuisi..Ei se onni tuntuisi enää miltään..Kun on huonoja aikoja, niin pienikin onni tuntuu maailman suurimmalta onnelta.. Itselleni on tapahtunut kaikenlaista.. Välillä ei jaksa innostua mistään,mutta taas joskus innostun ihan pienistä jutuista..Positiivinen pitäisi yrittää olla, mutta aina ei jaksa..
Onneksi on tahtoa sentään olla eri mieltä..Ettei kulje massan mukana..Silloin ei varmasti olisi onnellinen..
Mutta on se mukavaa huomata, että on täällä joku toinenkin joka ajattelee liikaa..Ja ehkä epäloogisestikin.. :D - Lucas_L_Adams
Ms. Jackson kirjoitti:
Mä kyllä ajattelen liikaa..Mutta voiko sitä sit ajatelle liikaa asioita? kai sitä voi..Ku pää sekoo jos miettii vaan kaikkee koko ajan eikä tee mitään.. Vaik sit joskus tulee tehtyä spontaanisti tyhmiä asioita tai hauskojakin..Miten sen nyt ottaa.. :)
Ihminen ei ole täydellinen. Muutenhan kaikki olisivat onnellisia, eikä ihmiset tappaisi toisiaan..On sekin outoa,miten ihminen pystyy tappamaan toisen ihmisen.. Ollaan kai jollain tasolla eläimiä, kun sellaiseen pystytään..
Uskon rakkauteen..Mutta en omaani..Se on aika hassua..Uskon jokaiselle löytyvän oman kullan kainaloon loppuelämäksi..Mutta en usko, että itselläni käy niin hyvä tuuri.. Toivoton romantikko siis oon, mutta itselleni en usko ikuista rakkautta..kuka mua ikuisesti katselis, vaikka niin on mulle luvattu..
Harry Potter on kyllä aika terapeuttista.. :) Ite oon lukenu niitä aika paljon.. ja monta kertaa.. Kannattaa kokeilla!
Mä myös katson paljon elokuvia.. Kaikenlaisia..Komedioita kyl enimmäkseen ja kaikenlaisia rakkaustarinoitakin tietenkin..
Jos olisi koko ajan onnellinen, niin kai siihen jo turtuisi..Ei se onni tuntuisi enää miltään..Kun on huonoja aikoja, niin pienikin onni tuntuu maailman suurimmalta onnelta.. Itselleni on tapahtunut kaikenlaista.. Välillä ei jaksa innostua mistään,mutta taas joskus innostun ihan pienistä jutuista..Positiivinen pitäisi yrittää olla, mutta aina ei jaksa..
Onneksi on tahtoa sentään olla eri mieltä..Ettei kulje massan mukana..Silloin ei varmasti olisi onnellinen..
Mutta on se mukavaa huomata, että on täällä joku toinenkin joka ajattelee liikaa..Ja ehkä epäloogisestikin.. :DMusta tuntuu kanssa että tulee ajateltua jotain asiaa liikaa.. No ei kai se haittaa jos asiaa prosessoi. Ja jos ajatus menee eteenpäin?
Joskus vaikuttaa että joitakin asioita ei kannata kyseenalaistaa, ainakaan kokoajan. Just sitä rakkautta kannata kyseenalaistaa kokoajan, muuten tulee joskus kuitenkin negatiiviseen tulokseen.
Innostus vastaavasti yhtä mielenkiintoinen juttu. Toisesta ihmisestä (tai toisista) voi kiinnostua kun itse ei voi tietää kaikkea. Ei voi olla kiinnostunut jostain mistä ei tiedä mitään. Pitäisi varmaan jaksaa hakea tietoa (asiakiinnostus) taikka tutustua ihmisiin (ihmissuhteissa kiinnostuminen) riittävän pitkään jotta kiinnostus säilyy, ja todella huomaa että suhteessa (tai jonkun uuden asian oppimisessa) on jotain opittavaa?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va1762025Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe361709Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!
Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi81358Sinä olet tärkeä
Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu591171Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?
Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.2241169Varisjärvellä mersu.
Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas161024- 60945
Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...
Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv58934