Luoja, miten ihmiseen voi sattua näin paljon? Ajatukset risteilee, ja vaikka pitäisi jo ottaa järki käyttöön niin aina vaan tunteet ottaa vallan. Ne tunteet, joissa rakastan sua enemmän ku elämää, huolimatta siitä että mä en merkitse sulle mitään satunnaista tuttavuutta enempää. Sä et tiedä, miten jokainen pienen pieni huomionosoitus sulta on mun päivän pelastus, ja se että olet täysin välinpitämätön taas satuttaa, repii sydämen riekaleiksi ja nostaa kuumat kyyneleet silmiini. Millä mä saisin sut ymmärtämään näiden tunteiden aitouden, niiden syvyyden, ja sen että mä haluan olla sulle hyvä?
Mä tiedän, mulla ei ole toivoa sun suhteen. Miten voisikaan? Miksi en vaan pääse irti..?
Mä tiedän, mulla ei ole toivoa sun suhteen. Miten voisikaan? Miksi en vaan pääse irti..?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Elämä on aika julmaa. Varmaan jokainen on joskus kokenut one-side-lovea. Se voi olla todella raastavaa. Toivottavasti löydät jonkun yhtä ihanan tapauksen, mutta sellaisen joka myös välittää sinusta.
On niin tuttua, niin tuttua! Pahinta on kun toinen vielä aika-ajoin kertoo "tunteistaan" mutta silti sama välinpitämättömyys jatkuu...
Fiilikset on kuitenkin hyvin yhtenevät kanssasi, sitä odottaa ja toivoo että puhelin soi tai sähköpostia tulisi. Se vie kaikki mehut elämältä kun vain toivoo ja odottaa ja silti pelkää pahinta!!
Ja miten se toinen ei nää aiheuttamaansa tuskaa, vaikka tietää kaiken, eikä todellakaan ole hölmö?
Vai aiheuttaako toiset tietoisesti tuskaa, tiedostamattaan???
Sattuu, sattuu niin kovasti!
Jämptillees samoja ajatuksia mä mietin.. Vaihtoehtoina on, että toinen ei vain tajua, tai sit se on täys mulkku. Välillä kun se järki on pinnalla niin ajattelee että se on mulkku, sitten kun tunteet taas ottavat vallan (ja nehän ottavat vallan useasti) sitä ajattelee että ehkei se toinen vain tajua miten tuo meikäläisen sydän oikeasti sykkiikään siihen suuntaan.
Huoh. On vain vähän väsynyt olo, tää kyllä kieltämättä vie mehut.
No hitto! eikö enää voi edes ystävällinen ja kiva toista kohtaan olla, että heti tulkitsette sen joksikin enemmäksi!
samaa mieltä
Samoja tunteita tunnen, vaikka mies olenki. Kyllä nainen voi tehdä samaa. Miten voi sattua näin paljon ja miten siitä pääsee irti? Ei tarvi nähdä kuin hetken sen kaunis hymy ja sinisten silmien loisto niin kaikki on mennyttä. Ja taas herää ne samat ajatukset. Mitä mun olis pitänyt tehdä toisin, mikä vika minussa oli, miks mää oon sille vain ilmaa? Vaikka järki sanoo, että ei meistä voinnu tulla paria niin siitä huolimatta tunteet vie aina vallan ja tuska jatkuu.
Tervetuloa kerhoon vaan veli! Ei täällä ole sukupuolella väliä ku kaikilla on murtunut sydän. =(
Niin. Elämä on vain sellaista että aina ei saa mitä haluaa -itsekin jouduin tämän äskettäin kokemaan, menin korviani myöten ihastumaan ja sitten toinen vain totesi ettei haluakaan minusta mitään vakavaa (tosin kys. henkilöllä paljastui sittemmin olevan psyykkisiä ongelmia). Hän olisi tahtonut vielä tapailla, mutta kieltäydyin - tiedän että se vain satuttaisi lisää. Kannattaa oikeasti olla sen verran itserakas, että ei roiku sellaisissa ihmisissä/tunteissa joista ei voi tulla mitään!! Pahinta tässä omassa tapauksessani on se, että luultavasti törmään häneen esim baarissa, mutta uskon että sekään ei ennenpitkää tunnu miltään, kun pidän vain mielessäni millainen tunnevammainen p*ska koko ihminen on..