Olen turhautunut, olen pidemämässä suhteessa miehen kanssa jota rakastan.MUTTA, suhteemme on muuttunut etäiseksi, emme kommunikoi paljon, jos kommunikoimme on kyse yleensä minun aloittamasta keskustelusta.
Samoin yhdessä olo on väkinäistä, joudun pakottamaan miehen olemaan kanssani jankkaamalla ja vaatimalla, Olen kokeillut myös etten ole sanonut sanaakaan, jolloin viikkoon en ole edes tiedostanut olevani parisuhteessa, yhdessäoloa ei ole tapahtunut.
Mies ei suostu lähtemään minnekkään, hän istuu vain tietokoneella, välillä käy kaveriensa luona.
Mitään yhdessä tekemistä ei tapahdu ilman minun vaatimistani, sanomistani jne.
Sanoo kyllä että rakastaa ja muuttuu, mutta asiat eivät ole muuttuneet kuukausiin.
Olen lopettanut vaatimisen ja elänyt omaa elämääni,--->asiat eivät ole muuttunueet, olen vain yksinäisempi.
En haluaisi erota tai muuttaa pois, mutta olen turhautunut, tulevaisuus näyttää samalta, mies itse ei nää että olisi ongelmia tai jotain olisi vikana muutakuin ei saa seksiä.
Uskon että kaikki keinot pitää koiraa ja suhteessa karikoista selvitä mutta omat voimani alkavat olla loppu, olen väsynyt jankkaamaan ja hakemaan huomiota, en koe sitä enää inhimillisenä.
Koen miehen kanssa hetkittäisiä onnenhetkiä kun hän keskittyy olemaan kanssani vähän, yleensä yrittää seksiä mutta silloin kun ei.
En tiedä enää mitä pitäisi tehdä, olen yrittänyt saada miestä terapiaan jne mutta hän ei nää mitään ongelmia.
Kaikki keinot tuntuu käytetyltä.
En tiedä miten jaksan enää. Rakastan mutta onko tämä oikeutettua että olen onneton?
Samanlaisia kokemuksia?Neuvoja? kiitos :)
Samoin yhdessä olo on väkinäistä, joudun pakottamaan miehen olemaan kanssani jankkaamalla ja vaatimalla, Olen kokeillut myös etten ole sanonut sanaakaan, jolloin viikkoon en ole edes tiedostanut olevani parisuhteessa, yhdessäoloa ei ole tapahtunut.
Mies ei suostu lähtemään minnekkään, hän istuu vain tietokoneella, välillä käy kaveriensa luona.
Mitään yhdessä tekemistä ei tapahdu ilman minun vaatimistani, sanomistani jne.
Sanoo kyllä että rakastaa ja muuttuu, mutta asiat eivät ole muuttuneet kuukausiin.
Olen lopettanut vaatimisen ja elänyt omaa elämääni,--->asiat eivät ole muuttunueet, olen vain yksinäisempi.
En haluaisi erota tai muuttaa pois, mutta olen turhautunut, tulevaisuus näyttää samalta, mies itse ei nää että olisi ongelmia tai jotain olisi vikana muutakuin ei saa seksiä.
Uskon että kaikki keinot pitää koiraa ja suhteessa karikoista selvitä mutta omat voimani alkavat olla loppu, olen väsynyt jankkaamaan ja hakemaan huomiota, en koe sitä enää inhimillisenä.
Koen miehen kanssa hetkittäisiä onnenhetkiä kun hän keskittyy olemaan kanssani vähän, yleensä yrittää seksiä mutta silloin kun ei.
En tiedä enää mitä pitäisi tehdä, olen yrittänyt saada miestä terapiaan jne mutta hän ei nää mitään ongelmia.
Kaikki keinot tuntuu käytetyltä.
En tiedä miten jaksan enää. Rakastan mutta onko tämä oikeutettua että olen onneton?
Samanlaisia kokemuksia?Neuvoja? kiitos :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
hmm millä mihet sais herätetyksi että me tarvitsemme seurustelua, hellimistä ja yhessä oloa se ei riitä että on vain kotona koneella...Välil jopa seksiäki pitää ruinata et sitäki sais:(
Miehet on outoja otuksia mitä ei voi ymmärtää:)
No jos et kovin tyhmä ole, niin huomaat että mies viestittää sulle sitä että ei ole susta enää kovin kiinnostunut. Parempi varmaan lopettaa koko suhde.
Jep Ero vaan peliin.
Miehes on nyhverö, pitäshän sen kestää seksittömässä suhteessa lähetyssaarnaajaasentoa 2x vuodessa, ja vaimo valittaa senkin ajan tekemättömistä töistä.
Kyllä te naisetkin ootte yksinkertaisia. Miehen elämästä 80% on seksiä (ainakin terveiden)
ja jos se sujuu, niin kaikki sujuu.
Eli joko eroat tai sitten reppu levälleen vaan ja
keksimään uusia asentoja.
itselläni on vähän samantapainen tilanne päällä.. mutta vain päinvastoin. eli itse en enää ole varma, haluanko jatkaa suhdetta miehen kanssa. olen käyttäytynyt aivan juuri edellä kuvailemallasi tavalla!!!
ehkä yritän sillä viestittää miehelle, että rakkaus on (ehkä) loppu eikä suhteella ole tulevaisuutta. minusta ei ole sanomaan sitä hänelle päin naamaa.. :(
tiedän, käyttäydyn raukkamaisesti, mutta minusta tuntuu, että haluan lisää tilaa ja aikaa miettiä mitä tulevaisuudeltani haluan. etäisyyden ottaminen tällaisessa tilanteessa on mielestäni ihan järkeenkäypää.. puoliso tietenkin kärsii, mutta haluan olla täysin varma, ennen kuin teen ratkaisua suuntaan tai toiseen.
jos päädyn sellaiseen ratkaisuun, että haluan erota, puhun siitä kyllä aikanaan miehen kanssa.. ja toivon, että hänkin on ehkä jo hiukan valmistautunut.. ottamaan vastaan huonot uutiset.
olen huomannut, että tämä on monen ihmisen tapa toimia, kun suhde on muuttunut epätyydyttäväksi. näin ehkä halutaan viestittää kumppanille, ettei kaikki ole kunnossa ja että halutaan muutosta.. tiedä sitten. mutta näin on kuitenkin minun kohdallani käynyt jo kahdesti!
eli vastauksena vielä kysymykseesi: luulen että miehesi miettii, ollako yhdessä vaiko erota. hän ei ole varma, ja haluaa tutkailla omia tunteitaan..