Oletteko kuulleet yhtä hullua juttua, minkä kuulin tänään!
Naishenkilö rakastaa kissoja ja haluaisi ottaa kissan. Hän ei sitä voi kuitenkaan tehdä, koska poikansa vaimo pelkää heidän lapsensa tulevan allergiseksi. Näin ollen tämä naishenkilö ei ota kissaa.
HUOM! Pojan perhe EI asu ko. naisen kanssa samassa asunossa.
Voiko olla tyhmempiä ihmisiä - ensinnäkin tämä anoppi, joka tärvelee elämänlaatunsa antamalla miniän pompottaa jollain muualla asuvan henkilön allergialla, toisaalta miniä, joka on niin röyhkeä, että kuvittelee voivansa määrätä toisten elämäntapaa...
Kyseessä on vain hyvän ystävän sukulaiset, ei minulla siis mitään syytä ottaa asiasta pulttia - mutta raivostuin kuitenkin toisten puolesta...
Naishenkilö rakastaa kissoja ja haluaisi ottaa kissan. Hän ei sitä voi kuitenkaan tehdä, koska poikansa vaimo pelkää heidän lapsensa tulevan allergiseksi. Näin ollen tämä naishenkilö ei ota kissaa.
HUOM! Pojan perhe EI asu ko. naisen kanssa samassa asunossa.
Voiko olla tyhmempiä ihmisiä - ensinnäkin tämä anoppi, joka tärvelee elämänlaatunsa antamalla miniän pompottaa jollain muualla asuvan henkilön allergialla, toisaalta miniä, joka on niin röyhkeä, että kuvittelee voivansa määrätä toisten elämäntapaa...
Kyseessä on vain hyvän ystävän sukulaiset, ei minulla siis mitään syytä ottaa asiasta pulttia - mutta raivostuin kuitenkin toisten puolesta...
Vastaukset 12
Vanhimmat
Nooh, vähän tietysti riippuu siitä, onko allergian uhka todellinen. Miniä ei voi päättää ottaako anoppi kissan vai ei, mutta jos lapsi tulee allergiseksi he eivät voi enää käydä kylässä. Se on anopin valinta ja sen mukaan on sitten elettävä.
Meidän perheessä on eläinallergiaa ja kyläpaikat ovat aika vähissä, joten "eläimelliset" ihmiset käyvät meillä. Isovanhemmat ovat valinneet eläimettömän linjan, koska haluavat pitää lapsia hoidossa ja meidän käyvän heillä. En tietenkään ole mitenkään vaikuttanut tähän heidän päätökseensä, kaikki tehköön omansa!
noin paljon asia, joka ei liity omaan elämääs, jos toi on jokapäiväistä niin syytä olis olla huolissaan - lähinnä itsestään.
Tiedoksi sulle: Anopilla on oma elämä ja hän saa hommata vaikka 10 kissaa ja 15 koiraa jos haluaa. Eisiihen todella tarvitse kysyä neuvoa aikuisilta lapsilta.
Ja toi, että sillä tenavalla ei edes ole sitä allergiaa, tekee jutusta ihan älyvapaan!
Miniäni ei voinut vuosiin käydä vanhempiaan tapaamassa, kuin kääntymässä pikaisesti, koska heillä oli koira. Allergiaoireet olivat jo tunnin oleskelun jälkeen niin tuskaisat, että oli lähdettävä. Koira oli perheessä yli 10 v.
Aina ei voi olla samaa mieltä ihmisten kanssa, mutta oikeus oli miniän vanhemmillakin. He rakastivat koiraansa, ja tytär jäi toiseksi, koska olihan hänellä jo oma elämänsä ja perheensä.
Miniänikin piti koirasta, ei siinä mitään. Sanoi vain, että ei kovin usein kannata matkustaa tunniksi toiselle paikkakunnalle.
Onko tuollaisia miniöitä oikeasti olemassa? voi elämä!
Tai pitäisikö sanoa: onko tuollaisia anoppeja olemassa, antavat kakaroiden kävellä mennen tullen ylitseen. Voi elämä taas!
jääköön kertomatta tätä yhtä lukuunottamatta.
Tämä on oikeastaan toive. Toivon, että anoppini tulisi allergiseksi eläimille. Jos se päivä koittaa, niin hankin kotiini ainakin neljä kissaa ja kuusi koiraa.
Kuvittelepa, että tuo edellinen olisi anoppisi sanoma sinusta. Tuntuisiko hyvältä?
Jos minulla olisi pienintäkään epäilystä lastenlasteni eläinallergioista, saisi rakas kissamme lähdön heti.
Älkää nyt järjettömiä kirjoitelko, ovathan lapset ja heidän vierailunsa arvokkaampia, kuin kissa, tai koira. Astma ja eri allergiat ovat sitäpaitsi niin paljon elämää rajoittavia tekijöitä, ettei niitä vihamiehelleenkään toivoisi, saatikka rakkaille lastenlapsilleen.
Tämän palstan seuraaminen on hyvin kiintoisaa, näkee, miten erilaisia tapoja ja tottumuksia ihmisillä on - ei siten, että joku niistä olisi vähempiarvoista tai parempaa kuin toinen, vaan ihan vain silmät aukeavat. Esim. ihmettelin kovasti, miten usein täällä kyläillään sukulaisissa, jos pitää omassa elämässään ottaa muualla asuvien henkilöiden allergiat huomioon. Näköjään usein, ja minä olenkin se omituinen vähemmistö. En ramppaa kyläilemässä, vaikka olenkin sosiaalinen henkilö. Ja paikat, joissa en viihdy tai tunne oloani kotoisaksi jätän kokonaan väliin, vaikka kyse olisi omasta sisaresta. Katson elämäni niin ainutlaatuiseksi ja arvokkaaksi (minulle!), etten tuhlaa sitä vältettäviin harminaiheisiin. Elämä tuo kyllä muassaan ihan kylliksi harminaiheita, joita ei kykene välttämään.
Minulle kissani ovat elämäni sisältö, päivieni valo ja öitteni vuoteenlämmike - lapset vierailevat silloin tällöin. Poistaa rakkaat lemmikit vierailijoiden vuoksi on yhtä hullu ajatus (minulle!), kuin se, että monet hankkivat ahtaaseen asuntoon suuren sohvakaluston "vieraiden varalta".
Olen tosiaan kuullut hullumpiakin juttuja. Tämä ei hetkauttanut just mitenkään.
käytöstä todella. Miniälle ei kuulu mitä anoppi kotiinsa hankkii. Anoppikin tuntuu olevan sellainen arka hissukka. Ei minua sen paremmin omat aikuiset lapseni kuin muutkaan voi kertoa minulle mitä saa olla kodissani ja mitä ei. Kuka on allerginen millekkin. Viherkasvit ruoka-aineet jne.
kiinni kuinka valitsee. Ne lapsenlapset ovat tärkeitä, miniät tulevat siinä sivussa.
kun se pelkäsi ja inhosi lapsia. Lapset ovat ihmisinä tärkeämpiä kuin eläimet vaikka eläinrakas olenkin.