Onkos teistä kukaan ollu suhteellisen vakaassa parisuhteessa ja silti ihastunut toiseen?
Mulle on nyt käynyt jokseenkin niin. En halua sitä kellekään myöntää. Ainakin yhdelle parhaista ystävistä oon vihjaillu rivien välistä, mutten tohdi mennä kertomaan. Tunne on kuin teininä kaukorakkauksissa. Silloinkaan en halunnut niistä laajemmin laverrella. Nyt on kuitenkin erona se, että elän suhteessa joka on alkanut hurjana ihastumisena ja vakautunut parin vuoden taipaleella.
Eli missään nimessä en halua tätä suhdetta tuhota. Joiltain osin vaan tunnun loksahtavan paremmin yhteen tuon ihastukseni kanssa, mutta tiedän, etten tunne häntä riitävästi, että voisin edes väittää, että hän sopisi minulle paremmin kuin avopuolisoni. Eli tässä oon nyt sitkeesti nauttinu onnestani puolisoni kanssa ja yrittänyt muuttaa tunteitani ihatustani kohtaan ystävyyden tai sisaruusrakkauden suuntaan. Sitä se ehkä onkin, en minä samanlaista fyysistä vetoa tunnekaan häntä kohtaan kuin omaa kultaani, mutta silti kiusallinen tilanne.
Ois kiva tietää kuin yleistä tämmönen on.
Mulle on nyt käynyt jokseenkin niin. En halua sitä kellekään myöntää. Ainakin yhdelle parhaista ystävistä oon vihjaillu rivien välistä, mutten tohdi mennä kertomaan. Tunne on kuin teininä kaukorakkauksissa. Silloinkaan en halunnut niistä laajemmin laverrella. Nyt on kuitenkin erona se, että elän suhteessa joka on alkanut hurjana ihastumisena ja vakautunut parin vuoden taipaleella.
Eli missään nimessä en halua tätä suhdetta tuhota. Joiltain osin vaan tunnun loksahtavan paremmin yhteen tuon ihastukseni kanssa, mutta tiedän, etten tunne häntä riitävästi, että voisin edes väittää, että hän sopisi minulle paremmin kuin avopuolisoni. Eli tässä oon nyt sitkeesti nauttinu onnestani puolisoni kanssa ja yrittänyt muuttaa tunteitani ihatustani kohtaan ystävyyden tai sisaruusrakkauden suuntaan. Sitä se ehkä onkin, en minä samanlaista fyysistä vetoa tunnekaan häntä kohtaan kuin omaa kultaani, mutta silti kiusallinen tilanne.
Ois kiva tietää kuin yleistä tämmönen on.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos olet onnellinen ja tyytyväinen parisuhteessasi ja haluat ihastuksen menevän ohi, anna sen mennä ohi. Vähän avitat sen ohi menemistä järkiajattelulla. Kuten; olet varmaankin ihastunut mielikuvaan ja itse ihastumisen tunteeseen. Kun oppii erottelemaan ajatuksiansa, tunteitansa ja niitten motiiveja, niitten kanssa on huoletonta elää :) Itselläni komeat miehet eivät sen pitemmälle ajatuksissa pääse, kun tarvittaessa muistutan itseäni siitä, että nyt minulla on se kaikki mitä olen aina halunnutkin, hetken hurma olisi hetken hurmaa ja sen voi jättää omaan arvoonsa, ja tiedän etten oikeasti halua ketään muuta.
Kuvittelin hallitsevani itseni, tietäväni miten mieli pidetään kurissa... Mutta niin vain kymmenen avioliittovuoden jälkeen se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta ja ei ole ohi mennyt, vaikka kuinka olen järkeäni käyttänyt. Olen etsinyt vikoja tuosta miehestä, tutustunut hänen vaimoonsa, yrittänyt pysyä erossa miehestä ja toisaalta tutustua paremmin...Ei ole mikään auttanut. Mitään suhdetta ei siis ole, tuskinpa tämä mies edes tietää ajatuksistani, vaikka tunne tuskin täysin yksipuolinenkaan on.
Kuitenkin rakastan puolisoani, rakastan lapsiani. En todellakaan halua menettää sitä, mitä minulla on, vaikka siihen mahdollisuus tulisikin. Niinpä kärsin hiljaa ja todella toivon, että joskus vielä koittaa päivä, jolloin voin tavata hänet tuntematta värinää sydämessäni ja kutinaa mielessäni... Tunteitani en näköjään pystykään hallitsemaan, mutta tekoni pystyn...
Minäkin rakastuin toiseen mieheen. Olen aviossa ja kahden lapsen äiti.
Kuvittelin löytäneeni sielunkumppanin mutta olin
hänelle kuitenkin vain virkistävää vaihtelua vaimon poissa ollessa.
Kerroin asian miehelleni koska en halunnut elää valheessa. Näin surun hänen kasvoillaan ja monta raskasta keskustelua asiasta käytiin. Olen niin pettynyt itseeni että annoin tämän tapahtua.
Älä pilaa hyvää elämääsi. Minullakin se oli jo hyvin lähellä.
Viisi vuotta yhdessä, yksi ihan himpun häiritsevämpi ihastus ja pari sellaista sekuntin kestävää. Tuo häiritsevämpi häiritsi ajatuksiani hetken, mutta meni sekin ohi. Onneksi. En tiedä, mikä mielenhäiriö oli kyseessä, oma ukkoni kun on minulle se oikea.
juu olen nuori ja elän vakaassa parisuhteessa, lapsia ei ole... olen ihastunut ja en pääse tunteistani eroon, tunnen suurta himoa ihastukseeni ja sen mukana omaa kultaani koskevat ovat hävinneet, tilanne on kamala minulla on kaikkea mitä tahdon mieheni kanssa mutta ei suhdetta ilman seksiä vai? neuvoja?