Olen viime päivinä huomannut, että kaverini eivät ole sellaisia miksi heitä luulin.
Kaikki kaverini puhuvat asioista, joista minä en tiedä mitään. Kukaan ei puhu minulle asioistaan, enkä tiedä heistä mitään. Ymmärsin, etten tunne näitä ihmisiä, joiden seurassa vietän aikaani koulussa.
En ihmettelisi yhtään, mikäli he puhuisivat minusta pahaa selkäni takana.
Kuulun koulun hikuilevaan kaveriporukkaan, siihen mikä ei ole suosittu. On vaikea löytää uusia ystäviä, sillä luonteeni ei ole tarpeeksi vahva suosittujempien kanssa olemiseen.
Pidin näistä kavereista, mutta yht'äkkiä tajusin olevani joukossamme ulkopuolinen, kaipaamaton lisä. Kukaan ei halua kuunnella minua tai juttujani, eikä kukaan kerro omista jutuistaan minulle.
Eräs kaverini sanoi, että olen täysin turha ihminen kaikille. Olisi aika itsetutkiskeluun, mutta olen siihen liian kiireinen ja väsynyt.
Toisaalta en halua jättää kavereitani. Toisaalta taas tuntuu ettei minulla mitään kavereita edes ole.
Kaikki kaverini puhuvat asioista, joista minä en tiedä mitään. Kukaan ei puhu minulle asioistaan, enkä tiedä heistä mitään. Ymmärsin, etten tunne näitä ihmisiä, joiden seurassa vietän aikaani koulussa.
En ihmettelisi yhtään, mikäli he puhuisivat minusta pahaa selkäni takana.
Kuulun koulun hikuilevaan kaveriporukkaan, siihen mikä ei ole suosittu. On vaikea löytää uusia ystäviä, sillä luonteeni ei ole tarpeeksi vahva suosittujempien kanssa olemiseen.
Pidin näistä kavereista, mutta yht'äkkiä tajusin olevani joukossamme ulkopuolinen, kaipaamaton lisä. Kukaan ei halua kuunnella minua tai juttujani, eikä kukaan kerro omista jutuistaan minulle.
Eräs kaverini sanoi, että olen täysin turha ihminen kaikille. Olisi aika itsetutkiskeluun, mutta olen siihen liian kiireinen ja väsynyt.
Toisaalta en halua jättää kavereitani. Toisaalta taas tuntuu ettei minulla mitään kavereita edes ole.
Vastaukset 7
Vanhimmat
"Eräs kaverini sanoi, että olen täysin turha ihminen kaikille."
Mikäs kaveri se tuommoinen on?
Sinä ansaitset parempaa, vaikkakin kaveripiirin vaihtaminen on vaikeaa...
Teisitkö ettei ne sun "kaveritkaan" välttämättä tunne olevansa mitenkään joukkoon kuuluvia...joku viisas on joskus sanonut: "Turhaan mietit mitä muut sinusta ajattelee, jokainen ajattelee loppujen lopuksi vain itseään."
Ehkä nekin kelaa samanlaisia asioista kuin sinä, etteivät kuulu joukkoon. Mistä sitä koskaan tietää...
Heillä on ainakin juttuja, joista he puhuvat ja joihin en kuulu.
Järkytys oli vain huomata, että ystäväni olivatkin kavereita. Tai ehkei edes kavereita.
..ehka sinulle on tullut kasvun paikka. Aikuistumiseen tarvitaan muutakin, kuin joukko luuserikavereita. Kaveriporukka uusiksi ja katse kohti tulevaisuutta, iloisin mielin. Onnistut, kun olet positiivinen, reilu ja avoin...hapannaamaa ei kukaan viitsi katsella, hymya huuleen.
Uskon, etta myos nyk. kaverisikin huomaavat muutoksen ja ehka hakeutuvat seuraasi. Vaihdat asennetta ja kanssasi viihtyvat muutkin.
Kokeile edes, voit yllattya iloisesti.
Voit itse vaikuttaa asiaan, reippaus, hyva mieli ja itsevarmuus, siina sulle aineksia. Onnea matkaan.
Meidän kaveripiiriin kuuluu 3 poikaa ja 5 tyttöä. Aluksi olo tuntui ulkopuoliselta, mutta netissä tutustuin heihin paremmin.
Sitä luulee, että kaikki luulevat mutta oikeastaan kukaan ei luule yhtään mitään. Tuolle yksinäiseksi itseään tuntevalle sanoisin, että vaihda harrastusta niin ystävätkin vaihtuvat.
Kysy asiasta kavereiltasi. Saatat saada ihan hyvän vastauksen, tai sitten et. Rupea kuitenkin puhumaan rohkeasti muille, harva siitä pahastuu. Ja jos olet lukiossa niin tuossa hikuilussa tuskin mitään pahaa on :). Itsellänikin on niin hikuilevia kuin rikostaustankin omaavia kavereita.