Onko kellään samaa tilannetta? Eli meillä on ollut välit poikki mun vanhempiini n. 3 vuotta. Tilanne kärjjistyi esikoisen syntymän jälkeen, joten ei ollut muuta mahdollisuutta kuin katkaista välit kokonaan.
Ennen välirikkoa ollaan monet kerrat yritetty asioista keskustella, mutta asiat ovat vaan kääntyneet pahempaan suuntaan. Vanhempani ovat todella sairaita täysiä PSYKOPAATTEJA. He olisivat halunneet määrätä meidän elämäämme täysin, eikä meillä olisi ollut lainkaan omaan elämää. Niin paljon he ovat saaneet pahaa aikaan; levitelleet törkeitä valheita meistä, tehneet sairaita temppuja ja manipuloineet ihmisiä. Niin paljon on tapahtunut ja niin syvästi meitä on loukattu etten voi käsittää. Nyt olen lukenut paljon ja saanut selville, että he ovat täysiä psykopaatteja, niin jotenkin voin tilannetta hahmottaa, mutta silti en ymmärrä kuinka omat vanhemmat voivat olla näin julmia.
Tästä välirikosta huolimatta elämämme on nyt hyvin. Meillä on kaksi ihanaa lasta. Elämme mielestäni tasapainoista ja onnellista elämää ilman vanhempiani. Tietysti tilanne sinänsä on valitettavaa, mutta kun heidän kanssaan yksinkertaisesti ei voinut olla tekemisissä. Katsoimme parhaaksemme elää omaa elämäämme lapsiemme kanssa. Heillä kun vaan toimii periaate "kaikki tai ei mitään".
Ennen välirikkoa ollaan monet kerrat yritetty asioista keskustella, mutta asiat ovat vaan kääntyneet pahempaan suuntaan. Vanhempani ovat todella sairaita täysiä PSYKOPAATTEJA. He olisivat halunneet määrätä meidän elämäämme täysin, eikä meillä olisi ollut lainkaan omaan elämää. Niin paljon he ovat saaneet pahaa aikaan; levitelleet törkeitä valheita meistä, tehneet sairaita temppuja ja manipuloineet ihmisiä. Niin paljon on tapahtunut ja niin syvästi meitä on loukattu etten voi käsittää. Nyt olen lukenut paljon ja saanut selville, että he ovat täysiä psykopaatteja, niin jotenkin voin tilannetta hahmottaa, mutta silti en ymmärrä kuinka omat vanhemmat voivat olla näin julmia.
Tästä välirikosta huolimatta elämämme on nyt hyvin. Meillä on kaksi ihanaa lasta. Elämme mielestäni tasapainoista ja onnellista elämää ilman vanhempiani. Tietysti tilanne sinänsä on valitettavaa, mutta kun heidän kanssaan yksinkertaisesti ei voinut olla tekemisissä. Katsoimme parhaaksemme elää omaa elämäämme lapsiemme kanssa. Heillä kun vaan toimii periaate "kaikki tai ei mitään".
Vastaukset 11
Vanhimmat
että vanhemmat eivät tajuu.
Me ollaan sellaisessa tilanteessa että ei käydä mieheni kotona kuin pari kertaa vuodessa, hänen vanhemmat ovat käyttäytynet niin ikävästi.
Omat vanhempani ovat maailman ihanimmat ihmiset.
Täytyy olla tosi pahasti asiat että tilanne menee tohon pisteeseen.
Toivottavasti ihmiset puhuisivat toisilleen tunteistaan enemmän.
Lapsille kuitenkin olisi hyvä jos on isovanhemmat, se on jotenkin turvallista.
ja he ovat lapsillemme todella tärkeitä.
Minulla on välit poikki äitini ja veljeni kanssa. He ovat vihaisia minulle kun erosin miehestäni ja asun nyt toisen kanssa.
Viimeisen kerran kun "keskustelin" äitini kanssa puhelimessa hän huusi ja sätti minua koko puhelun keston. Silloin ajattelin että olkoon, minä en enää soita hänelle. Eikä ole kyllä hänkään soittanut minulle. Kirjeitä voin kirjoittaa muutaman vuodessa, kirjeissä on sellainen hyvä puoli ettei tarvitse kuunnella huutoa...
Minullakin meni välit poikki kun erosin miehestäni toisen, itseäni vanhemman miehen takia. Minua on väitetty psyykkisesti sairaaksi, oltu yhteydessä työnantajaan, sotkettu minun ja monen ystäväni sekä sukulaisen välit, haukuttu minua ja nyk. miestäni molempien sukulaisille ja kaikelle kansalle muutenkin.. kaikkea mahdollista kurjaa. Jouduttiin hakemaan lähestymiskieltoa, että on saatu elää rauhassa. Todella surullista ettei ole välejä omiin vanhempiin. Tekisi mieli perustaa perhe, mutta sekin arveluttaa tälläisten kokemusten jälkeen. Ja vanhempani ovat sitä mieltä, että tekevät tyttärelleen palveluksen koettamalla tuhota välimme..
Olen narsisti-äidin lapsi. Hänen käyttäytymisensä on varjostanut koko minun elämääni. Kun olin 6 -vuotias, hän toivoi minun kuolemaani. Joskus olen, näin aikuisena miettinyt sitä, että mistä ihminen saa tuollaisen tarpeen vihaan ja toisen alistamiseen ja mitätöimiseen.
Minunkin äitini on sitä mieltä että tekee minulle palvelusta kun haukkuu! Luulee että tulen siitä "järkiini" ja ymmärrän että minun pitäisi tehdä niinkuin hän sanoo.
Täytyy vain muistaa oman tyttäreni kohdalla ettei tee samoja virheitä kuin oma äiti. Olisi ihanaa jos omat vanhemmat vain rakastaisivat lapsiaan ja jättäisivät tuomitsemisen vaikkapa korkeamman voiman huoleksi.
Narsistit ja psykopaatit ovat sairaita ihmisiä, jotka eivät välitä toisista ihmisistä lainkaan, he vain ajattelevat itseään ja käyttävät muita hyväkseen. Sen olen myös huomannut, että mikään ei muutu vaikka he lupaavatkin näin. Paras ohje on vain yksinkertaisesti pysy erossa heistä ja antaa itsellensä mahdollisuuden jatkaa omaan itsenäistä elämää ja nauttia elämästä ilman sairaita ihmisiä. Heidän kanssaan elämää ei voi jakaa, siitä ei tule mitään.
Sen jälkeen kun kotoa muutin, en ole pitänyt yhteyksiä. Siitä on nyt kuusi vuotta. Olen myös lukenut psykopaateista jne, olipa heillä mikä tahansa, niin vakavia mielenterveydellisiä ongelmia ne ovat. Ihan sairaita kuvitelmia joissa he elävät, enkä tajua miten ihminen voi olla niin sairas, että keksii omasta tyttärestään kaikkea p*skaa, ja sitten ihmettelee kun tytär ei käy kotona..! Mutta ei vanhempiin tarvitse pitää yhteyksiä vain sen takia että ovat vanhempia. Pitää heidänkin lapsiaan kunnioittaa ja arvostaa.
muistan kans erään puhelun isän kans, kun hän käski kunnioittaa vanhempia...sen kuultuani näin aivan punaista ja sanoin, että voi HELVETTI mä kunnioitan vain sellaisia jotka ovat sen ansainneet, en vain sen perusteella että ootte mun vanhempia.
Miten joku voi vaatia kunnioitusta itselleen? En ole koskaan käsittänyt.
Ihmistä kunnioitetaan oman itsensä vuoksi, mitä on tehnyt ja sanonut, kuinka luotettava on ollut. Ei voida vaatia kunnioitusta, jos ei sitä vapaaehtoisesti anneta.
En ole koskan käsittänyt.
Näilläkin palstoilla on vaadittu kunnioitusta milloin lapsien, milloin appivanhempien taholta.
Voi tietysti kunnioittaa toisen mielipiteitä. Voi kunnioittaa hänen tahtoaan, mutta kyllä jokaisella on oikeus säilyttää myös itsekunnioituksensa, ja se menetetään helposti, jos alistuu toisten haukuttavaksi ja halvennettavaksi.
Itse ei tietenkään saa myöskään siihen syyllistyä. Itseään kunnioittava ihminen pysyy omissa oloissaan, kun on joutunut aiheettoman hyökkäyksen kohteeksi.
Hyökänneen asia on korjata välit.
Niinpä.