Karavaanarit useasti korostavat vapautta ja riippumattomuutta matkailla laaja-alaisesti, lähes missä tahansa.
Valitettavan harva on puheittensa arvoinen karavaanari, luontomatkailu ja sen tuomat monipuoliset harrastukset ovatkin monelle karavaanarille lähes utopiaa. Mainostetut erähenkiset karavaanialueet ovat ainoastaan tuhottuja luonnonkauniita paikkoja, joissa ei luonnonsuojelullisista arvoista välitetä tai ymmärretä.
Mitä karavaanarit harrastavat? Luonnonläheisyys jää sananhelinäksi, keppanan lipittäminen ja saunomisen saadessa keskeisemmän arvomaailman.
Valitettavan harva on puheittensa arvoinen karavaanari, luontomatkailu ja sen tuomat monipuoliset harrastukset ovatkin monelle karavaanarille lähes utopiaa. Mainostetut erähenkiset karavaanialueet ovat ainoastaan tuhottuja luonnonkauniita paikkoja, joissa ei luonnonsuojelullisista arvoista välitetä tai ymmärretä.
Mitä karavaanarit harrastavat? Luonnonläheisyys jää sananhelinäksi, keppanan lipittäminen ja saunomisen saadessa keskeisemmän arvomaailman.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Niihinhän mennään polttomoottori vehkeillä ja perille pääsyn varmistaa, kilpajuoksu sähkötolpalle, enkä tarkoita koiraa.
Yksi mahdollisuus matkailu ulkomailla ( keski-euroopassa ) tai sitten pohjoismaissa erillaisia nähtävyyksiä katsomassa .
Toiset yhdistää tanssiharrastusta ja matkailua jne.
Eihän kaikki karavaanarit ole ns."luontomatkailijoita" .
Lukuisat oliat ne yöt menneenä kesänä, kun ajelimme korpimaissa ja yövyimme marjametsän vieressä. Esimerkiksi lakkareissu (hilla) Pudasjärvellä. Kesäinen yö lammen rannalla ja lakkoja niin paljon, että melkein portailta sai poimia.
Elimme yli kaksikymmentä vuotta karavaanarielämää leirintäalueilla. Nyt tämä tuntuu vapaudelta!
Niin se vain on, että: "Enää ei kiinnosta oikein mikään!" Kuten Matti Näsä toteaa. Kun olet kierrellyt matkailuautolla Euroopan ja vähän muutakin, Suomikin alkaa olla kokolailla tuttu paikka, niin kausipaikka jossain rauhallisella alueella tai rinteen juurella tuntuu joka vuosi houkuttelevan yhä enemmän ja enemmän. En kaipaa enää baanalle. Talvella on mukava käydä muutama mäki laskemassa, rinneravintolassa bisset päälle, seurata ympäristöä jne. Kesällä taas Puruveden rantaa ei voita mikään! Vaunulla siis vietän vain vapaa-aikaa, koska siellä on niin mukavaa. Olen jouten. Vanha pieru.
On ollut pintaliitoista matkailua, jos Euroopan tiet olet ehtinyt kiertää läpikotaisin. Ei ole ihme ettei enää mikään kiinnosta, Tutuksi on tullut vain Puruveden ranta ja talvella muutama mäki ja rinneravintolan bisset.
Jatka sinä kiertämistä, minä en enää viitsi, enkä jaksa.
Vielä ne sinunkin vankkurit pysähtyvät...
Että aina ollaan kiinnostuneita muitten mahdollisista teoista ja tyräyksistä. Miksei ihmiselle riitä että yrittää itse pitää oman pesän puhtaana. Aina noita NARISIOITA riittää. Jos et juo, olet outo jos juot olet vähintäänkin outo. Jne...
Itse kyllästyin niihin ukkoihin, jotka aina numerottoman vaunun nähdessään juoksivat lappu kourassa vonkaamaan liittymistä. Nyt saan olla sen puoleen rauhassa. Eikä se lehtikään ihan huono ole.
Semmoisilla "treffeillä" olen ollut pari kertaa pakosta,kun etukäteistiedon puutteesta johtuen pitkän matkan yöpyminen osui sellaiselle alueelle. Tarkoituksella en koskaan, enkä mene.
Vaunu vaihtuu hyvin usein rinkkaan ja saa odotella viikon tai jotain jossain, mutta mukava on tulla takaisin lämpimään vaunuun.
Kun aikansa kulkee, löytää paikat joissa tietyt järjestelyt onnistuvat.
Vaunu ei ole harrastus, se on mahdollisuus harrastaa enemmän...
Kaikki karavaanarit eivät ole luontoihmisiä (suurin osa ei ole). Heillä täytyy olla hälinää ja hyörinää ympärillään, ja palvelut viimoisen päälle, ennenkuin viihtyvät. Me olemme oma rotumme, jotka viihdymme myös aivan omassa seurassamme kavereina kuukkelit.
Vaikka matkailupeli on ainoa yhdistävä tekijä karavaanarien välillä, ei se tasapäistä ketään toimimaan muiden kanssa samalla tavalla, vaan mahdollistaa suuremman vapauden nauttia harrastuksista. Kuka sitten (karavaanariuden lisäksi) mitäkin harrastaa.