Alkoholia ja silti

Olen seurustellut puolitoista vuotta ja yhdessä on asuttu reilu puoli vuotta. Ikäeroa meillä on kuusi vuotta. Välitän ja rakastan(kai) poikaystävääni, mutta humala vain tulee aina väliin. Mies tekee 5-vuoroa (2 aamua, 2 iltaa 2 yötä, 4 vapaata) ja joskus juo jopa 5 päivää kymmenestä (aamu ja iltavuoron välissä, ilta ja yövuoron välissä sekä neljästä vapaasta 3). Joskus vain esim 2 päivää kymmenestä.

Olen keskustellut ja huomauttanut asiasta ja mies valittaa että älä narise jatkuvasti ja syyllistää minua kysymyksillä, että miksei hän saisi ottaa vapaa iltana tai että mitä se haittaa. Joskus mies menee iltavuorosta suoraan baariin ja on sitten aikaa toipua, kun pitää vasta yövuoroon mennä. Olen sanonut ettei haittaa jos otat kaljan tai kaksi, mutta kun yleensä menee mäyräkoiraan tai viinipulloon tai pariin. Mutta hänen mielestään ok että ottaa. Jos valitan juomisesta hän sanoo että sitä enemmän juo mitä enemmän valitan asiasta.

Juominenkin vielä jotenkin menisi, mutta humalakäyttäytyminen on todella inhottavaa. Humalassa hän alkaa syyllistää minua asioista, joita en ole tehnyt. Usein hän pakottaa antamaan puhelimeni, selaa numerot, viestit ja kaiken mahdollisen. Jos kysyn, että no mitäpä löysit niin mies vastaa että kaiken tarvittavan, muttei suostu kertomaan mitä(vaikkei mitään löydettävää ole). Muutaman kerran mieheni piilotti puhelimen ja eipä sitä aina ole helppo löytää...

Joskus vain itken ja sanon etten jaksa enää tätä suhdetta ja silloin hän vain huutaa että erotaanko nyt ja jos vastaan että erotaan niin pääsen susta niin sitten mies uhkaa kantaa sohvia ynnä muuta ulos(jos erotaan niin erotaan saman tien)keskellä yötä ja kerran oli jo rappukäytävässä menossa.

On todella kamalaa/ikävää kun kuulee syytöksiä ja lievää väkivaltaa, potkuja tai puremia tai läpsyjä.

Selvinpäin mies on minulle mukava, ystävällinen yleensä. Mutta hänellä on sellainen tyyli, ettei tee mitään sellaista mikä ei ole hänelle mieleistä. (esim jos pyydän imuroimaan hänen vapaalla ollessaan niin ei taatusti ole imuroinut tai jos pyydän apua, niin saattaa vain ärähtää että en minä nyt vittu jaksa.

Kun mies on selvinpäin ja hänelle sanoo humalakäyttäytymisestä, niin pyytää anteeksi ja myös tarkoittaa sitä ja pyytää että yrittäisin olla välittämättä(mutta ei niissä tilanteissa voi olla kuin ei mitään) ja jos keskustelua yrittää jatkaa niin mies sanoo että lopeta, hänelle tulee vaan paha olo. Hän tiedostaa että hänellä on 'kaksi persoonaa' (humalassa ja selvänä)mutta ei tee asian eteen mitään. Mies ei kestä mitään häneen kohdistuvaa kritiikkiä.

Silloin kun mieheni on selvinpäin niin on yleensä hyvä olla ja olo on turvallinen ja olen kiintynyt enkä osaa kuvitella olevani ilman häntä. Ja sitten kaikki mitä ero toisi mukanaan, asunto, yksinäisyys jne.. Tuntuu etten missään nimessä voi suunnitella perhettä tai vastaavaa hänen kanssaan mutta en osaa myöskään luopua.

Millaisia kokemuksia muilla on alkoholista suhteessa?

En ole koskaan pettänyt ja mieheni ei tekisi sitä koskaan, mutta olenko itsekäs, kun olen varattu mutta silti avoin uusille suhteille. Tarkoitan sitä, että jos tapaan mukavan miehen niin en täysin torjuisi häntä mieheni takia vaan tutustun häneen(ei tarkoita että pettäisin, en voisi pettää suhteessa ollessani). Tuntuu, että jos olisi muualla mies valmiina olisi helpompi luopua suhteesta. Oma suhteeni ei ole hyvä, mutta olen yritänyt plussia ja miinuksia laskea ja kai se vaakakuppi painuu plussan puolelle koska edelleenyhdessä ollaan.