Olen herännyt todellisuuteen. En rakasta miestäni kiihkeästi, pidän hänestä ystävänä. Riitelemme. Seksiä on harvoin. Hyvänäpitoa ei koskaan. Eräs miespuolinen ystäväni kävi minua hyvänä pitämässä,mutta nyt hänkin seurustelee ja minulla ei ole ketään. Vain poikani näyttää haluavan minua halia. Mieheni ei. ´Minä olen lakannut jo odottamasta turhaan. Kiihkeät tunteeni miestäni kohtaan ovat jo lakanneet, en halua häntä eroottisesti enää. Hän ei aiheuta minulle sellaisia värinöitä mitä ennen aiheutti. Olen suorastaan toivoni heittänyt. Hän ei pidä kiloistani, en tosin minäkään, mutta ei motivoi hoikistumaan kun kumppani on noin tunteeton muutenkin.
Missä olette kaikki miehet jotka pitävät vähän pyöreistä, isorintaisista naisista? Missä olet sinä joka voisit tulla antamaan hartiahierontaa, lämpimän halauksen..? Haluaisin tuntea itseni halutuksi, seksikkääksi, sellaiseksi että minä olen hyvä näin.
Kuinkahan kauan jaksan...
Missä olette kaikki miehet jotka pitävät vähän pyöreistä, isorintaisista naisista? Missä olet sinä joka voisit tulla antamaan hartiahierontaa, lämpimän halauksen..? Haluaisin tuntea itseni halutuksi, seksikkääksi, sellaiseksi että minä olen hyvä näin.
Kuinkahan kauan jaksan...
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tutulta kuulostaa...
Hellyys, halailu, koskettelu, suukottelu...niin vähäistä mieheni puolelta.
Minä olen se osapuoli, joka aina ensin suukottaa...koskettaa jne.
Tuntuu jotenkin yksipuoliselta, ihan kuin minä olisin se, joka vain rakastaa...
Olenko miehelleni nykyään vain äiti...lapsiemme äiti ja hänellekin vain äidin korvike. Hän jopa kutsuu minua äidiksi, vaikka lapset eivät olisi läsnä.
Seksiä on aivan liian vähän. Minä olen siinäkin se aktiivisempi osapuoli. Teen hänelle sitä mistä hän pitää... Haluaisin hänet sisääni, mutta ei... Hän kyllä tekee mulle joskus hyvää...mutta tuntuu kuin hän tekisi sen vain velvoitteesta eikä halusta, himosta ja rakkaudesta.
Olenkin sanonut miehelleni, että välillä tuntuu kuin olisimme sisko ja sen veli...Eli elämme kavereina yhdessä.
Olen hänelle puhunut seksin puutteesta...hellyydenosoituksien puutteesta. Hetken hän aina yrittää muistaa ottaa minut huomioon paremmin, mutta sitten se taas jää. Sitten minä riudun ja riudun....kunnes taas alan keskustelemaan asiasta ja sitten taas hän vähän aikaa muistaa...
Hän rakastaa minua...minä häntä, mutta silti!
Minäkin olen metsästellyt itselleni rakastajaa, joka ottaisi minut huomioon Naisena....eikä vain äitinä.
On ollut muutamia joiden kanssa olen mailaillut, mutta pidemmälle en kuitenkaan ole ollut sitten valmis menemään.
Taidan rakastaa miestäni niin paljon ja haluan olla hänelle uskollinen.
Ennen varmaankin sitten eroan kuin alan pettäjän tielle.
Sillä...minusta ei ainakaan tässä vaiheessa ole siihen, että eläisin kaksoiselämää.
JOtkuthan pystyvät siihen, että ovat parisuhteessa ja haluavat pitää perheen kasassa. Ja käyvät vieraissa.
Noh...sinä olet jo sille tielle lähtenyt, että olet käynyt vieraissa...
Eikö sulle tullut ollenkaan morkkista?
Tiedätkö käykö miehesi vieraissa?
Hyvää kesän jatkoa kaikille :)
Ihme kyllä mulle ei ole tullut morkkista. Jotenkin annan itselleni luvan siihen että saan hellyyttä muualta. En ole tämän ihmisen kanssa ollut kuin ihan muutaman hassun keran oikein yhdynnässä, mutta sitä kaikkea muuta hellimistä ja hyväilyä on ollut kyllä sitäkin enemmän. Kaikkea sitä mistä minä omassa liitossani haaveilen. Tämä ystäväni ei ole minun tyyppiäni, en haluaisi aloittaa suhdetta hänen kanssaan, mutta hän on jumalainen hyväilijä ja haluaa antaa hyvää oloa minulle vaatimatta itse mitään. Saan siis vain olla ja nauttia... Nyt sitten kun hänellä on uusi ihmissuhde, tunnen olevani tosi typerä kun olen mustasukkainen siitä että joku toinen nainen saa näitä ihania hyväilyjä. Höh.
Olen muuten tullut myös bi-uteliaaksi, en seksimielessä, vaan erotiikkamielessä. Kuinka toinen nainen voisi antaa ihania hetkiä, lämpöä, läheisyyttä... se kasvaisi eroottiseksi kuumuudeksi ja voisi edetä vaikka ties minne.. Onko sinulla tällaisia ajatuksia?
Haluaisitko vaihtaa sähköpostiosoitteita ja siten ajatuksia enemmänkin?
Hmm...kieltämättä minullekin on joskus tullut mieleen, kuinka nainen naiselle osaisi tehdä hyvää...ja joskus kun oikein ajattelen, niin kieltämättä kiihotunkin.
Mutta ehkä nekin ovat vain ajatuksia....
Joskus ehkä toteutettavissakin.... tiedä häntä.
Paitsi että meillä ovat sukupuolet toisin päin:)
Mielenkiintoista nähdä, millaisia kommentteja minulle sataa, normaali reaktiot ovat naisille "voi raasua, ei se ota sua huomioon, pistä äijä vaihtoon", miehille puolestaan "ota sitä enemmän huomioon, ehkä et osaa tyydyttää sitä, tee enemmän kotitöitä";) heh...
Miksi pitäisi sanoa, että ota enemmän huomioon, kun ei tiedä mikä teidän tilanne on?
Voihan se olla, että otat jo mielestäsi huomioon, halailet, suukottelet, koskettelet jne.
On niin harmillista, että on paljon pariskuntia, joissa jompikumpi tai kummatkin elävät "puutteessa".
Aina ei keskusteleminenkaan auta...Sitähän aina kehoitetaan tekemään, jos asiat eivät suju. Mutta entäs jos keskustelukaan ei auta! Mitä sitten on tehtävissä? Ero, pettäminen...
En usko, että pettäminenkään auttaisi...Ei ainakaan minua kuin hetkellisesti. Sen takiahan minä olen mennyt naimisiin, että rakastan miestäni ja haluan jakaa hänen kanssaan ilot ja surut. Haluan nauttia elämästä kaikin tavoin hänen kanssaan.
Eli jos kävisin vieraissa ei se parantaisi avioliittoni laatua. Se ehkä parantaisi hetkellisesti omaa oloani...Taikka sitten siitä voisi tulla kamalat morkkikset!
Otan huomioon, juuri kuten kuvailit, vaan hän ei mokomaa harrasta... Syy ei ole selvinnyt.
Kurkkaapa, tuossa alla on ketju "Syyt", siellä pari kirjoitustani, niin saat pienen väläyksen koko ihanuudesta;)
Nuohan ne vaihtoehdot ovat: Pettäminen tai ero. Pettäminen ei auta tuohon kalvavaan läheisyyden kaipuuseen, siihen, että haluaisi sen oman kullan kainaloon, kullan, jota halia ja helliä. Sitäpaitsiu se on periaatteideni vastainen ratkaisu, vaikkakin olen jo kerran siihen syyllistynyt, elämäni isoin virhe.
Jäljelle jää siis ero...
On se niin vaikeaa tämä meidän ihmisten elämä...
Miksi ihmeessä kaksi sellaista ihmistä eksyy yksiin, jotka tuntevat erilaiset tarpeet seksuaalisesti.
Olisi onni ja autuus, jos jokainen kohtaisi sellaisen kumppanin, jonka kanssa seksikin sujuisi ja kummallakin olisi samanlaiset tarpeet. Noh....
Ehkä me jatkamme ja jatkamme...tai sitten jatkamme vähän aikaa ja lähdemme etsimään uutta suhdetta. Mutta mä vähän epäilen sitä, että löytyykö sellaista ns. täydellistä elämänkumppania koskaan. Ehkä sitten seksin saralla olisi hyvä ja hellyydenkin osalta, mutta muita "virheitä" voisi olla...
Vaikeaa, vaikeaa...
Olihan se ennenvanhaan niin, ei parempaa ihmista ollut missään! Täydellisen ihana, seksi sujui, läheisyys, lämpö.. Mutta lapsen jälkeen kaikki muuttui. Kävimme vaikeita aikoja läpi. Lihoin (sairaus ja lääkitys), isoja elämänmuutoksia..
Missä on mies jonka kanssa menin naimisiin!?!?!?!?
Aivan kuin minä olisin tuon kirjoittanut, vain sillä erolla että en ole toisen kanssa ollut. Mieheni kylläkin on ollut. Nyt en tiedä mitä tekisin. Jos lapsia ei olisi niin olisin jo lähtenyt. Seksiä minä en saa, vaikka sitä kovasti kaipaan. Aivan hassua lukea, kun yleensä miehet valittavat etteivät vaimot anna tarpeeksi. Meillä kyllä saisi ja vaikka miten päin, mutta ei kelpaa. Onko kellään antaa hyviä vinkkejä mitä sitä oikein tekisi?
luettavaa.Arvaapas miten käy kun useimmiten kun ehdottaa niin kuitenkin saa lopulta käteensä...NO eipä vaivaudu enää kysymäänkään ja HUPSISTA ei oma vaimo enää kiihotakkaan...ja kun koura alkaa tuntua karhealta niin josko vieras nainen olis parempi vaihtoehto.... Tämä ei ollut sulle vinoiluksi...
Hei vaimot!
Oli niin kurjaa lukea noita juttuja, kun olen itse kokenut ihan samaa. Ei ihme, että avioeroja tulee niin paljon...?! Mikä meitä oikein vaivaa???
Mun tilanne oli ehkä hieman monimutkaisempi, hän kyllä rakasti ja seksiä tarjottiin, mutta se oli vaan se suoritus, mitään muuta läheisyyttä ei sitten ollutkaan. Eikä mies ollut kovin huomaavainen... sitten petin ja hänkin petti...
Se oli ihan kauheeta. Lasten takia odotin vuosia, että ne kasvais isommiks. Vuosi sitten tein ratkaisun ja erosin. Uusi mieheni on kärsinyt samasta ongelmasta ja on ihanaa kun voi kerrankin halailla tarpeeksi ja nauttia läheisyydestä! Seksi kuuluu tietysti kuvioon ja on ihanaa, mutta ei enää ainoa läheisyyden muoto.
En osaa valitettavasti sanoa, mitä teidän pitäisi tehdä, ei se pettäminen oikein auta, olo tulee vaan entistä pahemmaksi. Ja lasten takia on kurjaa erota.
Tietysti omasta vartalosta kannais vähän huolehtia, jos vaan jaksaa ja yrittää välillä olla kotona vähän "houkuttelevamman" näköinen. Sitten kannattaa välillä käydä vaikka ravintolassa tanssimassa (siinähän ei mitään pahaa ole), sekin piristää, jos joku kehaisee ja vähän ihastuu. Siitä tulee sellaista uutta hehkua, jonka oma mieskin toivottavasti huomaa...
Tsemppiä, koittakaa löytää oikea ratkaisu, se "pettäjän tie" johtaa yleensä eroon, eikä ole helppoa. Mutta jossain tapauksessa se voi tietysti onnistua ja auttaakin, jos pystyy sen oman tunnon kanssa sitten elelemään.
No laihduta ja pue jotain naisellista päälle. Älä seiso kuin suolapatsas. Ihme ulinaa. Toimi. Kukaan ei läskiä välitä katsoa, rasittavaa!
"No laihduta". Voi helvetti joo! Eipä paljoa motivoi. Mua sitten rassaa tollaiset läskikammoiset idiootit! Pistää vihaksi oikein kunnolla. Sairaus ja lääkitys olivat ne syyt miksi lihosin, ynnä pari muuta seikkaa joita en ala analysoimaan tässä.
Naisellinen voi olla pyöreänäkin. Pukeutua voi seksikkäästi. Ei tarvitse tykätä sinun eikä miehenikään, mutta yritrtty on . Käytän vain stringejä ja mustaa pitsiä. Meikkaan. Olen mukavan muodokas, en mikään valas tai tankki.
Lähelle tullessani, halalilemaan vaikka, minut torjutaan tai sitten mitään tunnetta ja lämpöä ei ole mukana. Teen kaikkea hänelle mistä hän pitää, itse en saa mitään.
Toivon että jonakin aamuna heräät lihavana, ja yrityksistäsi huolimatta et saa kiloja pois. Eikös olisikin mukavaa kun ihmiset sitten vielä pilkkaisivat??
Ei seksikkyys ole painosta kiinni, vaan asenteesta. Ainakin itse pidän naisia, jotka pitävät itsestään huolen (hoitavat ihoaan, meikkaavat, pukeutuvat tyylikkäästi) ja arvostavat itseään seksikkäinä. Päivittäin näen perinteisen maun mukaan hyväkroppaisia naisia, jotka eivät hetkuta suuntaan tai toiseen ja toisaalta hieman sanokaamme naisellisempia, jotka kääntävät pään. Näin homma menee, vaikka naisihanteeni onkin treenattu "aerobic"-tyttönen;)