N. 10 vuoden ikäero

Meillä ikäeroa 20 vuotta,ja jo viisi vuotta ollaan oltu naimisissa.Koskaan ei olla esim.riidelty ikäerosta johtuvista syistä.

Mielestäni ikäero on yksilöllistä,meillä se ei näy mutta riippuu ihan täysin millainen suhde kyseessä.Kokeilemalla sen näkee!

Itse olen 20 ja poikaystäväni on 29. Asutaan yhdessä ja ollaan oltu vuosi kimpassa. Tullan hyvin juttuun keskenämme ja ollaan kuin luodut toisillemme. Ei se iästä ole silloin kiinni kun molemmat ovat aikuisia. Jos ollaan samoilla aaltopituuksilla niin kyllä sen pitäis toimia!:) Onnea vaan yritykseen!

itsellä tyttöystävät on olleet 8-12 vuotta nuorempia, yleensä. Joku vanhempikin on ollut, muistaakseni 7 vuotta vanhempi nainen.

Ikä ei merkitse mitään.
Kun suhde toimii, niin se toimii eikä tuollaisia tarvitse miettiä.

Suhteessa pitää olla samanlaiset intressit. Jos toinen on vielä bailausiässä ja toinen haluaa jo rauhoittua tai esimerkiksi 40-kymppisellä miehellä on jo pari lasta eikä halua lisää ja 30v nainen haluaa perustaa lapsiperheen, ei onnistu.

voi, olen samaa mieltä yllä olevien kanssa. Ja toi intressijuttu on kyllä tärkeä huomioida... Molemmilla täytyy olla samanlainen elämäntilanne, taikka tavoitteet juuri, niin kyllä hyvinkin onnistuu. Vanhemmillani on tasan 10v. ikäeroa ja vielä ovat naimisissa :) eikä siitä meille lapsille ollut koskaan haittaa, tuosta ikäerosta, että ois jotenkin häirinny. Itseasiassa pidettiin vanhempia aika samanikäisinä :) koska molemmat oli samal taval nuorekkaita mieleltään.

Muut asiat ovat mielestäni tärkeämpiä kuin ikä. Kuten sanotaan, ikä on vain numero. Tavoitteet, elämän päämäärät, unelmat, haaveet, kypsyys... ne ratkaisevat.

Jos joku kysyy sinulta, kuka olet, saatat kertoa nimen, asuinpaikan, iän ja ammatin. Mutta jos joku kysyy, kuka olet persoonana, ihmisenä, niin eikö nuo unohdu kaikki? Ammatti tietysti vaikuttaa.

Meidän suhteessa on kaksi yksilöä, joilla molemmilla on aivot ja sydän. Toisella on ikää 19, toisella 28. Mitä sitten? Pidemmän päälle toimivuudesta en osaa varmaksi sanoa, kun taivalta meillä on takana "vasta" viisi vuotta, mutta uskon voivani vastata kysymykseen kahdenkymmenen vuoden kuluttua myöntävästi.

Lakatkaa nyt rakkaat ihmiset tuijottamasta niitä syntymätodistuksia ja passeja, ja siirtykää nauttimaan elämästä =)

ikäeroa, minä nainen se vanhempi. Ja muut luulee että mies mua 7v nuorempi, heh! Jos teillä muuten synkkaa ja "elämäntilanne" samassa kohtaa (mitä haluaa/ei halua elämässä, suhteessa juuri nyt), niin miksei toimisi? Meillä koko ajan paranee, viisi vuotta jo samassa asunnossa, kymmenen vuotta yhdessa. Ei pidä kuunnella liikaa muita, kuuntele omaa sydäntäsi ja jos sen naisen kanssa synkkaa niin rohkeesti vaan mukaan.

-73 syntynyt, ja meillä myös se 10 v:n ikäero. Aluksi mies jaksoi miettiä tätä, pelkäsi esim. että löydän kuiteski jossain vaiheessa jonku nuoremman tai tajuan yhtäkkiä että haluanki vielä nähdä maailmaa ja mennä, enkä vakiintua. Niin ei hän siksi uskaltanut kunnolla panostaa tähän suhteeseen. Mutta ajan kanssa hän onneksi tajusi ettei sillä iällä ole merkitystä. Se tietysti vaikuttaa asiaan, että minulla on ne samat tavoitteet ja odotukset suhteelta kuin hänellä. Mutta ikä on tosiaan vain luku..joissain asioissa tuntuu että mies on minua valovuosia jäljessä henkiseltä kypsyydeltään, vaikka on 10v vanhempi :D Varmuuden ja luottamuksen kehittymiseen kuluu enemmän tai vähemmän aikaa..nauti nyt vain rakkaudesta äläkä murehdi noin turhaa asiaa kuin ikäero.

voi toimia. Itse ajattelen että suhde voi toimia kun kyseessä on kaksi aikuista ihmistä. Muu on niin paljon ihmisistä itsestään kiinni.

Meillä on ikäeroa 13 vuotta eikä kumpikaan ole koskaan moista yhteenkuuluvuutta kokenut. Yhdessä asutaan ja kihlasormukset somistaa sormia.

Ja minä naisena voin tuntea oloni suhteessa sikäli turvatuksi että jos ei vaihda muutenkaan niin ei ainakaan nuorempaan! :)