http://koti.phnet.fi/elohim/avioerojauudelleenavioituminen
Kannattaako erota? Vai kannattaako sittenkin oppia kasvamaan yli vaikeuksien, vai kannattaako aina lukkia ongelmia pakoon?
Kannattaako erota? Vai kannattaako sittenkin oppia kasvamaan yli vaikeuksien, vai kannattaako aina lukkia ongelmia pakoon?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kaikki erot eivät ole ongelmien pakoon luikkimista. Ero voi olla myös järkevä päätös toimimattoman suhteen päättämiselle. Naimisiin mennessä ei voi tietää mihin elämä muuttuu, ja mihin toinen ihminen muuttuu. Pään seinään hakkaaminen on typerää. On kyettävä erottamaan, milloin on kyse kyvyttömyydestä ratkaista ongelmia, ja milloin on kyse kahden yhteensopimattoman ihmisen ristiriidoista. Itsetuntemus ja rehellisyys. Avainsanat.
niin, että miksi olet mennyt vain naimisiin katsoaksesi toimiiko?
Etkö ole pystynyt tätä esim. avoliitossa asuessasi vielä näkemään? Montako yhdessä asuttavaa vuotta tarvitset, jotta voi olla varma liittosi kestävyydestä tai ei?
niin...siis miten monta vuotta on oikea määrä... jonka jälkeen siis jos menee naimisiin niin ei voi olla mitään syytä erota koska on x-määrän avoliittoa takana... niinkö?
on X avioliittovuosissa, kun tietää että liitto ei toimi tai pikemminkin, kuinka monta X vuotta pitäisi viettää ennen avioitumista, jotta avioeroa ei tule ja toinen ihminen on muuttunut Y:nä riittävästi, jotta X vuosista tulisi kunnes kuolema erottaa?
rahallisesti ei kannata, henkisesti kannattaa
niin...kannattaa erota jos henkisesti ei pysty enää elämään liitossa, mutta ihailen niitä jotka yrittävät kaikesta huolimatta ja pärjäävät, vaikeuksien kautta. Itse jaksoin kauan, mutta kun toisella suhteita sinne ja tänne, niin lopulta menettää oman itsensä jos jää sellaiseen liittoon.
Kesti kauan ennenkuin sain itsetuntoni takaisin, luottamus miehiin meni totaalisesti ja lisäksi erossa menetti paljon myös taloudellisesti. Luulin aina ja toivoin, uskoin että liittomme olisi kestänyt ja kantanut, läpi elämän. Sellainen on tietysti toiveunta tänä päivänä. Olisin kestänyt ja antanut anteeksi yhden tai parin syrjähypyn, mutta kun niitä tuli aina vaan, säännöllisin välein...
Nyt elän 40 kymppisenä hyvää, uutta elämää...olen tapaillut miehiä, mutta en helpolla muuta asumaan kenenkään kanssa. Juuri nyt tapailen erästä, josta on tullut enemmänkin ystävä, tosin seksiäkin on...en tiedä mitä tästä tulee mutta ainakin olen saanut itsetuntoni takaisin. Exään en enään tunne kaipuuta, haikeutta vaan, siitä ettei meidän liitto ollutkaan se täydellinen.
niinkin kauan yrittää. Miehelläni on ollut yksi suhde, jonka sanoo olevan ohi. Haluaisin yrittää vielä yhdessä, mutta mies ilmeisesti tuntee syyllisyyttä, kun vetäytyy pois. Minusta naimisiin pitää mennä tositarkoituksella, niin vanhanaikainen olen. Ei heti saisi antaa periksi, jokainen joskus erehtyy ja tekee virheitä. Anteeksi voi antaa ja saada.
Mutta olemme erilaisia, kaikille ei sovi samat jutut. Valitettavasti.
-avioliitto kanattaa pelastaa....kasvaa vaikeuksien yli..
joskus vain tulee"pattitilanne"ei ulospääsyä.
-jos sinulla..on halua ja tarvetta jatkaa-jatka..yritystä toki kummaltakin osapuolelta vaaditaan.Mutta jos toinen lyö "rukkaset tiskiin"..ero on vaistämätön..
jos sinulla on paha olla.."kylvät väistämättäkin..pahaa oloa ympärillesi- olen sen käsittänyt oman eroni jälkeen-itsensä rakastaminen on ao..vain niin jaksat rakastaa muita.....
joskus asiat vaativat isoja ratkaisuja....ne sattuvat ja tekevät haavoja sieluun...mikä ei tapa se vahvistaa....elämä on elämisen arvoista-parempi tehdä siitä edes siedettävää....
on olla aviossa jossa puoliso elää toisen kanssa ja käy vaan vaimon luona uhkailemassa ja pilkkaamssa kuitenkaan ei pysty itse eroamaan.Ei voida sanoa mikä on oikea ratkaisu mutta terveys on rahaa tärkeämpi.
oli näkemyksesi? Oliko se kuitenkaa ihan noin? Olitko täydellinen? Vain hänessä oli viat? Miten olisi jos katselisitte itseänne peilistä ja miettisitte, toimitteko loppujen lopuksi oikein puolisoanne kohtaan? Autoitteko, tuitteko? Rakastitko siltikään?
avioliittonsa voi yrittää pelastaa, mutta se vaatii molemmilta paljon. Anteeksiantoa ja -pyyntöä, jaksamista ja yrittämistä. Jos toinen on vastaan, niin sitten ei voi mitään. Turha hakata päätään seinään.
palauttaa takaisin terveet moraaliset arvot, jossa kumpikin niin mies kuin vaimo sitoutuu toista rakastamaan.
Jos jatkamme tätä hedonismin ihannointia, niin mikään suhde ei ole toimiva; on vain oman itsekeskeisyyden himosuhteita.
Kannattaa siis pysähtyä vaalimaan terveitä arvoja, sillä kannettu vesi pysyy vain ehjässä astiassa!
Erittäin hyvä kommentti, nykyaikana suurin osa ihmisistä välittää vaan itsestään.Vähässä on ne ihmiset jotka todella pitävät huolta lähimmäisistään, kunnioittavat ja rakastavat toisiaan vilpittömästi. Sanotaan mitä vaan vanhaan palaamisesta, mutta tässä asiassa ennen oli paremmin. Tietysti ideaali tilanne olisi jos pystyisimme yhdistämään vanhan ja nykyajan parhaat puolet. Minä en ole mikään ketään neuvomaan, mutta eiköhän ruveta jokainen elämässämme pyrkimään toisten kunnioittamiseen ja välittämiseen, niin läheisiämme kuin kaikkia ihmisiä kohtaan. En usko, että me siinä hirveästi häviämme, saamme itse myös hyvän mielen ja parhaassa tapauksessa välittämisestä voisi tulla epidemian kaltainen aalto joka tarttuu tarttumistaan ja tiedä mihinkä hyvään se johtaisi.
järkeä kirjoituksessaan ...
ei voi pelkästään sitoutumalla. Suhdetta pitäisi kummankin osapuolen myös osata/ymmärtää hoitaa, jotta säilyisi rakastamisen edellytykset.
Hoitamattoman suhteen arkipäiväistyessä pikkuhiljaa tunteet katoavat, erotaan ja aloitetaan uusi suhde, jossa hetken päästä sama tilanne.
kirjoitettu .......
Hienosti kirjoitettu. Toisen arvostaminen ja kunnioittaminen, niin ihania asioita. Kun vain itse pystyisi siihen, ilman oman voiton tavoittelua, puhtaasti. Rakkaus on ihanaa, miksi se pitää pilata kaikella saastalla? Avioliitto solmitaan nykyisin kovin heppoisin mielin; erotaan, jos ei suju.
Kaiken saa sujumaan, jos halua riittää.