Työtä pelkäävä?

Hei. Ongelmani on varmaan hieman erilainen kuin muiden... Teen tällä hetkellä työtä extraajana, palkkani on n. 8,64e/h plus lisät. Työ on stressaavaa, koska joudun kiitämään pitkin e-suomea, joka kerta eri paikka, joka kerta eri ihmiset. Lisäksi työtä on tehtävä silloin kun sitä on, mikä vaikeuttaa omaa elämää (joutuu perumaan tapaamisia kavereiden kanssa, omat menot väistyy ekana jne.) Hainkin siksi vakituista työtä. Lähetin tällä viikolla 7 eri hakemusta, 6 niistä meni nykyistä työtäni vastaaviin töihin (joihin kyllä todella haluaisin), ja yksi hieman erilaiseen työhön, videovuokraamoon. Sen hakemuksen lähetin eilen, ja tänään soitettiin että halusivat haastatteluun :O Yleensä hakemuksen käsittelyyn menee ikuisuus...No, haastattelun jälkeen työhönottaja vähän ilmaisi että minä saattaisin olla valittu, ja hän taisi oikeasti todella tykätä minusta. Ongelma on kuitenkin tämä:

Sain kuulla että tuntipalkka (josta ei ilmeisesti voi neuvotella) on 6,4e/h! Eli siis kuukaudessa huomattavasti alempi kuin nykyisessä työssäni. Laskin että tekemieni vuorojen perusteella tuloni laskisitvat lähes 60e/kk.

Tuli hieman kurja olo, koska he ilmeisesti ovat palkkaamassa minut, paikka olisi vakituinen ja palkka juoksisi. Ei tarvitsisi vaihtaa paikkaa eikä karsia sovittuja omia menoja, koska vuorot olisivat silloin kun ne on sovittu..

Mutta sitten taas... Tuo määrä tuntuu ikävästi lompakossa, köyhälle opiskelijalle tuo on iso summa, 60 e menetys per kuu. Mietin että haluanko menettää kallista opiskeluaikaa ja omaa aikaa istuen työssä jossa on tuollainen palkka.

Mitähän tässä tekisi? Kumpi on tärkeämpää, raha, vai se että saa tehdä duunia aina samassa paikassa...? Tuntuu ahneelta ajatella tällä tavalla, etten ottaisi duunia 60e menetyksen vuoksi.. Mutta sitten taas... Opiskelijalle 60e on hirveästi rahaa! Mutta ainakin se 300 e minkä saisin kuussa tuosta työstä, olisi joka kuukausi turvattu. Ei tulisi niitä kuukausia, joita kyllä on extraajana, ettei ole lainkaan töitä.

Sitäkin mietin että mitä jos jostain muusta työpaikasta soitetaan ja pyydetään haastatteluun ja sanotaan että olisin saamassa paikan, mutta olen jo hyväksynyt tämän? Olisi tosi ikävää työnantajaa kohtaan ilmoittaa parin vkon jälkeen et sori, siirryn muihin tehtäviin. Tottakai jos tulisi parempipalkkainen tarjous, ottaisin sen. Mutta tuntuu ikävältä että jos on jo koulutettu tehtävään ja työnantaja luulee saaneensa uuden pitkä-aikaisen työntekijän, ilmoitan tylysti vain et ei kiinnosta enää? Vai voinko vain ajatella kylmästi et se on sit sen hetken ongelma? Tuleeko tuollaisesta eroamisesta jotain sanktioita yleensä?

Haluaisin asiallisia kommentteja ja mielipiteitä ihmisiltä jotka tietävät asioista.. Ja nopeasti, koska jos satun saamaan sen duunin, siitä tullaan soittamaan huomenna.