Hei! Meillä on 2,8v tyttö ja uhma mahtava! Oikein mikään homma ei luonnaa, kaikkea pitää vastustaa.
Eilenkin oltiin pihalle lähdössä, tyttö innoissaan, mutta silti pitää vielä kerran tehdä jokin asia esim. pomppimalla tulla äidin luo, annan pomppia vielä kerran (kerron etukäteen, että nyt on viimeinen kerta) likka pomppii äidin syliin ja joskus saattaa antaa ruveta pukeen (annan pukea itse osaamansa asiat), mutta yleensä alkaa kaamee taistelu, että hän haluaa pomppia vielä kerran... siitä seuraa huutoa ja rimpuilua ja äipällä meinaa palaa pinna!! Olen pari kertaa pukenut "väkisin",mutta se vasta hirveetä hommaa on, voimat on oikeesti koetuksella ja myös hermot. Kerran olen lähtenyt yksin pihalle (kerroin etukäteen, että jos nyt et tottele, niin äiti menee yksin pihalle, isä oli paikalla, eli en jättänyt yksin likkaa) olin pois hetken ja likka oli kuulemma itkenyt ja raivonnut todella kovasti. Likka muisti sen muutaman pihalle lähdön ajan, muttaei sen kauempaa. Kertokaa vinkkejä miten saatte hommat pelaamaan, syömiset, hampaiden pesut yms. Meillä halitaan ja hellitään, ja ollaan mun mielestä tarpeeksi tiukkoja rutiinien suhteen (vai ollaanko sittenkään, kun tälläsiä joudun kyselemään...), mutta nyt on apu tarpeen. voisko antaa esim. tarran palkinnoksi hyvästä käytöksestä, kokemuksia?
"EI PUETA! EI NUKKUMAAN! EI SYÖDÄ!
16
2032
Vastaukset
- Hanna
No niin tässä voisi sanoa että älä anna periksi vaikka kuinka kiukuttelisi ota hieman tiukempi jöö päälle jos sanot että nyt pukemaan päälle niin silloin puetaan päälle eikä ruveta duunaa mitään muuta.
Jos sanot että nyt istumaan kauniisti pöytään niin sit kanssa istutaan pöytään ja jos likka lähtee karkuun niin istutat neidin uudestaan pöytään.
Koska tosta kässäsin että neiti tuntuu tekevän oman mielensä mukaan mutta nyt täytyy paatti kääntää toiseen suntaan jos sinä sanot että pukemaan niin se on pukemaan ilman mitään pomppimisia.
Neiti voi ja alkaakin huutamaan ja kiukuttelemaan mut se vaan tarvitsee kestää koskA SE ON LASTEN OMA TAPA SAADA PERIKSI KAIKESSA.
Todellakin nyt käännät paatin ympäri ja sanot että täällä määrään MINÄ sulla on kova homma tuossa mut älä anna periksi(se on raskasta tiedän) mutta nyt on laitettava kova kovaa vasten ei auta muu.
Ittelläni on 10v neiti nykyisin ja iso koira ja molemmat tottelee joten tiedän kyllä minkälaista tappelua se on mutta toi tarra juttu on mun mielestä lahjomista täytyy skidin oppii tottelee ilman lahjomista.
Koita alkaa puettamaan neitiä vaikka ei mihinkään oisi edes menoa niin neiti oppii et mommy meens business ettei enää pelleiläkkään kun äiti sanoo jotain niin näin on myös asiat (se vaati hermoja ja henkistä kanttia viedä homma loppuun asti)
Äitinä sulle tulee heti sellanen hieman huono olo kun lapsi alkaa itkee, MUTTA ET SÄ OO MIKÄÄN HUONO ÄITI jos annat neidin vaan huutaa ja itkee ja et kiinnitä mitään huomioo moiseen niin kun sanoin sinun on otettava uusi suunta että nyt ei katella enään tollasta.
Itse tein sillain että neiti ei suostunu syömään niin sittenhän meni vatsa tyhjänä nukkumaan 2kertaa se sitä koitti ja sen jälkeen aina kun huusin että syömään niin kyllähän se ruoka maistu kummasti sen jälkeen.
Neiti heitti kerran lattialle ruuat TAHALLAAN niin käskin noukkia ne sieltä ylös itki ja nosteli sen jälkeen ei oo sitäkään tehnyt (se oli se syy ja seuraus) kun teet pahojas niin siitä seuraa rangaistus oli mikä oli.
Ja siitä on nyt sentään 6v ja silti neidin kanssa on hyvät välit!
MUISTA SYY JA SEURAUS.
TSEMPPIÄ KOITA JAKSAA EI TULE OLEMAAN HELPPOA MUTTA KYLLÄ SE JOSSAIN VAIHEESSA HELPOTTAA ÄLÄ ANNA PERIKSI!!- marjukka
Hannan kirjoitus oli hyvä...just noin pitää menetellä, mikä ihme siinä on et se on niin vaikeata.
Alkuperäiselle sanoisin, että ovesta ulos lähteminen ja lapsen jättäminen, vaikka sitten isä olisikin kotona on katalinta mitä voit lapsellesi tehdä, lapsihan ottaa sen hylkäämisenä; olen huono koska äiti lähti, eikä lapsi voi tietää tuletko takaisin, tuosta saattaa seurata se, että lapsi alkaa pelätä koska taas lähdet etkä tule takaisin. Saatat aiheuttaa oikein kunnon trauman lapselle, tai vähintäin sen, että lapsi takertuu sinuun menettämisen pelossa.
Minun kokemukseni mukaan juuri tälläiet lapset joille vanhempi ei määrää rutiineista kiukuttelevat eniten, lapsi ei kestä sitä, että hän saa tehdä päätökset ja kun hän huomaa, että vanhempi ei pärjää hänelle vaan luovuttaa esim. lähtemällä ulos ja jättämällä lapsen niin lapsihan tuntee itsensä täysin turvattomaksi.
Miettikää nyt hyvät ihmiset, miten ihmeessä meinaatte pärjätä murkun kanssa kun ette pärjää pari vuotiaan kanssa.
Työ tehdään nyt ja sen hedelmistä nautitaan murkkuiässä....ja aikaisemminkin niin kuin Hannakin, lapsi on tasapainoinen ja silmin nähtävästi tyytyväinen kun hänellä on selvät rajat ja aikuinen määrää koska syödään, koska lähdetään ulos, tai sisälle tai kauppaan, koska mennään nukkumaan, mitä puetaan päälle ja lapsi saa olla vain lapsi eikä hänen tarvitse kantaa mitään murhetta sellaisista asioista mistä hän ei vielä kykene päättämään.
Lapsen pitää tietää mitä mistäkin seuraa ja ennakoida tekonsa seuraukset.
Lopettakaa se ainainen kysely lapsiltanne, otatsätätä vai tätä ja menetsä nukkumaan etsämene, syötsä, etsäsyäö, se on niin ärsyttävää ja mitä enemmän kyselee sitä enemmän muksu kiljuu. - ..hermo..
marjukka kirjoitti:
Hannan kirjoitus oli hyvä...just noin pitää menetellä, mikä ihme siinä on et se on niin vaikeata.
Alkuperäiselle sanoisin, että ovesta ulos lähteminen ja lapsen jättäminen, vaikka sitten isä olisikin kotona on katalinta mitä voit lapsellesi tehdä, lapsihan ottaa sen hylkäämisenä; olen huono koska äiti lähti, eikä lapsi voi tietää tuletko takaisin, tuosta saattaa seurata se, että lapsi alkaa pelätä koska taas lähdet etkä tule takaisin. Saatat aiheuttaa oikein kunnon trauman lapselle, tai vähintäin sen, että lapsi takertuu sinuun menettämisen pelossa.
Minun kokemukseni mukaan juuri tälläiet lapset joille vanhempi ei määrää rutiineista kiukuttelevat eniten, lapsi ei kestä sitä, että hän saa tehdä päätökset ja kun hän huomaa, että vanhempi ei pärjää hänelle vaan luovuttaa esim. lähtemällä ulos ja jättämällä lapsen niin lapsihan tuntee itsensä täysin turvattomaksi.
Miettikää nyt hyvät ihmiset, miten ihmeessä meinaatte pärjätä murkun kanssa kun ette pärjää pari vuotiaan kanssa.
Työ tehdään nyt ja sen hedelmistä nautitaan murkkuiässä....ja aikaisemminkin niin kuin Hannakin, lapsi on tasapainoinen ja silmin nähtävästi tyytyväinen kun hänellä on selvät rajat ja aikuinen määrää koska syödään, koska lähdetään ulos, tai sisälle tai kauppaan, koska mennään nukkumaan, mitä puetaan päälle ja lapsi saa olla vain lapsi eikä hänen tarvitse kantaa mitään murhetta sellaisista asioista mistä hän ei vielä kykene päättämään.
Lapsen pitää tietää mitä mistäkin seuraa ja ennakoida tekonsa seuraukset.
Lopettakaa se ainainen kysely lapsiltanne, otatsätätä vai tätä ja menetsä nukkumaan etsämene, syötsä, etsäsyäö, se on niin ärsyttävää ja mitä enemmän kyselee sitä enemmän muksu kiljuu.Olette varmasti oikeassa. Täytyy ottaa kovempi linja, eikä antaa periksi. kiitos.
- niin totta
marjukka kirjoitti:
Hannan kirjoitus oli hyvä...just noin pitää menetellä, mikä ihme siinä on et se on niin vaikeata.
Alkuperäiselle sanoisin, että ovesta ulos lähteminen ja lapsen jättäminen, vaikka sitten isä olisikin kotona on katalinta mitä voit lapsellesi tehdä, lapsihan ottaa sen hylkäämisenä; olen huono koska äiti lähti, eikä lapsi voi tietää tuletko takaisin, tuosta saattaa seurata se, että lapsi alkaa pelätä koska taas lähdet etkä tule takaisin. Saatat aiheuttaa oikein kunnon trauman lapselle, tai vähintäin sen, että lapsi takertuu sinuun menettämisen pelossa.
Minun kokemukseni mukaan juuri tälläiet lapset joille vanhempi ei määrää rutiineista kiukuttelevat eniten, lapsi ei kestä sitä, että hän saa tehdä päätökset ja kun hän huomaa, että vanhempi ei pärjää hänelle vaan luovuttaa esim. lähtemällä ulos ja jättämällä lapsen niin lapsihan tuntee itsensä täysin turvattomaksi.
Miettikää nyt hyvät ihmiset, miten ihmeessä meinaatte pärjätä murkun kanssa kun ette pärjää pari vuotiaan kanssa.
Työ tehdään nyt ja sen hedelmistä nautitaan murkkuiässä....ja aikaisemminkin niin kuin Hannakin, lapsi on tasapainoinen ja silmin nähtävästi tyytyväinen kun hänellä on selvät rajat ja aikuinen määrää koska syödään, koska lähdetään ulos, tai sisälle tai kauppaan, koska mennään nukkumaan, mitä puetaan päälle ja lapsi saa olla vain lapsi eikä hänen tarvitse kantaa mitään murhetta sellaisista asioista mistä hän ei vielä kykene päättämään.
Lapsen pitää tietää mitä mistäkin seuraa ja ennakoida tekonsa seuraukset.
Lopettakaa se ainainen kysely lapsiltanne, otatsätätä vai tätä ja menetsä nukkumaan etsämene, syötsä, etsäsyäö, se on niin ärsyttävää ja mitä enemmän kyselee sitä enemmän muksu kiljuu."ovesta ulos lähteminen ja lapsen jättäminen, vaikka sitten isä olisikin kotona on katalinta mitä voit lapsellesi tehdä, lapsihan ottaa sen hylkäämisenä"
Olen 3-kymppinen ja vieläkin muistan kuin eilisen päivän sen kauhun, kun äiti suuttui ja sanoi, että jos en tottele, hän lähtee. Olin 4-vuotias, isä oli myös kotona, äiti puki toppapukunsa päälleen ja lähti. Olin aivan hysteerinen ja sekava. Isäni säikähti niin, että puki minut ja käski mennä perään kioskille..(oli lähellä ja olin käynyt yksinkin, se oli sitä aikaa se) Itkin koko matkan ja ajattelin, minkälaista elämä on ilman äitiä.. Sieltähän se äiti löytyi ja yhdessä tultiin kotiin, mutta siltikin.. Koskaan tuo tapaus ei unohdu. Enkä voi sitä antaa anteeksi, koska vieläkin se pahoittaa mieleni ja saa melkein itkemään. Älkää siis hylätkö lapsianne. - marjat..
niin totta kirjoitti:
"ovesta ulos lähteminen ja lapsen jättäminen, vaikka sitten isä olisikin kotona on katalinta mitä voit lapsellesi tehdä, lapsihan ottaa sen hylkäämisenä"
Olen 3-kymppinen ja vieläkin muistan kuin eilisen päivän sen kauhun, kun äiti suuttui ja sanoi, että jos en tottele, hän lähtee. Olin 4-vuotias, isä oli myös kotona, äiti puki toppapukunsa päälleen ja lähti. Olin aivan hysteerinen ja sekava. Isäni säikähti niin, että puki minut ja käski mennä perään kioskille..(oli lähellä ja olin käynyt yksinkin, se oli sitä aikaa se) Itkin koko matkan ja ajattelin, minkälaista elämä on ilman äitiä.. Sieltähän se äiti löytyi ja yhdessä tultiin kotiin, mutta siltikin.. Koskaan tuo tapaus ei unohdu. Enkä voi sitä antaa anteeksi, koska vieläkin se pahoittaa mieleni ja saa melkein itkemään. Älkää siis hylätkö lapsianne.Älä höpise. Se oli aivan oikeaa toimintaa tuossa tilanteessa. Ei lapset siitä mitä häiriydy vaikkei kaikki hyssytellen menekään - päinvastoin. Lapselle on vain hyväksi kokea vastoinkäymisiä.
- ulos lähtemisen
marjat.. kirjoitti:
Älä höpise. Se oli aivan oikeaa toimintaa tuossa tilanteessa. Ei lapset siitä mitä häiriydy vaikkei kaikki hyssytellen menekään - päinvastoin. Lapselle on vain hyväksi kokea vastoinkäymisiä.
Samaa mieltä, että ei siitä mitään traumaa tule, kun sanoo lähtevänsä yksin ulos. Haloo, sossutädit! Eri asia on huutaa että nyt lähden, enkä tule koskaan takasin. Mun pojalla 2,5 v on ollut uhmakas luonne heti puoli vuotta täytettyään. Isoveli on aina ollut lähes enkeli. Kaikki riippuu niin lapsen luonteesta, etten mene enää koskaan neuvomaan ehdottoman oikeita neuvoja kenellekään. Ja mitä murkkuikään tulee... elän toivossa, että vaikea pienenä -helppo isona. Olisi kiva tietää mitä tarkoittaa "tiukempi" ote arjessa. Mitä helvettiä sitä voi tehdä kun lapsi tappelee kaikessa vastaan ihan vain muodon vuoksi? Jos tyttö pomppii (tai kun mun poika heittää tavaroita), niin mitä teet? Selität, selität, selität... entä kun se ei auta? Meillä on pitkään ollut käytössä häpeänurkka, mutta sekään ei enää tehoa. Poika menee sinne laulelemaan ja huutaa sieltä aina välillä että äiti on tyhmä. Onneksi tarhassa poika on kuulemma kohtelias ja hyvätapainen. Ja kyllä poju on pari kuukauden sisällä muuttunut huomattavasti enempi rauhalliseksi, joten pikkuhiljaa hyvää tulee...
- äityli
noita omaan tyttöön myös, vähän samanlaisia ongelmia oman tytön kanssa, joka täytti vähän aikaa sitte 2.
tota syy ja seurausta oon yrittäny, mutta ei tahdo tulla mitään. Tunti on menny tytöllä huutaessa ja kiukutellessa ja yhtään ei ollu nostanu lattialta ylös, heitti tavarat pisin maailmaa. Toimiikohan vasta vähän vanhemmalla. Helposti kyllä käy että ajattelee että lapsi on vielä liian pieni ja sitte huomaakin yhtäkkii että se on jo 18 vuotias. Niin en halua käyvän.
Sulla on tosi hyvät neuvot hanna, neuvoppa muakin vähän.
- liikaa...
Sinä pelaat liikaa lapsen vetämiä pelejä, suostut kaikenlaisiin vetkutteluihin ja kiukutteluihin.
Mieheni teki kerrassaan viisaasti, kun tyttäremme alkoi kerran kaupassa kiljumaan naama punaisena jonkin tavaran perään. Mies koppasi lapsen kainaloon, vei autoon, laittoin kiinn lasten istuimeen. Sitten hän kävi pikaiseen hakemassa kaupasta tarvitsemansa tavarat. Lapsi kyllä kiljui autossa sillä aikaa (ei pitkään), mutta ei hänelle siitä ole mitään traumoja tullut, päinvastoin hän on hyvinkin tasapainoinen lapsi. Eikä ole koskaan enää ollut mitään ongelmia kaupassa käydessä, eikä paljon muuallakaan.
Lapsi voi hyvin siitä, että hän tietää vanhempien päättävän. Se antaa lapselle vapauden olla lapsi. - Kaisu
Koetapa ymmärtää yksi asia; sinä olet aikuinen ja sinä päätät ja kasvatat eikä lapsi. Lapsesihan on aivan onneton ja levoton, kun et asta hänelle rajoja, joihin hän voisi turvata.
- asta??
asta? ymmärrys hoi...
- piti olla
asta?? kirjoitti:
asta? ymmärrys hoi...
Sattui kirjoitusvirhe, aseta rajoja piti olla. Mutta ei se näy tuo sinunkaan ymmärrys kovin hyvin pelaavan...
- käänteiskasvatusta
"sinä olet aikuinen ja sinä päätät ja kasvatat eikä lapsi."
Muista aina tuo. Jos annat lapsen pompottaa itseäsi, on kasvatus kääntynyt itseään vastaan: lapsi kasvattaa sinua eikä päinvastoin. Muutaman kuukauden järjestelmällisellä opettamisella lapsesi on kouluttanut sinut hyväksymään "kerranvielä"-pomppimiset osaksi elämää. kaiken muunkin, minkä lapsi katsoo parhaaksi sinulle opettaa.
Kun joskus yrität saada oman asemasi takaisin, saat huomata, että se ei enää onnistu.
Muistan aina erään pienen neitosen, joka viisivuotiaana kädet lanteilla sanoi tyrmistyneille vanhemmilleen:"Sovitaan kertakaikkiaan nyt se, että tässä talossa tehdään niin kuin minä sanon!"
Siinä huushollissa oli lopuksi terapia tarpeen kaikille.
- sana..
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=693&posting=22000000011535582
Miettikääs tätä:
" Aggressiivinen, muita alistava vuorovaikutus, joka alun perin johtaa antisosiaaliseen ryhmään päätymiseen on --- seurausta kodin puutteellisista vanhemmuuskäytännöistä. --- vanhemman ja lapsen vuorovaikutuksessa toistuu yhä uudelleen prosessi, jossa lapsi haluaa jotain, vanhempi kieltää, lapsi ilmaisee haluaan entistä voimakkaammin esimerkiksi kiukuttelemalla tai raivostumalla ja vanhempi antaa lopulta periksi. Tämän tapahtumasarjan toistuttua riittävän usein lapsi on oppinut alistamaan, pakottamaan muita, ja käyttää tätä oivallustaan hyväkseen myös kaveripiirissä: hän on tovereitaan kohtaan hallitseva ja aggressiivinen."
(lainaus Christina Salmivallin kirjasta Kaverien kanssa, s.146-147)
Kasvatatko koulukiusaajaa ja työpaikkakiusaajaa?
Mietipä sitä!- whittaker
Hei kokeileppa hyvissä ajoissa kertomista. eli kohta lähdetään ulos, ensin käydään vessassa, pestään kädet ja sitten puetaan päälle. äiti auttaa ettei tule kuuma...Eli hyvissä ajoissa alat valmistaa lasta tulevaan.
- Tyhmä äiti
Meillä samanlainen tilanne 2,5 -vuotiaan kanssa.
Meillä se menee näin:
äiti: kohta lähdemme puistoon
äiti: nyt puetaan, tule tänne.
poika: äiti hakee (jouksee nauraen pois)
äiti: tule tänne. Tuletko itse vai hakeeko äiti?
poika: tulee itse (ja naureskelee huoneen toisessa nurkassa)
äiti: tule heti
äiti: äiti hakee Ollin, koska Olli ei tullut.
Vaatteet puetaan itkevälle ja rimpuilevalle lapselle.
Miten voin parantaa tilannetta???- vain
Muistakaa nyt, että tässä iässä (mm.2,5 ja 2,8 v) lapsella on normaalia kasvuun kuuluvaa uhmaikää, joka menee ohi. En ihan liian vakavasti ottaisi näitä uhmaiän kiukutteluja. Myönnän, olen kotiäiti ja minulla on aikaa odottaa sitä ulos lähtöä. Jos ei heti onnistu niin kohta sitten.
Kuri on hyvä, mutta joskus on tosiaan parempi sanoa että ei sitten mennä, tai ei sitten syödä, eli antaa 'periksi'. Kun alkaa sitten puhua muita juttuja, ja kohta ehdottaa ulos lähtöä, niin sujuu yleensä ongelmitta. Eli kyse ei kaksivuotiaan kanssa ole mielestäni tottelemattomuudesta, vaan vain siitä että uhmaikä pistää kiukuttelemaan.
Kun itselle tulee ikää ja on jo useamman kasvattanut, se tuo kärsivällisyyttä - nuoret äidit ovat usein malttamattomia.. Kaksivuotias on kuitenkin niin ihana: yhdessä hetkessä huutoa ja parkua, seuraavassa aurinkoa ja hymyä. Ei näille voi olla vihainen! Kaksivuotias ei sitä edes kunnolla tajua.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va1762074Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe361733Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!
Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi101412Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?
Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.2291213Sinä olet tärkeä
Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu591203Varisjärvellä mersu.
Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas161048- 60962
Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...
Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv58961