En ole huippusosiaalinen tai lörppö, vaan työpaikallamme muutamat työkaverit vie voiton. Käymme yhdessä syömässä ja kahvilla, ja he istuvat pöydässä aina naama vakavana ja täysin tuppisuuna. Tuntee olonsa vaivautuneeksi ja koetan välillä avata keskustelua, vaan huonoin menestyksin.
Mikä vois olla vikana? En usko, että persoonani, koska he pyytävät itse minua mukaan syömään. Onko syy siinä, että he ovat Varsinais-Suomesta kotoisin? Ei tuokaan ihan normaalilta vaikuta, etenkin kun duunimme on yksin tehtävää työtä.
Mikä vois olla vikana? En usko, että persoonani, koska he pyytävät itse minua mukaan syömään. Onko syy siinä, että he ovat Varsinais-Suomesta kotoisin? Ei tuokaan ihan normaalilta vaikuta, etenkin kun duunimme on yksin tehtävää työtä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Meidän työpaikalla oli semmonen tyyli, että työssä ollessasi kävi aivan mahdoton kälkätys ryhmäurakassa, joka kävi melkoiseksi rasitukseksi ja työnteon häirinnäksi.
Mutta kun mentiin tauolle jolloin olisi saanut avata sanaisen aarrearkkunsa niin kas kummaa, jopas oli tuppisuita. Olo oli kuin hautajaisissa.
Olin tässä taannoin työpaikassa,jossa työntekijät eivät jutelleet toisilleen kuin aivan pakollisen työhön liittyvän (jos sitäkään).Työntekijöitä paikassa oli noin 20kpl avokonttorissa.Olin aivan ihmeissäni ja tunnelma oli tosi painostava aamusta iltaan.En tiedä mitä oli tapahtunut ja mistä moinen käytös johtui.En jäänyt ottamaan siitä selvää,lähdin pois.Hirveä työpaikka.
tarkoittamassani työpaikassa, pienehkössä savolaisessa kaupungissa, toimihenkilöt olivat säikkyjä.
Keskustelua ei syntynyt johtajan pelossa.
Kaiken täytyi kulkea hänen kauttaan.
Johtaja oli myös uskovainen. Hän uskoi jumalaan ja siihen, että jumala on luonut kaiken, myös aivot.
Ja ne ainoat aivot hänen päähänsä.
ainakin omalla työpaikallani niin kyllästyneet toisiinsa, ettei heitä paljon naurattanut. Suurin osa työntekijöistä on ollut samassa työpaikassa jo kymmeniä vuosia.
Tullessani pari vuotta sitten firmaan, ihmettelin henkilökunnan keskinäisiä väliin hyvin tulehtuneitakin suhteita.
Joskus asia vaivaa, mutta onneksi itse työ on mielenkiintoista, ja nykyään on firmassamme mahdollista tehdä myös etätyötä, joten joka päivä ei tarvitse olla paikalla, riittää kun käy kerran pari viikossa.
Se on auttanut huomattavasti myös henkilökunnan keskinäisissä suhteissa.
Etätyön mahdollisuus on valtavan hyvä uudistus, näin tietokoneaikana voi tietyt työt tehdä myös kotoa käsin jos haluaa.
Tunnustaudun rasittavaksi tuppisuuksi.
Olen niin ujo, etten saa suutani auki punastumatta, joten olen mieluummin hiljaa.
Nautin ihmisten seurasta, mutta minua pidetään omituisena koska roikun mukana mutten puhu paljon.
Huomaan välillä muiden vaivautuvan seurassani, koska olen niin vaitonainen.
Mutta on yksi nainen hermostunut toisen naisen jatkuvaan pölpötykseen ja liialliseen itsevarmuuteen niin, että olen yrittänyt olla ukkosenjohdattimena välissä.
molemmat kyllästyttävät: sekä hiljaiset äänekkäämpiä että äänekkäät hiljaisempia("kerron aina kaverin serkun äidin kuulumiset, joka päivä").
pettyminen työpaikkaan hiljentää.