kuínka nopeasti

Älä katso kelloa tai kalenteria, kun alat tapailla ja seurustella. Anna mennä ja anna palaa, kun siltä tuntuu. Anna tunteiden viedä. Silloin et tee mitään väärin vaan juuri niin kuin itse itsenäsi tekisit.

Olen 20v. ja seurustellut neljän pojan kanssa.
1. poikaystäväni, olin 14v. hän 20v. tapailimme n. 3kk (koska asuimme pienen välimatkan päässä), sen jälkeen aloimme seurustella.

2.poikaystäväni, olin 16v. hän 17v. tapailimme viikon, aloimme seurustella (olimme eri kouluissa, asuimme samalla paikkakunnalla).

3.poikaystäväni, olin 18v. hän 20v. tapailimme satunnaisesti 4-5kk. ja aloimme lopulta pitkän jahkailun jälkeen seurustella. Asuimme samalla paikkakunnalla.

4.(nykyinen)poikaystäväni, olin 19v. hän 21v. tapasimme baarissa, tapailimme seuraavan viikon, sitten sovimme, että alamme seurustelemaan. Asumme parinkymmenen km:n päässä toisistamme.

Eli pointtini on se, että se on niin tapauskohtaista. Olen joka kerta "sopinut" asiasta selvästi, että nyt seurustellaan. Minusta se on helpompaa, että molemmat tietävät, että nyt seurustellaan, eikä tarvitse miettiä, että seurustelemmekohan me vai emme, mitähän tämä on... jne.

Mielestäni seurustelemaan voi alata, vaikka olisi tapaillut n. viikon. Enemmänkin siihen vaikuttaa se, miten hyvin tuntee toisen ja miten paljon tietää toisesta. Tapailu on mielestäni sitä varten, että oppii tuntemaan toisesta ne tärkeät asiat, jotka haluaa tietää, ennen kuin haluaa ruveta seurustelemaan. Onhan seurustelu kuitenkin jonkinlaista sitoutumista toiseen. Tapailun aikana voi vielä katsella muitakin, seurustelun aikana mielestäni ei (ellei sitten ole joku sopimus, että saa katsella)..

Mä tapasin mun miehen netissä... Kuukauden verran mailailtiin suht tiheään tahtiin ja "keskusteltiin" asioista paljon. Tavattiin, ja seuraavan kerran tavattiin 2 viikon päästä (aikaisemminki jo oltais, mutta ei voitu), sitten jo yhtä tiheään kuin seurustelevat tapaa tehä (tosin pieni välimatka hankaloitti..). Koskaan ei sovittu että "nyt seurustellaan", se vaan alkoi itsestään, joskus heinäkuun lopulla. Molemmat tiesi mitä halus, ja tiesi että toinenkin halus. Se kävi ilmi eleistä ja puheista. Vasta myöhemmin kysyin, että mitä hän ajattele, mistä lähtien on seurusteltu, ja antoi saman vastauksen kuin minäkin olisin antanut.

Näin. Ei ole mitään rajaa, seurustelee kun siltä tuntuu, vaikka jo ekalla tapaamisella! Mikäs sen estää, se on teidän suhteenne ja te teette sitä koskevat päätökset. Aina ei tarvitse sopia että seurustellaan, mutta jos haluaa (vaikka varmistaakseen) niin mikäs siinä sitten.

Tapailumme tosin ei ollut tarkoitus syventyä. Sitten kun siinä meinasi niin alkaa käydä, päätin potkaista miehen pois elämästäni. Noh, mitenkäs onnistuin :D

Kai se on enemmänkin ihmistä kiinni kuin jostain tietystä ajasta. Ns. seurusteluvaiheeseen voidaan siirtyä, kun siltä tuntuu. Ei sitä tarvitse niin kamalasti miettiä.

Tässä nykyisessä suhteessa tapailuvaihe kesti kaiketi sellaisen kuukauden. Sitten eräs kaveri kysyi meiltä, että seurustelemmeko vai emmekö. Siitä sitten lähti keskustelu käytiin ja sen myötä selvisi, ettei kummallakaan ole mitään seurustelua vastaan. Näin meillä. Muilla ehkä erilailla :)

Ensitapaaminen tiistaina, kun mies tarjosi minulle ja ystävilleni kyydin. Keskiviikkona ja torstaina pyörähdimme hänen luonaan käymässä. Perjantaina kutsuin hänet meille, valvoimme yön, vaihdoimme suukkoja. Siitä lähtien melkein päivittäin yhdessä jotain "vaiheita" lukuun ottamatta. Nyt yli viisi vuotta myöhemmin asumme yhdessä.

Ei siitä koskaan sovittu tai puhuttu, seurustelumme vuosipäivää vietetään tuon kyseisen perjantain päivämäärällä.