Mieheni on työtön. Hänellä on korkeakoulutus ja työkokemustakin, mutta koska hän on suuntautunut hyvin marginaaliselle alalle, ei töitäkään puissa kasva. Ongelma on nyt se, ettei se edes yritä. Laittaa hakemuksen johonkin ehkä kerran kuussa, sitten ihmettelee miksei onnista.
Yritän kyllä kannustaa häntä, mutta en viitsi alkaa potkimaan. Olen itse ollut monestikin työttömänä, ja töiden saanti on vaatinut todellista sitkeyttä, mitä miehelläni ei kai ole.
Välillä tuntuu, ettei tilanne varmaan koskaan muutu. Suhteemme muuttuu varmasti, jos näin jatkuu. Voinko MINÄ tehdä mitään?
Yritän kyllä kannustaa häntä, mutta en viitsi alkaa potkimaan. Olen itse ollut monestikin työttömänä, ja töiden saanti on vaatinut todellista sitkeyttä, mitä miehelläni ei kai ole.
Välillä tuntuu, ettei tilanne varmaan koskaan muutu. Suhteemme muuttuu varmasti, jos näin jatkuu. Voinko MINÄ tehdä mitään?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Uskon, että kyllä miehellesi vielä työpaikka löytyy.
Ei siihen suhde saa kaatua.
No taas yks paskiainen, jolle on kustannettu sitä korkeakoulutusta ja sit parutaan ettei yhteiskunta kustanna enää työpaikkaa vaikka ollaan niin korkeakoulutettuja että... Potkase sitä mun puolesta.
Jos tosiaan haluat jotain tehdä, niin ainahan voit yrittää käyttää omia suhteitasi häntä auttaaksesi. Eri asia on tietenkin, jos vähät välität miehestäsi ja olet kiinnostunut vain siitä, että hän tienaisi sinulle enemmän rahaa.
Itse en juuri parempaa keksi. Olen myös se korkeakoulutettu mies, joka varmaan ulkopuolisen (ja vaimonkin) silmissä hakee liian vähän töitä. Kun kaikki oman alan firmat on kerran käynyt läpi sadan kilometrin säteellä, niin uusintakierros ei juuri motivoi. Korkeakoulupohjalta ei myöskään ihan heti pääse varastomieheksi tai pullakuskiksi. Näillä mennään.
Todellakin haluaisin auttaa, mutta olemme niin eri aloilla ettei tarvittavia suhteita minulla ole. Mistähän sait nyt päähäsi etten välitä miehestäni? Ei hän todellakaan tienaa minulle rahaa, eikä ole tarviskaan, koska huolehdimme itse omista rahoistamme. Eikä muutenkaan ole kysymys rahasta, molemmat pärjäämme omillamme.
Kysymys on enemmänkin siitä, ettei hän VIITSI hakea, tiedän sen. Usko on kai mennyt, ja muutenkin taitaa olla töiden suhteen sellanen laiskempi luonne. En vertaa häntä sinuun ollenkaan -sinähän olet aktiivisesti tehnyt jotain kuitenkaan onnistumatta.
Työttömyyttä en tuomitse, niin voi käydä melkein kenelle vaan, mutta se, ettei edes yritä, vaivaa minua. En usko, että loputtomiin jaksan välittää, vaikka muuten suhde sujuisikin. Vielä en kuitenkaan ole valmis luovuttamaan.
Minä olen myös työtön maisteri enkä aio yrittää hanttihommiin ennenkuin ansiosidonnainen loppuu vaan pelkästään oman alan hommiin.
Tähän katson koulunkäyneisyyteni perusteella olevan täysi oikeus. Kouluja käymättömien lorviminen on sitten eri asia.
jos on korkeasti koulutettu ja ei saa oman alansa töitä niin kallis koulutus menee hukkaan jos lähtee ns. hanttihommiin. Näin on koska kortistosta löytyy vähemmän koulutettuja niihin hanttihommiin. Joten on yhteiskunnnan etu että hän etsii alansa hommia.
Ota ero ja jätä se työtön, jos se häiritsee.
---älä ruikuta jotain muuta...
Minut jätti vaimoni, kun jäin työttömäksi.
(Jälkeenpäin ajatellen se oli hyvä juttu. Pääsin eroon huonosta vaimosta.
Ongelma on se, että se vei hyvät lapset. Hajotti perheen. Joka on mielstäni rikos.)
Niitä töitä ei löydy, jos niitä ei ole.
Ei kannata syyllistää työtöntä. Vika on siinä, ettei ihmisiä palkata töihin....
Syyllistä työnantajia ja politikkoja.
joo toi on oiva keino mitata sitä rakkautta --- jos ei ole rakkautta, niin työtön jätetäänn... ainahan ihmiset pettäää...
Kuka nyt haluaisi olla tekemisissä työttömän kanssa !! omakin maine menee....
Täytyy olla tehokas ja töissä ja korvaamaton... muuta ei ole elämässä
Itsetunto on koetuksella jos työtä ei löydy. Vaatii todellista vahvuutta jatkaa positiivisella mielellä eteenpäin jos ovi suljetaan nenän edestä joka paikassa.
Miehesi on oman työnhakunsa asiantuntija. Ainakin hän epäilemättä itse uskoo niin. Pyri toimimaan niin, ettet asettaisi hänelle ylimääräisiä paineita. Älä vain hänelle sano, että "sinulla ei ole kai ole sitä todellista sitkeyttä, jota minulla on ollut". Omat odotukset, puolison odotukset ja yhteisön odotukset voivat kaikki käydä raskaaksi. Todennäköisesti siinä vaiheessa hän on itse itselleen se ankarin tuomari. Meidän miesten itsetunto on mitä on.
Työn hakemisen ohella on tärkeä tehdä muutakin. Yrittää ylläpitää sitä muutakin elämän sisältöä.
Sano sille suorat sanat:
-saakelin saamaton siipiveikko! -saamaton paska!
-Kehtaatkin näin hienon naisen elämää yrittää pilata!
--ansaitsen niin paljon enemmän!
HYVÄSTI!
-Lakimies ottaa yhteyttä.
-Ryöstän kaiken yhdessä hankitun omaisuuden (asia on jo salakavalasti esi-valmisteltu usean vuoden aikana - hölmö mies huijattu - kun uskoi perhe-elämään..).
-Jäät ukko tyhjänpäälle... Vihdoinkin olen vapaa nainen!
(näin teki minun ex-vaimo!)
Myöhemmmin olen vastaavia naisia nähnyt retostelemassa baaritiskillä - siellä ne ihmettelevät suureen ääneen, kun ei näin hienolle naiselle löydy sitä aitoa rakkautta , vain hyväksikäyttäjiä...
Elämän kiertokulku on ilmeinen...
"Ei terve mies työtä kaipaa", kuuluu vanha sanonta, mikä pitää paikkansa. Huolestu vasta siinä vaiheessa, jos miehesi alkaa tuntea, että hänen elämänsä ei ole mukavaa ilman työtä.
Minun mieheni joutui työttömäksi insinöörin toimestaan. Tai oikeastaan hän oli teknikko koulutukseltaan, jos puhutaan tutkintonimikkeiden vastaavuudesta ennen ja tänäpäivänä.
Hän haki töitä, mutta ei laman tultua niitä löytänyt. Katselin hänen surkeuttaan yli kaksi kuukautta, ennen kuin päätin, että nyt saa riittää. Jätin hänet ja yhteiset lapsemme - 6 v. poika ja 4 v. tyttö - ja muutin Ahvenanmaalle.
Oikeassa olet!
Ehdottomasti ja kaikissa tilanteisa on heti jätettävä se työtön.
Niistä on vain haittaa.
Jätä se laiskuri.