Kirjoittelen tässä sivustaseuraajan roolissa, ja mielenkiinnolla odottelen onko muitakin samassa osassa olevia olemassa. Niin,miten pitäisi suhtautua tai antaa neuvoja tyttöselle jonka vanhemmat ovat eronneet yli 10v sitten,isällä on uusi suhde ollut vuosia, mutta tämä ihminen ei millään sulata tyttöä,aina nalkuttamassa,haukkumassa,ilman syytä,on tultu tulokseen että tytön jo olemassa olo nostaa "hirviön"hyökkäykseen.Tyttö on lukemassa hyvään ammattiin ja on erittäin sosiaalinen ollut aina,nyt tämän aitipuolen vuoksi uhkaa lopettaa koulun yms yms kaikkea muuta. Emme oikein tiedä miten saamme kannustettua tyttöä,ettei tekisi mitään tyhmää.
vaikea "äitipuoli"
sireeni
3635
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
tyttöparka, kuin keskittyä oman elämänsä elämiseen. Eli kannattaa muistuttaa siitä, ettei kannata uhrata omaa elämäänsä ja tulevaisuuttaan jonkun "vaikean" ihmisen vuoksi.
Se on tietysti vaikeaa lähteä nuorella iällä hakemaan omaa toimeentuloa ja riippumattomuutta, mutta ei se mahdotonta ole. Varsinkin jos on ystäviä kannustamassa ja auttamassa, ei tunne itseään niin hylätyksi ja yksinäiseksi.
Valitettava sivuvaikutus saattaa olla, että välejä joutuu viilentämään myös niihin ihmisiin, joiden kanssa tulee toimeen, mutta jotka ovat pahan ihmisen kanssa tekemisissä niin paljon että tieto (kitkerät kommentit ym.) kulkee perille, vaikka ei olisikaan henk.koht. kontaktissa.
Itse jouduin keski-iässä yllättävään tilanteeseen, kun "hirviö" päätti käydä kimppuuni. Jouduin vaihtamaan paikkakuntaa, puhelinnumeroa, salaamaan kaikki tietoni ja muutenkin piilottelemaan, ettei hirviö pääsisi enää sotkemaan työ- tai raha-asioitani ja suhteitani lähimpiin ihmisiin eli puolisoon ja omiin vanhempiin!
Ihmiset ovat joskus kummallisia, mutta elämä voittaa kyllä :)
Äitipuoli!!!
Vihaan sitä sanaakin kun mieleeni palaa ilkeä äitipuoleni!!! Okei, kaikki alko siit kun vanhempani erosivat -94. Faija löys uuden akan josta tuli äitipuoleni. Se yritti ekaks olla kauheen mukava ja oliki mut sit se alko muuttuu. Se vaa huus ja hakkas mua ja faija läks aina hanee ku ei kestäny kuunnella tappeluu. Asuin 7 vuotta, mieti 7 vuotta hakattavana sen saatanan akan kanssa!!!! Sit mul naksahti ja lähin hanee 14.11-01. Olin kaks viikkoo espoos karkuteillä mä vaa ryyppäsin ja ryyppäsin... Jouluaattona olin yksin ulkona pirtu pullon kanssa... Olisin mennyt mutsille joka asuu espoos mut se on kunnon juoppo narkkari (vetää pirii)!!!!! Sit mulle soitti joku sossu ja sovin sen kaa et meen kattoo yhtä perhekotii Mäntsälän lähel... Tääl nyt oon ollu sen 7kk ja oon onnellinen... Lokakuus muutan Orimattilaa asuu ja opiskelee....
Se oli mun tarina mut miten haluisin neuvoo muita ni ottakaa yhteyt johonki sossuu, mä vihaan sossui mut ne on ainoot ketkä oikeesti pystyy auttaa sua... Karkuteillekin voi lähtee mut se on rankkaa, mä tiiän!!!! Mailatkaa mulle juttujanne, yritän auttaa parhaani mukaa ja auttakaa te mua!!!!
.. kun tajusit että perhekoti on sinulle varmasti hyvä ratkaisu.
olen itse riitaisan perheen aikuinen lapsi, olisin itsekin halunnut pois. Olet ottanut askeleen kohti parempaa suuntaa. Helppoa ei tulevaisuus varmasti ole tästäkään eteenpäin, mutta koita jaksaa koulusi loppuun ja pidä itsestäsi hyvää huolta. Toivottavasti saat apua ystäviltä. Tekisi mieli halata sinua, elämä voittaa vielä...