Elämästäni ja taustoista...

A. S.

Isäni vanhemmat muuttivat vuonna 1950 Venäjältä Suomeen. Isäni oli tällöin 5-vuotias. Perhe asui Villa Kalliolinnassa, Kaivopuistossa, Helsingissä. Isäni isä, Pjotr oli varakasta Rokassowskij -sukua ja isoäiti Katariina kuului puolestaan Rotkirch -sukuun. Syistä, jotka saivat isäni puoleiset isovanhempani muuttamaan Suomeen ei ole tietoa.

Äitini isoisä Bvoris oli myös Venäjältä. Hän kuului rautateitä ja -tehtaita omistavaan perheeseen. Bvoris tosin joutui pakenemaan Venäjältä Suomeen kavallettuaan suuren määrän omaisuutta, jota ei ikinä löydetty.
Myöhemmin hän nai suomalaisen piian, jonka kanssa he saivat pojan, äitini isän.

Isäni joutui jo nuorena poikana sisäoppilaitoksiin Sveitsiin ja Englantiin. 22-vuotiaana isäni muutti yllättäen Australiaan, jossa hänen kolme vuotta nuorempi siskonsakin asui miehensä kanssa. Isäni työskenteli kultakaivoksilla ja myöhemmin perusti omansa. Hän palasi Suomeen vasta 40-vuotiaana. Isäni ei ollut Australiaan muutettuaan pitänyt yhteyttä vanhempiinsa tulehtuneiden välien ja katkeruuden takia.

Äitini kasvoi 1950-1960-lukujen Helsingissä. Hänen äitinsä omisti kahvilan ja oli kotiopettaja, ja hänen isänsä oli kirjailija. Äitini perheeltä ei ikinä puuttunut mitään, eivätkä he koskaan kokeneet nälkää, niin kuin moni muu perhe äitini nuoruuden Suomessa. Äitini isä kuoli keuhkokuumeeseen äitini ollessa 14-vuotias.

Tämän jälkeen äitini muutti oman äitinsä kanssa Yhdysvaltoihin, jossa asuivat äitini täti ja hänen perheensä. Yhdysvalloissa äitini ja hänen äitinsä asettuivat New Yorkiin, ja elivät ensin hyvin köyhästi.

Äidin äidin mentyä uusiin - ja ennenkaikkea rikkaisiin - naimisiin, elämä alkoi taas hymyilemään.

Äitini kävi Miss Porter's School -nimistä tyttökoulua ja valmistui Wellesley Collegesta ollessaan 21-vuotias.
Tällöin hän myös debytoi seurapiireihin (isäpuolensa aseman johdosta) The Pierre -hotellissa.

Äitini työskenteli isäpuolensa asianaja-toimistossa, kunnes 26-vuotiaana muutti vastoin äitinsä suostumusta Pariisiin. Nyt elettiin 1980-lukua.
Pariisissa äitini toimi kotiopettajana tehden myös muutamia mannekiinin hommia kuuluisalle Diorin -muotihuoneelle.

30-vuotiaana äitini palasi synnyinmaahansa Suomeen ja asettui asumaan Helsinkiin.
Pian tämän jälkeen hän tapasi isäni...

Vanhempani rakastuivat ensisilmäyksellä tavatessaan Stockmannin kosmetiikka-osastolla, jossa äitini työskenteli, ja josta isäni oli ostamassa äidilleen lahjaa.
Vanhempani menivät naimisiin äitini ollessa 32- ja isäni ollessa 43-vuotias. Minä synnyin seuraavana vuonna.

Ensimmäiset kolme vuotta asuin vanhempieni kanssa isäni vanhempien huoneiston yhteydessä olevassa - entisessä palvelijan - asunnossa. Olin vanhempieni mukaan iloinen ja innokas lapsi.

3:n vuoden ikäisenä muutimme isäni työn johdosta Montrealiin. Molemmat vanhempani hallitsivat ranskan kielen niin ja näin, koska olivat tahoillaa sitä opiskelleet. Kanadassa asuimme 10-vuotta, jonka aikana minäkin opin puhumaan ranskaa. Kanadan vuosina syntyi myös pikkusiskoni.

13-vuotiaana vuonna 2001, kun muutimme pois Montrealista, emme palanneet Suomeen.
Tällä kertaa muutimme äitini työn perässä Etelä-Afrikkaan, Kap Kaupunkiin.

Äidilleni - joka Montrealissa asuessamme toimi opettajana lukiossa - tarjoutui mahdollisuus päästä Kap Kaupungin ranskankielisen koulun rehtoriksi. Koska vanhempieni veri veti kuitenkin takaisin Suomeen, asuimme Afrikassa vain noin vuoden.

Vuonna 2002 olimme palaamassa Suomeen, kunnes suunnitelmat muuttuivat, ja lähdimme Uuteen Seelantiin, jossa isäni sisko tuolloin asui. Isäni sisko oli sairastunut vakavasti, ja isäni halusi luonnollisesti hänen luoksensa.

Isäni vanhemmat olivat kuolleet 1990-luvulla, samoin kuin äitini äiti, joten Suomessa ei odottanut äitiäni, saati isääni kukaan.

Itse en muista isäni vanhempia ollenkaan. Hyvin hatarasti muistan äitini äidin, joka kävi muutaman kerran luonamme Montrealissa ennen kuolemaansa.
Vaikka isäni ja äitini eivät olleet läheisiä vanhempiensa tai muun sukunsa kanssa, olen itse aina ollut läheinen omien vanhempieni kanssa.

Lopulta vuonna 2004 palasimme takaisin Suomeen yhdessä tervehtyneen tätini ja hänen perheensä kanssa.

Nyt käyn lukion toista luokkaa Helsingin keskustassa, ja unelmoin jo tulevista omista seikkailuistani maailmalla. Lukio tuntuu useastikin olevan vain ylimääräinen este minulle.
Odotankin kärsimättömänä täysi-ikäisyyttäni.
Tällöin teen päätöksen - Jatkanko lukion loppuun?/Siirrynkö aikuislukioon?/Käynkö lukion loppuun ulkomailla(tiedossa vain yksi mahdollinen maa ja kaupunki)?/Lopetanko lukion?/Vai mitä?

Nautin kyllä opiskelusta, mutta tämän hetkinen tilanne ei minua miellytä. Vanhempani tukevat luonnollisesti minua parhaansa mukaan. Pikkusiskoni on jo päättänyt käydä lukion aikuislukion puolella.

No asia tulee varmasti ratkeamaan.

Millainen olen muuten?
Olen puhelias, avoin, iloinen ja monesti liiankin itsekäs. Luen, kuuntelen musiikkia ja katson elokuvia paljon. Myös aikaiset aamulenkit Kaivopuistossa ovat jo selkärangan rutiinia.

Pidän itseäni myös hyvänä ja luetettavana ystävänä. Minulla on kyky empatiaan.

Lopetan tämän selostuksen nyt tähän, ja toivon myös muiden laittavan esille elämäntarinoitaan tms.

Helsingissä 30.lokakuun 2005
A. S

2

632

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ei voi..

      muuta kuin ihailla =)

      • luin myös

        olen lukenut saman kirjan


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Orpo hiiri kadoksissa, Marin jo kommentoi

      Kuinka on valtiojohto hukassa, kun vihollinen Grönlantia valloittaa? Putinisti Purra myös hiljaa kuin kusi sukassa.
      Maailman menoa
      117
      6319
    2. Lopeta jo pelleily, tiedän kyllä mitä yrität mies

      Et tule siinä onnistumaan. Tiedät kyllä, että tämä on just sulle. Sä et tule multa samaan minkäänlaista responssia, kosk
      Ikävä
      379
      6135
    3. Nuori lapualainen nainen tapettu Tampereella?

      Työ­matkalainen havahtui erikoiseen näkyyn hotellin käytävällä Tampereella – tämä kaikki epäillystä hotelli­surmasta tie
      Lapua
      69
      5930
    4. Tampereen "empatiatalu" - "Harvoin näkee mitään näin kajahtanutta"

      sanoo kokoomuslainen. Tampereen kaupunginvaltuuston maanantain kokouksessa käsiteltävä Tampereen uusi hyvinvointisuunni
      Maailman menoa
      344
      3962
    5. Lidl teki sen mistä puhuin jo vuosikymmen sitten

      Eli asiakkaat saavat nyt "skannata" ostoksensa keräilyvaiheessa omalla älypuhelimellaan, jolloin ei tarvitse mitään eril
      Maailman menoa
      145
      2365
    6. Ukraina, unohtui korona - Grönlanti, unohtu Ukraina

      Vinot silmät, unohtui Suomen valtiontalouden turmeleminen.
      Maailman menoa
      4
      2345
    7. Orpo pihalla kuin lumiukko

      Onneksi pääministerimme ei ole ulkopolitiikassa päättäjiemme kärki. Hänellä on täysin lapsellisia luuloja Trumpin ja USA
      Kansallinen Kokoomus
      119
      1403
    8. Onko täällä helmessä tapahtunut vakava rikos?

      Onko kuullut kukaan mitään.
      Haapavesi
      12
      1231
    9. Miten kauan sulla menisi

      Jos tulisit mun luo tänne nyt kahvinkeittoon?
      Ikävä
      185
      1077
    10. Miksi me oikein

      Rakastuttiin?
      Ikävä
      59
      887
    Aihe