Olemme olleet 4 vuotta yhdessä, joista lähes sama aika asuttu saman katon alla. Olen lähes tuon saman ajan miettinyt onko suhteemme tarkoitettu. Olen ollut onneton ja surullinen, koska minulle ei ole avauduttu ja aina kun olen itse niin tehnyt seuraavassa riidassa minulle vaikeat asiat lentävät loukkauksena päin naamaani..tavallaan lyönti-välineinä.. Nyt tein päätöksen ja muutin muutamaksi päiväksi pois, mies on ihan rikki ja päätöksenin horjuu.
Etsin omaa asuntoa ja sen löysin, mutta nyt kun pitäisi tehdä lopullinen päätös muuttaako vaiko ei, minulla ei olekaan selvää kuvaa enää siitä mitä haluan.. Mies katuu ja sanoo, että muuttuu ja haluaa muuttua, mutta en usko että kukaan kykenee muuttumaan hetkessä, tiedän koska olen itsekin läpi käynyt muutoksen.. Sattuu kauheasti, kun huomaa että nyt lähtö hetkellä toinen on juuri sellainen kuin olisn toivonut (ja tiesinkin) hänen olevan... Voisiko joku auttaa ja kertoa omia kokemuksiaan vastaavasta?
Etsin omaa asuntoa ja sen löysin, mutta nyt kun pitäisi tehdä lopullinen päätös muuttaako vaiko ei, minulla ei olekaan selvää kuvaa enää siitä mitä haluan.. Mies katuu ja sanoo, että muuttuu ja haluaa muuttua, mutta en usko että kukaan kykenee muuttumaan hetkessä, tiedän koska olen itsekin läpi käynyt muutoksen.. Sattuu kauheasti, kun huomaa että nyt lähtö hetkellä toinen on juuri sellainen kuin olisn toivonut (ja tiesinkin) hänen olevan... Voisiko joku auttaa ja kertoa omia kokemuksiaan vastaavasta?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei kannata uskoa sellaiseen, että jos mies katuu ja katuu ja taas pettää lupauksensa ja taas lupaa katua... Se on loputon kierre. Ei sellaista valhetta kannata uskoa. Valehtelija on aina valehtelija.
Itse olen samassa asemassa. 4 vuotta yhdessä, melkein sama aika asuttu yhdessä.Ukko on mustasukkainen, väkivaltainen ja hän on ollut uskoton.En tiedä rakastanko häntä enää.Ahdistaa koko elämä.Jätin hänet viimeisimmän juopottelureissun jälkeen, oli yksinään häipynyt baariin ja kotiutunut vasta 6 aikaan aamulla.olimme erossa muutaman päivä, kaduttaa hemmetisti että otin takaisin.Kadutaa niin pirusti.Hän on niin terävä suustaaan, että itsetuntoni on maassa.En vain kestä tätä.Ei ole rohkeutta jättää häntä.En tiedä rakastanko häntä enää...Olin onnellinen ne muutamat päivät jotka olin yksin. Maailma oli hyvin ja sydäntä ei ahdistanut niin paljoa.Ukko on llut juomatta, mutta inkuttaa joka viikonloppu että pitää saada kaljaa, vaikka on luvannut olla juomatta uuteen vuoteen asti.En kestä tätä tilannetta, hän on pettänyt suurin piirtein kaikki lupauksensa. Saatan olla kohtuuton että vaadin sitä että ne lupaukset pidetään, mutta selainen minä olen.Viinakset pilaa vain elämän, ei sille mitään voi!!!MIKSI ELÄMÄ ON NIIN VAIKEAA??MIKSI USKOA UKKOA JOS SE EI MUUTU KUITENKAAN!!!!!!!!!!