Täällä kun liikkuu fiksujakin ja elämää nähnyttä porukkaa, niin kyselenpä kommentteja.
Olen viettänyt keväästä vauhdikastakin poikamieselämää, mut tapasin äskettäin naisen mun makuuni. Ollaan tunnettu vasta vähän aikaa, mut meillä synkkaa todella hyvin. Tää voi viedä pitkällekin...? Ollaan kolmekymppisiä, eikä minua alle kaksvitoset tytöt kiinnostakaan. Naisellani on lapsi, mulla ei. Minä pidän tästä ja muistakin lapsista. Ei ongelma mulle, ainakaan vielä. Ne joilla on tilanteesta kokemusta: Onko ongelma-arka tilanne jatkossa? Ulkopuolisten suhtautuminen?...
Olen viettänyt keväästä vauhdikastakin poikamieselämää, mut tapasin äskettäin naisen mun makuuni. Ollaan tunnettu vasta vähän aikaa, mut meillä synkkaa todella hyvin. Tää voi viedä pitkällekin...? Ollaan kolmekymppisiä, eikä minua alle kaksvitoset tytöt kiinnostakaan. Naisellani on lapsi, mulla ei. Minä pidän tästä ja muistakin lapsista. Ei ongelma mulle, ainakaan vielä. Ne joilla on tilanteesta kokemusta: Onko ongelma-arka tilanne jatkossa? Ulkopuolisten suhtautuminen?...
Vastaukset 9
Vanhimmat
...mitäs sä tollasia kelailet??? Jos kaikki synkkaa hyvin, niin menoks vaan sanon minä. Hullukshan sitä tulee jos joka asiassa rupee liikaa "ennakoimaan"! Nauti siitä kaikesta ihanasta mitä teillä on,kaikki asiat ajallaan ja painollaan!!! Tsemiä ja hyvää kesää!!
Kiitos kannustuksesta.
Kyllähän tarkoitus on edetä, mut ettei aina tarvis oppia omista virheistä. Ollaan molemmat jo saaneet nokille sen verran, että vähän laittaa varomaan. Niin ja oppis välillä muiden virheistä. Eikä mua haittaa, mitä muut ajattelee. Mut tekishän sitä mielellään hyvän ensivaikutelman esim. mun sukuun, kun sillä on kuitenkin paljon merkitystä.
Ei se ihan noin mene "Äiti75". Minuakin kiinnostaa, millaisessa seurassa lasteni äiti liikkuu. Hyvä olisi, jos löytää oikeallista seuraa, mutta sanansa sanottavana minullakin. Ja voit olla varma, että tenavieni elämää ei ihan helposti laiteta enempää vituralleen.
"Vauhdikas poikamieselämä" ei Rise oikein vakuuta, että olet sopivaa seuraa.
Edellisen kerran olin poikamiehenä vuosia sitten. Mun mielestä elämää pitää elää. Sinkun pitää kokea vauhdikastakin poikamieselämää, kun se ei kuulu parisuhteeseen.
Entäs onko lastesi äidillä sanottavaa siihen minkälaisessa seurassa hänen lastensa isä liikkuu? Jos vastaus on ei, kehotan mitä pikimmin miettimään ajatusmallisi uudestaan...
Kysehän on yhteishuoltajuudesta ja se tarkoittaa sitä, että lasten elämään vaikuttavista asioista keskustellaan ja molempien näkemykset otetaan huomioon toistaiseksi.
Kadunvarsilla näkee ihan riittävästi heitteille jätettyjä teinejä pilleripöhnässä tai keppanaoksennuslammikkoon sammuneina, että ei kiinnosta ajaa omia muksuja siihen tilanteeseen. Se on erotessa sovittu, että kumpikin katsoo vähän toisensa perään, ettei tule hölmöiltyä.
Vanhemmuus merkitsee myös vastuuta ja piruvieköön se, että kaksi aikuista ei tule keskenään toimeen, ei vapauta siitä vastuusta!
Oikein hyvä asenne, anteeksipyyntöni agressiivisesta asenteestani.
Eipä mitään... Ethän voinut tietää, että meillä on hommat hiukan toisin kuin noilla monilla, jotka jättävät lastenvaunut ulko-ovelle mennessään pubiin vetämään päänsä täyteen.
Kylläpäs täällä taas tehdään noinkin luonnollinen asia turhan monimutkaiseksi. Koska nykypäivän trendi tuntuu olevan, että mennään yhteen, tehdään lapsia, erotaan, on varsin luonnollista, että yksinhuoltajia on pilvin pimein. Mutta ei kai se ole mikään vika tai este uuden suhteen syntymiselle?
Jos teillä kahdella synkkaa hyvin ja mikä tärkeintä, lapsi/lapset hyväksyvät asian, ei siinä ole kellään nokan koputtamista. Miksi edes kysyt muiden mielipiteitä, kai itse parhaiten tiedät tunteesi ja tilanteesi.
Kiirehtiä ei toki kannata, vaan edetä (kuten aina uudessa suhteessa) sitä mukaa kuin suhde elää ja elämä kantaa.
Mitä siinä ihmettelet, elä hetkessä ja nauti täysin rinnoin!