Minulla on rankka sairaus takana, ja sen seurauksena minulta on poistettu kokonaan toinen rinta. Rinta on nyt sitten korvattu silikonirinnalla ja toinen rinta on siis omani. Nyt sairastumisesta on jo aikaa ja olen onnellisesti päässyt jatkamaan normaalia elämääni. Olen tietenkin äärettömän onnellinen tilanteeseni, enkä voisi toivoa enempää. Eteeni on kuitenkin tullut eräs uusi vähäpätöisempi ongelmia. Olen nyt terveenä tutustunut muutamiin miehinkiin, mutta en kertakaikkiaan pysty etenemään suhteessa suutelua pidemmälle. Olen kyllä sanonut, että minulta on hoidettu rintasyöpä, mutta en vaan saa sanottua, että toinen rintani on silikonirinta, koska ainahan tälläinen vähän hätkähdyttää. Olen kuitenkin nuori ihminen. Enkä halua asettaa miestä kiusalliseen tilanteeseen, että hän säälistä joutuisi pitämään minua viehättävänä. Lisäksi olen huomannut, että miesystäväni pitää rintojani tietenkin viehättävinä ja usein yrittää suudellessa koskea niitä. En ole antanut koskea tähän rintaan, koska tuntuuhan se erilaiselta:( Hän ei ehkä ole huomannut koskeneensa vain toiseen rintaani, eikä varmasti aavista asiaa:( Lisäksi en ole mikään kaunis ilmestys ilman paitaa, kun arvet vielä näkyvät, ja tulevat varmaan aina haaleina näkymäänkin. Niitä on myös kainalossa, koska imusolmukkeitakin on poistettu.Muuten olen ihan sievä ja jo terveen näköinen. Tukka on päässä:)
Olen ehkä jonkun mielestä turhamainen, mutta en saa sille mitään, että pelkään ihmisten reaktiota. Äitini on ainut joka tietää silikonirinnasta. Sanokaa rehellisesti mitä ajatuksia tälläinen teissä herättää? Olisiko kiusallista jos naisellanne olisi tälläinen "juttu"? Kannattaisiko jo kertoa? Olemme tunteneet kuukauden verran. Olen muuten vasta reilu parikymppinen nainen ja tämä mies on vähän alle kolmekymppinen. Kiitos vastauksistanne!
Olen ehkä jonkun mielestä turhamainen, mutta en saa sille mitään, että pelkään ihmisten reaktiota. Äitini on ainut joka tietää silikonirinnasta. Sanokaa rehellisesti mitä ajatuksia tälläinen teissä herättää? Olisiko kiusallista jos naisellanne olisi tälläinen "juttu"? Kannattaisiko jo kertoa? Olemme tunteneet kuukauden verran. Olen muuten vasta reilu parikymppinen nainen ja tämä mies on vähän alle kolmekymppinen. Kiitos vastauksistanne!
Vastaukset 11
Vanhimmat
En miehenä tietenkään pysty täysin kuvittelemaan mitä kaikkia tunteita ja tuntemuksia rinnan menettämiseen naiselle liittyy, mutta muusta elämästä oppineena antaisin jonkun neuvon.
Monessa asiassa on niin että kynnys kertoa asioita senkuin nousee koko ajan. Jos nyt et kerro siitä, voi kertominen kuukauden päästä tuntua vieläkin vaikeammalta. Sitten puolen vuoden päästä tilanne onkin aivan kauhea kun itsekin olet huomannut että olisi jo pitänyt kertoa. Silloin kun pitää olla hyvä selitys myös sille mikset ole aiemmin kertonut jne jne.
Joten suosittelen vakavasti harkitsemaan asian esille ottamista pikaisesti. Suurin osalähes kolmekymppisistä osaa jo laittaa asioita mielessään tärkeysjärjestykseen ja jos hän pitää sinusta, hän osaa suhtautua rintaasikin. Jos ei osaa, niin sitten on aika jo päästäkin eroon.
Jos sinulla näkyy suuret arvet, niin onhan hän nyt jo asian arvannutkin, muttei vain hienotunteisuussyistä ole tuonut sitä esille.
samaa mieltä VeliPeen kanssa. kannattaa kertoa ajoissa tai et saa ehkä ikinä kerrottua.
ehkä, jos hän ei ole vielä nähnyt sinua alasti niin ottaisit paidan pois ja näyttäisit arvet.. sillä tavalla se tapahtuisi pikkuhiljaa, koska sen jälkeen hänelle tulisi kysymys ja sulla tilaisuus kertoa. en tiedä miten sulla, mutta eikö silikooni ja luomurinta myöskin näytä vähän erilasielta..toinen pallomaisempi? niin siinä tapauksessa mies näkisi sen myöskin, eikä sanoja välttämättä tarvittaisi.
uskon, että jos hän on henkisesti tarpeeksi kehittynyt niin hän osaa suhtautua asiaan aikuismaisesti..muussa tapauksessa näet millainen mies hän on ja onko hän arvoisesi.
ja tässähän on onnittelujen paikkakin! onnea! tauti voitettu ja kiva elämä edessä :D ja arvetkin haalistuu ajan mittaan :]
Kiitos vastaajille:) Toivon tosiaan, että miesystäväni ajattelisi asian edes puoliksi samalla tavalla kuin te. Hän ei ole nähnyt minua vielä ilman paitaa, ja kyllä se näin on, että kynnys kasvaa kokoajan. Jos en pian kerro, joudun selittämään miksi en uskaltanut luottaa häneen. Tuskin hän minua siltä seisomalta jättää, mutta mutta odottaa ehkä viikon tai pari, ja keksii jonkun muun syyn... Mutta kuten sanoitte, tässä kohtaa karistuu viimestään ne tyypit pois, jotka ei oikeasti musta välitä, ja sehän on toisaalta hyvä.
Se on hyvä asia, että rintani ovat suht samannäköiset ilman arpia, ja saman kokoiset, mutta tuntuvat kyllä vähän erilaiselta. Tosin en tiedä miltä ne näyttävät 10 vuoden päästä, mutta se on taas asia erikseen ja siinä vaiheessa mulla on varmaan jo toivottavasti rakastava aviomies;)
Ajattelin, että nyt viikonloppuna voisi olla hyvä aika kertoa, kun olen menossa hänen luokseen vierailulle. Kiitos vielä teille kommenteista! Oli mukava kuulla eri-ikäisten kommentteja:)
siis olet päälle parikymppinen ja sinulla ollut rintasyöpä?? lääkärillä mulle sanottiin että nuorin rintasyöpädiagnoosin saanut nainen suomessa on joku 25-v, ja muutenkin on erittäin harvinaista että alle 40-vuotiaille tulee rintasyöpä. täytyyköhän sitä sittenkin alkaa panikoimaan...
Muotoilin vähän huonosti asiani kun puhuin rintasyövästä. Tarkemmin syöpä on ns. hematologinen syöpä, joka on aiheuttanut operaatiota vaativan metastaasin, siis etäpesäkkeen rintaan, jonka seurauksena rinta jouduttiin poistamaan...
Olet oikeassa, että olen varmaan nuorimpia, joille tämä toimenpide on tehty, ja tämä on todella harvinaista. Nuorin rintasyöpäpotilas jonka minä tunnen, on vertaistukiryhmässäni ja 32 vuotias.
Kyllähän kaiken ikäisiä naisia kehotetaan onneksi(!) rintansa tutkimaan, mutta ei mielestäni tarvi panikoida:) Itse hakeuduin alkujaan tutkimuksiin turvonneen kainalon takia.
on poistettu toinen rinta ja imusolmukkeita samasta syystä, ja hän on nipinnapin kaksikymppinen. Hänkin sai implantin, tosin puolentoista vuoden odottelun jälkeen ja pelkäsi samoja juttuja kuin sinä, mutta ainakin hän on löytänyt rinnalleen todella mukavan pojan,joka on vaan todennut olevansa kiitollinen siitä, että ystäväni on edelleen tässä maailmassa ja he voivat rakastaa toisiaan.
Kyllä sellaisiakin ihmisiä löytyy (jopa miehiä!), joille kosmeettiset haitat ovat pikkuseikka, vaikka jotenkin kaikkialta tuputetaan sitä, miten pitäisi olla täydellinen. Vielä viime vuosisadan alussa kauneus tulkittiin ihan eri tavalla, silloin ajateltiin, että jokaisessa ihmisessä on joku kaunis piirre, jota sitten keskityttiin korostamaan.
Kannattaa ihmeessä kertoa ennen kuin sua harmittaa liian paljon, jos mies osoittautuu ääliöksi ja päättää lähteä menemään moisen seikan takia. Eikä sellaisesta miehestä joka jotain arpia pelästyy olisi todennäköisesti mitään tukea silloin, jos elämässä sattuu jotain muuta yllättävä ja pelottavaa. Ei sun ihmisyys kuitenkaan yksistä arvista kiinni ole,ja pikemminkin niitä arpia voisi ajatella todistuksena voitetusta kamppailusta. Vähän niinkuin sotasaaliina. :-)
Jokaisessa ihmisessä on vikoja niin ulkoisia kuin sisäisiäkin. Tuskin nyt ekoilla treffeillä kannattaa ensimmäisenä laukaista sitä "Hei ihan ekaks sanon että mulla on sellainen ja sellainen vaiva" vaan nyt kun olette oppineet tuntemaan toisianne niin kyllä siitä kannattaisi kertoa ja katsoa toisen suhtautuminen.
Ei minua ainakaan sellainen häiritsisi, mutta se edellyttää sitä että olet itse sinut sen ongelman kanssa.
En usko, että tuo ainakaan mulle olisi mikään ongelma. Kuten sanottu, kyllä niitä vikoja löytyy jokaiselta.
Sen sijaan en ole samaa mieltä näiden kanssa, jotka kehottavat kertomaan mahdollisimman pian. Itse en varmaankaan olisi valmis kuulemaan tuollaista vielä kuukauden tuttavuuden jälkeen. Riippuu tietysti siitä, kuinka läheisiä teistä on tuon kuukauden aikana tullut. Mutta jos olette tutustuneet vähänkään samaan tahtiin kuin meikäläinen yleensä, niin neuvoisin odottamaan vielä jonkin aikaa.
Eipä kannata asiaa hirveämmin pohtia. Jahka hommat etenee tissien puristelun asteelle niin mies varmaan tulee kysyneeksi mistä arvet tai erilaisuus johtuu tahi vähintäänkin saat kummastuneen ilmeen osaksesi. Asiallisen selityksen ei pitäisi useimpia miehiä pahemmin säikäyttää.
Ja mitä ulkonäköön tulee niin sehän on aina jonkin asteinen ongelma on keho sitte luomu tahi jotain muuta. Joillekkin sitä kelpaa ja toisille ei. Korjailtu rinta ei tietysti ole plussaa nykymaailmassa, mutta ei se ole kovin kummoinen miinuskaa.
Tämä oli sitten kolmekypäsen miehen mielipide.
Kannattaa kertoa asiasta sopivalla hetkellä jo suhteen alkuvaiheessa. Tällöin karsiutuvat pois jyvät akanoista. Saat selvitettyä, onko mies tosissaan vain pelkkien tissien perässä liikkeellä.
Tietyille sairauksille tai muille "vioille" ihminen ei voi yleensä itse vaikuttaa. Seuraavat nyrkkisäännöt kannattaa muistaa. Kerran sairastanut ei tarkoita samaa että sairastuisit uudelleen. Terveys ei estä sairastumasta.
Siispä tosimies pystyy hyväksymään asian.
Toisen kolmekypäsen miehen mielipide.
Et missään nimessä ole turhamainen. Samaa kannatan että kertoa pitää. Se on kuitenkin edessä. Jos miesystäväsi ei sitä hyväksy ainakin on tullut totuus esiin molemmilta puolilta.
Toivotan onnea ja menestystä.