Parisuhteen aikana ihmiset kyllä muuttuvat jos vertaa siihen mitä he silloin olivat kun tavatttiin ekoja kertoja. Jotkut lihovat, laiskistuvat tms. Mihin katoavat ne iloiset naiset joille elämä on ihanaa ja väsymätöntä? Mihin katoavat ne miehet jotka jaksavat olla kohteliaita ja huomioivia ja palvovat maata naisen jalkojen alla?
Elämä ei olekaan enää niin innostavaa ja jännittävää kuin ennen. Seksieämäkin rapistuu? Mistä johtuu, mitä voisi tehdä toisin, onko kukaan teistä koskaan kunnostautunut/ yrittänyt kunnostautua parisuhteessa?? kommentteja!!!???
Elämä ei olekaan enää niin innostavaa ja jännittävää kuin ennen. Seksieämäkin rapistuu? Mistä johtuu, mitä voisi tehdä toisin, onko kukaan teistä koskaan kunnostautunut/ yrittänyt kunnostautua parisuhteessa?? kommentteja!!!???
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuka on koskaan sanonut, että elämän pitäisi olla yhtä ruusilla tanssimista, jännittävää/innostavaa, ei vaikeuksia ja rakkaus kukoistais koko ajan kuin juuri puhjenneena? Ei tuntisi väsymystä ei arki painaisi.
Kyllä se on nähty tässä elämän varrella, että vaikka asiat olisivat kuinka hyvin ja ihanasti, niin ihminen se ei vaan osaa olla tyytyväinen. Aina vaan haluataan lisää ja enemmän.
Kun tosiaan vertaa niitä parisuhteen alkuaikoja, niin tottahan se on että muutosta tapahtuu molemmissa. Eikös kuitenkin jotain muuta tule sen ensihurman tilalle? Opeteltaisiko olemaan ihan vaan tässä ja nyt eli arjessa onnellisia? Nauttimaan pienistä asioista? Yhdessä voi sitten tehdä niitä jännittäviä ja mukavia asioita.
Tottahan toki on mukavaa, että kumppani huomioi, mutta tarviiko sitä odottaa jalkojen alla maan palvomista ja prinsessan/prinssin osaa???
Eikö ole ihanampaa olla rakastunut aitoon ihmiseen, kuin rakastumisen tunteeseen???
Sait ilm. sellaisen käsityksen etten ymmärrä noiden mainitsemiesi asioiden päälle yhtään mitään. Mutta se ei ole totta, en väitä että aina pitäisi olla rinsessa ja rinssi-hommat meneillään vaan _joskus_ mukavana piristyksenä...
Arki tuo tullessaan mitä ihmeellisimpiä asioita ja kiireen keskelä olisi kiva vähän puuhastaa kumppanin kanssa jotain romanttistakin, pieni sana tai ele on arkipäivän keskellä kultainen asia...
Olen siis sama kuin kuin tuo hOPE, oli nääs sattunut olee isot kirjaimet päällä, no se siitä.
Niin, olen aivan samaa mieltä kanssasi siitä, että siihen arkipäiväänkiin pirityksenä toisen huomioiminen kuuluu oleellisesti. Sen pitäisi myös olla molemmin puolista ja eihän sen aina tarvitse olla esim. kynttiläillallinen, vaan pienikin asia saa ainakin minut hyvälle tuuleelle.
Kyllähän se niin on, että parisuhteen "hoitaminen" kuuluu molemmille osapuolille eikä pidä ajatella, että tuossahan tuo ukko/muija mukana kulkee, että mitäpä tässä enää kummempia yrittämään. Se ei oo oikein se.
Onneksi omalla kohdallani tuo arkipäivän huomioiminen vielä kahdeksan yhteisn vuodenkin jälkeen pelaa. Meillä onn kyllä myös puhuttu asiasta, mutta se toimii myös aika luontevasti. Olenkin siitä onnellisempi, kuin että saisin vain jouluna ja syntymäpäivänä jonkun väkisin ostetun lahjan kruusatun kortin kera.
että huonoina päivinä ne hyvät puolet tahtoo aina unohtua ja mitään hyvää ei tule mieleen. Lähdenpäs tästä tekemään tälle päivälle pari hyvää työtä ettei mies pääse ajattelemaan että olen ihan laiskiintunut...
Muistakaa muutkin silitellä välillä kumppanianne ettei tule liika ruttuja mieliin...