Mikä neuvoksi?
Pyörin erään ikäiseni (22v) miehen kanssa yli puolivuotta. Suhteestamme ei koskaan tullut vakavempaa, koska hänen kaverinsa pitivät siitä huolen. He haukkuivat minua ja tekivät kaikkensa pitääkseen meidät erossa. Eivät he minusta olleet kiinnostuneet, eräskin oli vain mustasukkainen kaveristaan, tai heidän oma omatuntosa kärsi kun tälläinen pullukka seurusteli heidän kaverinsa kanssa, eikä heillä ollut minkään laista suhdetta itsellään.
Aluksi mies kesti hyvin, mutta kun tuntui että jokainen kaveri jonka hän esitteli minulle, haukkui minut... Ymmärrän hyvin että tuollainen ottaa koville. Useiden kavereiden seurassa hän joutui vetämään jotain roolia minun suhteen...
Vähitellen "hän" joutui itsekin ahdistuneeksi. Tiesin hänen välittävän, mutta silti hän käyttäytyi todella raukkamaisesti minua kohtaan. Hän ikäänkuin paransi oloaan nälvimällä minua. Ikäänkuin pakolla työnsi minua pois vaikka tahtoi olla kanssani...
Vähäinenkin "suhteemme" sitte lopahti kun kerrain sain tarpeekseni hänen leikkimisestään ja raivosin hänelle kaikesta tekemisistään ja sanomisistaan. Mies suuttui! Kukapa nyt ei olisi suuttunut sellaisesta haukkumisesta!!!
Nyt tuosta raivoamisestani on mennyt puolivuotta... ikävöin yhä häntä :( Vaikka vihaankin hänen tekojaan, sanojaan, silti tiedän mitä hän on oikeasti! Ja ehkä voin antaa anteeksi vielä kaiken! Itken usein, itken välillä vihaa häntä kohtaan, hänen tekojaan kohtaan, mutta useimmiten kaipaan häntä itseään.
Olen kuullut jo monen suusta olevani epätoivoinen vain... mutta olenko sitä? Olen tällä aikaa tutustunut ties kuinka moneen mieheen, ja yrittänyt joidenkin mukaviksi havaittujen miesten kanssa jopa päästä pidemmälle. Mutten onnistu, en halua! Heistä jokainen muistuttaa osittain "häntä", muttei kukaan ole niin "kokonainen hän"!
Nyt tämän puolivuotta emme ole edes kaveranneet. Hän ei ole halunnut sopia asioita, koska meillä ei muka ole puhuttuvaa! Hän on silti alkanut tuntea enemmän ja enemmän vihaa minua kohtaan :(
Olen yrittänyt jutella mukavasti ja yrittänyt sanoa hänelle että haluan vain että hän löytää naisen josta välittää. Mutta hän ottaa kaiken keljuiluna. Nyt viimeisimmät viikot hän ei edes ole vastannut viesteihini... Olen yrittänyt sanoa hänelle että lopettaa sen typerän keljuilun, jo sen takia ettei ympäristölle antaisi tyhmää kuvaa!!!
Välillä tuntuu että hän jopa unohtaa koko riitamme (hän ei edes muistanut muutama kuukausi sitten ollenkaan sitä raivoamistani, sitä josta koko riita lähti). Hän saattaa uhalla tulla härnäämään leikillään ja on kuin mitää riitaa ei olisikaan. Seuraavana päivänä hän saattaa taas tiuskia ja nälviä!
Kun olen nähnyt jonkun naisen hänen seurassaan, olen yrittänyt kannustaa häntä naisen suhteen, mutta hän ottaa sen vain keljuiluna! Se vasta ärsyttääkin, kun hänellä on nainen seurassaan, hän varmasti pitää huolen siitä että näen heidät yhdessä!!!
Tunnen todella mustasukkaisuutta hänestä, tekee pahaa ja itkettää aina kun näen edes hänen naisiaan. En voi nukkua, yöt itken häntä... päivälläkin itken häntä!
En jaksa näin! Mikä miestä vaivaa???
Vai pitäisikö kysyä, mikä minua vaivaa???
Miksi mies ei anna vaan olla???
Pyörin erään ikäiseni (22v) miehen kanssa yli puolivuotta. Suhteestamme ei koskaan tullut vakavempaa, koska hänen kaverinsa pitivät siitä huolen. He haukkuivat minua ja tekivät kaikkensa pitääkseen meidät erossa. Eivät he minusta olleet kiinnostuneet, eräskin oli vain mustasukkainen kaveristaan, tai heidän oma omatuntosa kärsi kun tälläinen pullukka seurusteli heidän kaverinsa kanssa, eikä heillä ollut minkään laista suhdetta itsellään.
Aluksi mies kesti hyvin, mutta kun tuntui että jokainen kaveri jonka hän esitteli minulle, haukkui minut... Ymmärrän hyvin että tuollainen ottaa koville. Useiden kavereiden seurassa hän joutui vetämään jotain roolia minun suhteen...
Vähitellen "hän" joutui itsekin ahdistuneeksi. Tiesin hänen välittävän, mutta silti hän käyttäytyi todella raukkamaisesti minua kohtaan. Hän ikäänkuin paransi oloaan nälvimällä minua. Ikäänkuin pakolla työnsi minua pois vaikka tahtoi olla kanssani...
Vähäinenkin "suhteemme" sitte lopahti kun kerrain sain tarpeekseni hänen leikkimisestään ja raivosin hänelle kaikesta tekemisistään ja sanomisistaan. Mies suuttui! Kukapa nyt ei olisi suuttunut sellaisesta haukkumisesta!!!
Nyt tuosta raivoamisestani on mennyt puolivuotta... ikävöin yhä häntä :( Vaikka vihaankin hänen tekojaan, sanojaan, silti tiedän mitä hän on oikeasti! Ja ehkä voin antaa anteeksi vielä kaiken! Itken usein, itken välillä vihaa häntä kohtaan, hänen tekojaan kohtaan, mutta useimmiten kaipaan häntä itseään.
Olen kuullut jo monen suusta olevani epätoivoinen vain... mutta olenko sitä? Olen tällä aikaa tutustunut ties kuinka moneen mieheen, ja yrittänyt joidenkin mukaviksi havaittujen miesten kanssa jopa päästä pidemmälle. Mutten onnistu, en halua! Heistä jokainen muistuttaa osittain "häntä", muttei kukaan ole niin "kokonainen hän"!
Nyt tämän puolivuotta emme ole edes kaveranneet. Hän ei ole halunnut sopia asioita, koska meillä ei muka ole puhuttuvaa! Hän on silti alkanut tuntea enemmän ja enemmän vihaa minua kohtaan :(
Olen yrittänyt jutella mukavasti ja yrittänyt sanoa hänelle että haluan vain että hän löytää naisen josta välittää. Mutta hän ottaa kaiken keljuiluna. Nyt viimeisimmät viikot hän ei edes ole vastannut viesteihini... Olen yrittänyt sanoa hänelle että lopettaa sen typerän keljuilun, jo sen takia ettei ympäristölle antaisi tyhmää kuvaa!!!
Välillä tuntuu että hän jopa unohtaa koko riitamme (hän ei edes muistanut muutama kuukausi sitten ollenkaan sitä raivoamistani, sitä josta koko riita lähti). Hän saattaa uhalla tulla härnäämään leikillään ja on kuin mitää riitaa ei olisikaan. Seuraavana päivänä hän saattaa taas tiuskia ja nälviä!
Kun olen nähnyt jonkun naisen hänen seurassaan, olen yrittänyt kannustaa häntä naisen suhteen, mutta hän ottaa sen vain keljuiluna! Se vasta ärsyttääkin, kun hänellä on nainen seurassaan, hän varmasti pitää huolen siitä että näen heidät yhdessä!!!
Tunnen todella mustasukkaisuutta hänestä, tekee pahaa ja itkettää aina kun näen edes hänen naisiaan. En voi nukkua, yöt itken häntä... päivälläkin itken häntä!
En jaksa näin! Mikä miestä vaivaa???
Vai pitäisikö kysyä, mikä minua vaivaa???
Miksi mies ei anna vaan olla???
Vastaukset 4
Vanhimmat
kyllä, pitäisi kysyä että mikä sinua vaivaa,
eiköhän kannattais antaa olla
Voiko tunteillensa sitten jotain?
Kuinka saan hänet pois mielestä? Olen yrittänyt unohtaa kaikintavoin! En vaan kykene siihen...
Kertokaa nyt joku keino, en jaksa näin! Haluan unohtaa!
En todellakaan jaksa tätä että hän itse "härnää" minua... aivan kun ei tietäisi että tekee olostani vain pahemman!
Kuinka ihmeessä voin antaa olla, jos yritän kiertää häntä ja silti aina "pakosta" taas törmäämme!
Maailmani on oikeasti aivan sekaisin...
Tuntuu aina vain kurjemmalta, kaikki on vaan niin sekaisin. Mistään ei tule mitään!
No itke sit saatana! Sä selvästikin olit aikamoinen narttu teidän ns. suhteenne aikana. Sen huomasi mies itse ja kaikki muutkin kaverit ympärillä. Ala laihduttamaan, vaihda puhnumerosi ja unohda koko tyyppi.
Ai jaa? Olinko? Mistäs noin päättelit?
"Ala laihduttamaan"
Jännä asia, että mun pulleus häiritsee enemmän ympäristöä kuin minua itseäni! Ei edes tätä miestä häirinnyt... Mikä ihme hänen kavereitaan vaivaa? Enhän minä heidän tyttöystävänsä olisi ollut?
Mitä numeroni vaihto auttaa?
Ja se suurin kysymys: MITEN UNOHTAA? Kerro sinä kun tunnut niin fiksu olevan!