Ilman sukupuolista leimaamista... Se tavallinen tarina: a pettää ja b lähtee.
a väittää rakastavansa ja lopettaneensa koko jutun. b uskoo ( ja toisaalta EI usko vaan haluaa uskoa ) ja palaa takaisin. b saa kuulla, että a on jatkanut pelleilyä. b täysin hukassa ja loppu. Lähtemisestä ( lähtemisenyrityksestä ) saatu voima ja itsevarmuus täysin hukassa. Ulkopuolisten ihmisten luoma paine vielä lisänä: mitä olit niin tyhmä, että palasit.
Te, jotka olette kokeneet jotain samantyyppistä; kertokaa ( ja mieluiten äkkiä ) miten TÄSTÄ tyhjyyden tunteesta pääsee eroon!!!!
a väittää rakastavansa ja lopettaneensa koko jutun. b uskoo ( ja toisaalta EI usko vaan haluaa uskoa ) ja palaa takaisin. b saa kuulla, että a on jatkanut pelleilyä. b täysin hukassa ja loppu. Lähtemisestä ( lähtemisenyrityksestä ) saatu voima ja itsevarmuus täysin hukassa. Ulkopuolisten ihmisten luoma paine vielä lisänä: mitä olit niin tyhmä, että palasit.
Te, jotka olette kokeneet jotain samantyyppistä; kertokaa ( ja mieluiten äkkiä ) miten TÄSTÄ tyhjyyden tunteesta pääsee eroon!!!!
Vastaukset 9
Vanhimmat
O-O,
Älä itseäsi syyllistä. Rakkaus ja halu uskoa toista sumentaa välillä ajatukset....
Tämä a näyttää olevan "tavallinen" pelle, joka leikkii toisen ihmisen tunteilla, niin kauan kuin hänelle annetaan mahdollisuus.
b päättäköön itse kuinka häntä kohdellaan, jos b jää tuohon suhteeseen, jossa a ei varmasti käytöstään muuta, antaa hän tehdä itsestään tiskirätin.... *kuulostaa kovalta, mutta niin se vaan mielestäni on*
b kerää kamansa ja lähtee omilleen. Muuten hän ei saa itseään kokonaiseksi!!!!
Minulle kävi hyvin samalla tapaa kuin b:lle.... Kun lähdin, on suunta ollut koko ajan ylöspäin!!!
Voimia!!!
ja tajuaa. sehän tässä paskamaisinta onkin. Kun vaan voimat on ihan loppu. Kun tämä b ( lue: allekirjoittanut ) pitää noin niinkuin keskimäärin itseään ihan fiksuna ihmisenä, mutkun mutkun. Tämä itsetuntojuttu on aina mättänyt ja pahemman kerran. Ja nyt on viety ne viimeisetkin rippeet. Kun en voi edes olla varma haluanko tätä a-henkilöä oikeasti. Joku pirun riivaaja nähtävästi haluaa mun käyvän niin syvällä, että mikä tahansa ( vaikka potku päähän ) tuntuu tieltä ylöspäin. joo- tiedän; marttyyripaskaa...hohhoijaa itsekin jo sanon.
Tosi on, että a on ihmismanipuloinnin mestari ja b vain tällä hetkellä antaa asioiden tapahtua, menee virran mukana. fatalismia?
Tietty kaikki käytännön jutut tulee, jos ei muuta niin hyviksi tekosyiksi pitkittää mokomaa paskaa, asunnon myynnit, uuden kämpän löytäminen
( Helsingistä! aika helppoa ) jne.jne. Ja kun toi pettäminen tuli pikauusintana, se vihantunnekaan ei anna sellasta voimaa mitä OIKEAAN lähtemiseen tarvittaisiin tyyliin: noh, meneehän se sadaskin kerta kun 99 tuli "hyväksyttyä".
blaah että olen niin pliisu että vituttaa. Ois edes joku keino löytää pikku jyvänen itsetuntoa, mutta kun en oikein noista kostojutuistakaan perusta, sattuu meinaan olemaan omatunto tallella, jos ei muuta....
kiittääkin. onneksi mulla on oikea ystäväkin olemassa, joka ei todellakaan pelkästään paijaa päähän, vaan potkii perseelle senkun kerkeää, mutta ymmärtää silti. vähän niinkuin jagun tyyliin. sitä tällänen itsesäälissä märehtivä idiootti kaipaakin, vaikka helpointa ( ? ) ois käpertyä soffannurkkaan piipittämään.
Hyvää viikonloppua kaikille, eläkää ihmisiksi, älkääkä hässikö pitkin ja poikin, paitsi oman kullan kanssa!! ;-}
Hyvät ystävät ovat elämän suola....
Itselläni meni tuon "uusinta-petoksen" jälkeen vielä puolitoista kuukautta sen lopullisen eron toteuttamiseen...niin kauan piti vielä itseään valmistaa, marttyyrinä kieriskellä, sympatiaa hakea jne. jne. plus sitten niitä kaikkia käytännön asioita (asunnot,lainat) märehtiä....
Mulla se lopullinen sysäys tapahtui, kun pääsin hetkeksi irti arjesta, irti siitä toisesta ihmisestä.... auttaisikos se sulla - vaikka sitten viikonloppu jossain, ties missä...
Kaikkea hyvää!!!
Tuo tuntuu olevan eritoten naisilla niin yleinen ongelma kuin olla vaan voi! ja minä en ymmärrä sitä alkuunkaan, pistää ihan vihaksi katsoa kuinka kauniit ja mukavat naiset pilaavat elämän tuolaisessa paskassa!
tunnen munta tapausta ihan lähipiirissä jossa nainen esim. jää jonkun hakkaaja äijän luo, itkee ja itkee, mutta silti aina ottaa ukon takaisin. Ei tuollaselle auta järkeä puhua siihen ei auta yhtään mikään, jos on itse niin heikko sisältä niin ei sitä muut voi muuttaa! Toinen esimerkki on just toi sun tapaus, pysytään pettäjän mukana.. huh huh. Etköhän sä oo jo nähnyt ton sun kumppanis, (olit sitten mies tai nainen) luuletko että se siitä enää joksikin unelmaksi muuttuu?!? sä olet sille tuttu ja turvallinen "pano" anteeksi suora kieleni mutta näin se yleensä on! sillä tyypillä ei ole tarkoitustakaan muuttaa suhdettanne toimivaksi, hoitaa suhteen heikotosat jälleen toimivaksi ja ennen kaikkea muuttaa itseään!
sinä tuhoat a) itsesi b)elämäsi c) väsytät "ns. auttajasi" jos et tee ratkaisua ja lähde!
ei nuo itkemällä parane, ei maailma ole mikään surkuttelulla paraneva kaunis paikka, maailma on kova ja kylmä mutta kun siellä oppii selviämään niin se on uskomattoman kaunis paikka!
sinä elät omaa elämääsi herranen aika!!! teet just niinkuin itse tuntuu, ihminen voi tässä maailmassa tehdä just sitä mitä se itse haluaa, luoda omat unelmansa ja oman onnensa!
jos sä haluat onnea niin mene ja etsi se, tiedät kyllä mitä saat jos jäät.. itkua kyyneleitä ja pilalle menneen elämän!
ei pitäisi olla kovinkaan vaikea ratkaisu..vai?
yritin lähteä yksin juuri tänään, mutta toinen osapuoli ei ymmärtänyt lainkaan miksi ei lähdettäisi yhdessä. ( a EI vielä tiedä, että b tietää "uusiinnasta" )itsekään motiivejani ymmärtämättä myönnyin siihen. Joten "here we go, one big happy family" ( paitsi ettei onneksi ole muksuja!!!!! )
...Kuten aiemmin jo mainitsin olen mielestäni aivan keskivertoa fiksumpi ihminen *virn* ( vaikkei sitä ihan heti ehkä huomaa ) ja olen tähän ikään ( vajaa 35 ) mennessä pitänyt eräät palopuheet aiheesta: älä pilaa moisen kanssa elämääsi! jätä mokoma paska! vedä takasin tauluun jos pikkusormellakaan koskee suhun! ja niin edelleen.
Olenhan minä elämäni aikana onnistunut yhden luuserin jättämään ja toisen heittämään pihalle ja voimaa on piisannut.
Mutta tällästä myllytystä en ole ikinään kokenut aiemmin. Miten duunista lähtiessä on varma tunne, että NYT puhutaan asiat asioina halki ja sovitaan paperihommat ja... kun astuu niiden "kultaisten" porttien sisäpuolelle, koko homma romahtaa, sanat tarttuu kurkkuun ja kyky kommunikoida katoaa. ööh, juotko teetä tai kahvia? että sellasta keskustelua. niinkuin huomaatte, mulla ei oikein pysy ajatus kasassa.. mutta vielä kerran kits kaikille ja sitä viikonloppua!!!
Mulla on ihan sama juttu. Viime vuoden elokuussa sain tietää miehelläni olevan suhde. Jätin hänet. Palasin takaisin koska hän vannoi lopettavansa jutun. Eipä lopettanut. Hän lupaili ja lupaili. Suhde toiseen naiseen jatkui salaa. Olen niin monta kertaa aikonut lähteä. En vain uskalla. Mua pelottaa jäädä yksin niin monen vuoden jälkeen. Olen säälittävä. Ystävänikin pitävät minua säälittävänä. No nyt olen taas päättänyt että elokuun loma matkan jälkeen lähden lopullisesti. Tämän päätin kun mieheni keskiviikkona ilmoitti menevänsä "ihan vain kahville" rakastajattarensa kanssa.
Tyhjyyden tunteesta vielä..kunpa tietäisin sen miten siitä pääsee eroon. Sama tunne on mullakin ja se ei lähde pois. Se vaan kasvaa koko ajan. Tiedän mikä on järkevintä ja se on lopettaa tälläinen pelleily. Kerään vain voimia tehdäkseni sen. Voimia sinulle olli-orvokki! Jonain päivänä me molemmat olemme ehkä taas onnellisia.