Miten ihmiset voi kirjoittaa johonkin palstan jos ne ettii seurustelukumppani että; olen kaunis? Oletko omasta mielestä kaunis? vai oletko todella kaikkien mielestä kaunis? Tuskin.. Ei mallitkaan ovat kaikkien mielestä kauniita. Katsojan silmissä. Onko joku oikeesti sitä mieltä että on todella kaunis? Poseeratko sä siellä peilin edessä koko ajan? Mitä vastat sit jos sun "sokkotreffi" sanoo että olet ruma?
ööh, tämä on mulle liian monimutkasta. Tai jos sit oikeesti on todella kaunis... Missä se kumppani sit ole? onko sit persoonas joku vika?
ööh, tämä on mulle liian monimutkasta. Tai jos sit oikeesti on todella kaunis... Missä se kumppani sit ole? onko sit persoonas joku vika?
Vastaukset 3
Vanhimmat
näillä palstoilla jonkin aikaa nyt pyörittyäni voi oikein käsittää näitä ulkonäkö-kyselyitä,joita ( useimmiten naiset) laittelee tyyliin :" Mulla on 170 cm. pituutta,roosaan vivahtavaa huulipunaa ja pidän beigestä väristä,oonks hyvä?" Tai esim. " Mitä miehet olis mieltä sellasesta tilanteesta,jos ne näkee kaks ystävätärtä, ja toinen tykkää hameista,ja toinen ei?" Voi Ziisus, hyvät naurut noista kyllä useimmiten saa...
Oon ajatellu, että tollaset em.kyselyt johtuvat kyllä varmaan usein siitä, että täälläkin käy palstailemassa paljon teini-ikäisiä, vielä ulkonäöstään epävarmoja nuoria.Tai sit jotkut naiset jotenkin tuntuu joskus hakevan hyväksyntää ja vahvistusta nimenomaan miehiltä esim. jollekin salaisille ajatuksilleen, että pitää itseään paremman näköisenä,kuin kavereitaan,mikä on musta muuten ihan s-tanan kanamaista suoraansanottuna!;)
Tollaset,kutsutaan niitä nyt vaikka sitten sellaisiksi "salatuiksi fantasioiksi", ilmenevät sitten just ääliömäisinä kysymyksinä miehille tyyliin: "Valitsisitko kahdesta ystävättärestä tällaisen (seuraa pitkä lista adjektiiveja kirjoittajan omista hyvistä sisäisistä ja ulkoisista ominaisuuksista), vai tällaisen (seuraa lyhyempi ja vähemmän tunteenomaisesti kuvattu lista kirjoittajan ystävättären ulkoisista ja sisäisistä hyvistä ominaisuuksista)naisen?
Mut mikäs siinä,keskustelupalstat varmaan palvelevat ihmisillä jos jonkinlaisia tarpeita, eikä siinä tietty ole mitään pahaa.:) Tosta kauneudesta/ulkonäöstä ylipäätäänkin kyllä sanoisin sanoisin, että mulle ainakin olis tosi vaikea arvostella ulkonäköäni johonki netin seuranhaku-ilmoitukseen...En koskaan ole hakenu netistä esim. treffi-seuraa itelleni (seurustelukumppanit on löytyneet aina ihan live-elämästä),mut joskus luettuani ihmisten ilmoituksia mulle on tullu ihan oikeasti melkein paha olo siitä,että kuinka pitkälle ihmiset on valmiita menemään "itsensä tuotteistamisessa". Jotkut vissiin sit etsii oikeesti kumppania niinku samalla metodilla,kuin uutta autoa.;D
En mä tiedä itsestäni, että olenko mä esim. kaunis tms.Aika monet on niin sanonu,mut varmaan monet voi olla erimieltäkin. Oon kanssa joskus taivastellut, että miten huikeisiin narsistisiin suorituksiin jotkut kykenee OMAN ulkonäkönsä kuvailussa.;) Terve Itsevarmuus on todella kiehtovaa,mut omakehu oikeesti haisee..pahalle.
Jos ihan loogisesti ajattelee, niin on se totta että itsevarmus antaa sekä sisäinen ja ulkoinen kauneus. Mutta sen näkee vasta kun näet sen ihmisen. Eli jos kehuu ittes ei voi olla itsevarmuutta. Jos pitäis sitä niinkui mainostaa. Kun itte joskus selailen jossain nettipalstoilla huomaan että nautin enemmän lukea siitä kun ihmiset kertoa mistä ne tykkää ja miten paljon ne nauttii elämästä ja ym. Hyppään heti yli jos joku mies kertoo että häneellä on tosi yvä vaartalo, ja käy kuntosalilla päivittäin sen takia. Mutta jos hän kertoo esim. voivansa hyvin fyysisesti ja psyykisesti kun saa treenata; se on ihan eri asia. En menis treffeille jonkun kanssa joka on vaan ulkonäöstä kertonu. Mitä jos se ei muuta ajattelee kun ulkonäkö. Apua. En itte uskaltais kertoa että olen tosi kaunis. Mitä jos hän sit olis ihan eri mieltä. En voi edes sanoa että olen kaunis, kun itte sanoit että monen mielestä olet kaunis mutta monet voi olla sitä mieltä että olet ruma... Mun miehet olen kyllä kans ihan livenä treffannu. Ja netin kautta ei voi myöskään olla varma jos se olis joku murhaaja. Siinäki on riskinsä. Mutta että ulkonäönsä vuoksi treffeile menee... Hohho...
Kauneus, siis ulkönäkö, on subjektinen käsite sekä henkilölle, joka kirjeessä kuvaa itseään toiselle tai sille toiselle, joka ensimmäistä kertaa näkee esim. kirjeenvaihtokaverinsa.
Ulkonäkömme on ensimmäinen valinta- alusteemme, ennenkuin pääsemme niin lähelle toista, että alamme huomioida hänen SISÄISTÄ kauneuttaan.
Ulkonäkö on aika laaja käsite. Ajattele, että naisen pää (ja kasvot) ovat vain noin 1/8 (kahdeksasosa) koko ihmisestä. Voi olla kokonaisuudessan kovinkin kaunis, vaikka kasvot eivät olisikaan valokuvamallin symmetriset nukkemaiset ja hienosti meikatut kasvot. Ryhti, tyylivalinta ja tapa kävellä näkyvät paljon enemmän kuin kasvot.
Jos sanon itse, että olen kaunis, niin olen kaunis omasta mielestäni. Joku toinen katselee minua omilla viitekehyksillään. Kauneushan on subjektiivistä. Jos omasta mielestäni olen kaunis ja yritän olla kaunis, niin se esittää että minun pyrkimykseni on olla kaunis. Se on aivan positiivista.
Olen mielestäni kaunis. Kun katson peiliini, niin huomaan että vanhetessani tulen enemmän ja enemmän äitini näköiseksi. Minun mielestäni äitini oli ulkönäöltään todella kaunis ihminen. Hänellä oli kauniit, nukkemaiset, pienet kasvot ja hieno vartalo. Jopa vieraatkin ihmiset huomiovat hänen komeat säärensä. Hänellä oli erinomainen maku vaatteistaan.
Siis, minulla on sellaiset viitekehykset, että äitini näköiset ovat kauniita.
MINÄ OLEN NAINEN.
Luulen, että myös monet miehet arvostavat naisen kauneutta äitinsä kauneus viitekehyksenään. He ihastuvat naisiin, jotka muistuttavat heitä heidän äidistään. Voipa ollakin, että myös me naiset valitsemme miehen, joka on aika paljon samannäköinen ja - tapainen, kuin isämme.
Ihastuminen on tosin aivan eri asia kuin kiintyminen. Kiintymiseen ehkä tarvitsemme enemmän todistetta sisäisestä kauneudesta kuin vain pelkästään siitä ulkonaisesta komeudesta!