En tiedä kuuluuko tämä tänne, mutta on pakko saada purkaa tämä johonkin.
Millaisen sotkun sitä voikaan ihminen saada aikaan...omasta elämästään vielä kaiken lisäksi.
Joka ikinen päivä herään ja toivon, että tämä olisi vain pahaa unta, mutta sitten tajuan että tämä on todellisuutta.
Mitäkö sitten tapahtui?
Seurustelin jonkin aika sitten erään miehen (sanotaan häntä vaikka Juhaksi) kanssa. Hän oli aluksi vain ystävä. Kävimme syömässä ja elokuvissa ja juttelimme elämissämme tapahtuvista asioista. En tietoisesti halunnut suhteesta enempää, koska mielessäni oli toinen mies (olkoon hän vaikka Heikki). Mutta sitten tapahtui jotain ja suhteeni Juhan siirtyi makuuhuoneen puolelle. Hän oli ja on ihana ihminen ja hänen kanssaan oli helppo olla.
Lisäksi kun tämän Heikin suhteen ei näyttänyt tapahtuvan mitään, niin annoin mennä. Parin kuukauden ajan pidimme yllä periaatteessa seksisuhdetta.
Sitten Heikki pyysi minua kahville ja elokuviin. Lähdin koska sovimme Juhan kanssa, että voimme käydä toisten kanssa ulkona jos tahdomme.
Ensimmäinen ilta oli uskomaton. Sanoin Juhalle sen jälkeen, etten tahdo nähdä häntä hetkeen. Tapailin Heikkiä kuukauden ajan, kunnes pommi putosi...
Olin raskaana. Ehkäisystä huolimatta...
Nyt on mennyt kaksi kuukautta tuosta uutisesta. En ole nähnyt kumpaakaan miestä tänä aikana. Tahtoisin nähdä Heikkiä, mutta en tahdo sotkea häntä tähän. Heikki tahtoisi tapailla, mutta kuten sanoin, en tahdo sotkea häntä tähän tilanteeseen. Juha tahtoisi jatkaa kanssani, mutta minä en usko, että meistä olisi parisuhteeseen loppupeleissä.
Minulla ei ole mitään hajua, että mitä pitäisi tehdä. Kaiken lisäksi opiskelen, eikä abortti ole enää mahdollisuus..
Millaisen sotkun sitä voikaan ihminen saada aikaan...omasta elämästään vielä kaiken lisäksi.
Joka ikinen päivä herään ja toivon, että tämä olisi vain pahaa unta, mutta sitten tajuan että tämä on todellisuutta.
Mitäkö sitten tapahtui?
Seurustelin jonkin aika sitten erään miehen (sanotaan häntä vaikka Juhaksi) kanssa. Hän oli aluksi vain ystävä. Kävimme syömässä ja elokuvissa ja juttelimme elämissämme tapahtuvista asioista. En tietoisesti halunnut suhteesta enempää, koska mielessäni oli toinen mies (olkoon hän vaikka Heikki). Mutta sitten tapahtui jotain ja suhteeni Juhan siirtyi makuuhuoneen puolelle. Hän oli ja on ihana ihminen ja hänen kanssaan oli helppo olla.
Lisäksi kun tämän Heikin suhteen ei näyttänyt tapahtuvan mitään, niin annoin mennä. Parin kuukauden ajan pidimme yllä periaatteessa seksisuhdetta.
Sitten Heikki pyysi minua kahville ja elokuviin. Lähdin koska sovimme Juhan kanssa, että voimme käydä toisten kanssa ulkona jos tahdomme.
Ensimmäinen ilta oli uskomaton. Sanoin Juhalle sen jälkeen, etten tahdo nähdä häntä hetkeen. Tapailin Heikkiä kuukauden ajan, kunnes pommi putosi...
Olin raskaana. Ehkäisystä huolimatta...
Nyt on mennyt kaksi kuukautta tuosta uutisesta. En ole nähnyt kumpaakaan miestä tänä aikana. Tahtoisin nähdä Heikkiä, mutta en tahdo sotkea häntä tähän. Heikki tahtoisi tapailla, mutta kuten sanoin, en tahdo sotkea häntä tähän tilanteeseen. Juha tahtoisi jatkaa kanssani, mutta minä en usko, että meistä olisi parisuhteeseen loppupeleissä.
Minulla ei ole mitään hajua, että mitä pitäisi tehdä. Kaiken lisäksi opiskelen, eikä abortti ole enää mahdollisuus..
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kuin kertoa kummallekin miehelle, missä mennään. Ensin juttelet lapsen isän kanssa ja päätät asian yhdessä. Sitten kerrot toiselle miehelle, että tilanne on tällainen.
Nimittäin pystyisikö tämä toinen mies vakavaan suhteeseen kanssasi, jos salaisit tämän häneltä ja hän saisi sen jollain tavalla selville?
tapaamme päivittäin ja raskaus alkaa jo näkyä. Olen kuitenkin jo pitkällä 4:llä kuulla. Toisaalta, hän on sanonut, että häntä ei haittaa se. Siitäkin huolimatta tuntuu, että en voi viedä suhdetta eteenpäin.
Tunteesi ovar varmasti sekaisin.. entä jos katsoisit mitä aika tekee asialle,, toisaalta mies vaikuttaa harvinaisen ihanalta kun ymmärtää tilanteen ja tietää.. ehkä ajan myötä näet ties mitä mahdollisuuksia.. tsemiä ;)
hän on aarre...olemme tunteneet jo kauan ja kipinäkin on ollut ilmassa jo pitkään, jostain syystä vain lankesin tähän toiseen mieheen ja...tässä olen.
Ehkä annan ajan kulua, eipä tässä oikein muutakaan voi, mutta kyllä tunteiden selvittäminen tuntuu nyt hankalalta
Heippa, en osaa sanoa kuin että kyllä tuosta jotenkin selviää. ei tullut ihan selvksi, enk osannut lukea rivien vlist, ett kummalle olet raskaana?
olen raskaana miehelle, jonka kanssa olin vain seksisuhteessa.
"En ole tavannut tänä aikana kumpaakaan (pari kuukautta)" ja "tapaamme päivittäin" ???
Tarkotin, että en ole nähnyt kumpaakaan miestä tarkoituksella. Mutta koska opiskelemme samassa oppilaitoksessa näkeminen on väistämätöntä päivittäin.
Kiitos kuitenkin kun epäilit elämääni
Moi!
Luin sun viestiäsi, se on ihan kun mun tilannesta kopio! Luulin se ongelma vain minulla, nyt sä helpotit mua olo kamalasti. Mä on huono kirjoitta, mutta mä ymmärrän 100% suomea. Jos sua kiinnostaa,niin voimme juttella lisää.
kieltämättä melkoinen vyyhti, mutta ei se nyt sentään ylitsepääsemätön ole. Asioilla on tapana järjestyä, tavalla tai toisella.
Koko sopassa tärkein asia on tässä vaiheessa etenevä raskautesi. Pidä se elämäsi tärkeimpänä asiana. Et ole ensimmäinen etkä viimeinen opiskelija, joka saa vauvan, etkä ainut äiti aikanaan joka opiskelee. Silloin eletään vain enemmän lapsen ehdoilla.
Mutta miesten kanssa joudut asiat puhumaan halki. Ilmeisesti Juha on lapsesi isä. Hänen kanssaan sinun on tehtävä asiat ensisijaisesti selväksi, hän on kuitenkin lapsesi isä ja lapsella on siihen oikeus. Pahasta olosta huolimatta älä unohda sitä tosiasiaa. Pohtikaa onko suhteella todella mahdollisuuksia toimia, älä anna Heikin asiaa varjostaa, ole realisti. Olethan jo kuitenkin huomannut, että Juha on oikeestaan ihan mukava ihminen.
Jos taas olisit Heikin kanssa, hyväksyisikö hän huuman jälkeen sen tosiasian, että lapsi on toisen. Tulisiko siitä painolasti suhteellenne. Tosielämässä kun suomalaisen miehen on vaikea hyväksyä toisen miehen lapsia, ainakin siinä vaiheessa kun syntyy yhteisiä. Ikävä tosiasia. Lapsi kun aina on kuitenkin syytön olemassaoloonsa.
Mutta älä myöskään unohda itseäsi, anna itsellesi aikaa. Itke jos siltä tuntuu, mutta muista, että elämä kantaa. Aina ei asiat mene niinkuin olisi halunnut, mutta se toinenkin vaihtoehto voi tarjota ihania asioita jos niiden antaa vain tulla elämäänsä. Selviät varmasti, usko itseesi!