noin kuukausi sitten mulla ja miehelläni meni huanosti kun sain kuulla luotettavilta henkilöiltä että mieheni olisi käynyt pettämässä mua ja haukkunut ym... noo sitte tapahtui niin ettää otin vähän kuppia ja petin miestäni kaksiki kertaa saman tyypin kanssa.viikko tämän jälkeen saatiin lopultaki puhuttua miehen kanssa asiat selviksi. tämä väitti ja vakuutti että ei ollut ikinä mua pettänyt tai haukkunut mutta en sitä uskonut koska "todisteita" oli paljon,mutta annoin kuitenkin anteeksi. en tiedä uskooko hän minua kun valehtelin että en häntä ollut pettänyt tämän toisen miehen kanssa joka sattuu vielä olemaan mieheni pikkuserkku mutta ainakin asiat on nytte selvitetty ja olemme menossa kihloihin... ei kyllä tulisi enää mieleenkään pettää tätä ihmistä ja toivottavasti ei hänellekkää.
oikein vaiko väärin??
~~suvi~~
111556
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
pakko myöntää, että molemmilta ihan vitun surkea suoritus.
Ei kannata seurustella jos ei pysty puhumaan asiasta kuin asiasta puolison kanssa. Sehän seurustelun idea on.. tai sitten raha. Jos rahan takia seurustelette niin sitten jatkakaa vaan.
Vaikka kuinka olisit nyt pettämättä niin ei auta. Suhteenne perustuu valheelle. Sun olisi pitänyt tunnustaa ja aloittaa puhtaalta pöydältä.
Nyt teistä kummatkin epäilee toista, ettekä kummatkaan usko toisen selittelyjä tulevaisuudessa, koska ette ole aikaisemminkaan tunnustaneet hölmöilyjänne.
Ei pelkästään naisen olis pitänyt kertoa pettämisestä.
Jos mieskin on kerran pettänyt (todisteet on), mutta ei myönnä kirveelläkään, niin miksi nainenkaan myöntäisi sitten omaansa?
Huono pohja on parisuhteelle, siitä olen samaa mieltä.
siinä kuudentoista kieppeillä?
Iällä ei tässä aiheessa ole merkitystä. Uskottomuus on aina perseestä leikitäämpä sitä sitten kotia hiekkalaatikolla, rivari-kolmiossa tai vanhainkodissa. Se kuinka uskottomuudesta selvitään on erittäin henkilökohtaista. Henkilökohtainen kokemukseni on että olisin huomattavasti onnellisempi jos mieheni olisi yksinkertaisesti ilmoittanut halustaa erota vetoamalla vaikka rakkauden sammumiseen-sillehän ei mitään voi. Mieheni kuitenkin hoiti eroamisen ilmoittaen olevansa rakastunut työtoveriinsa. Lastemme takia olis ollut hienompaa jos olisimme voineet erota ystävinä mutta nyt kun oloni on petetty ja kusetettu niin eipä oikein nappaa kaveerata sen kusettajan kanssa...
Yritätkö sanoa, että petit miestäsi ja valehtelit hänelle, ja ET TIEDÄ oliko se oikein vai väärin?
Tarkoitus ei ole moralisoida, ihmiset ovat epätäydellisiä, ja olen itsekin tehnyt monesti väärin. Mutta se, että ei muka tiedä tai voi myöntää edes itselleen, että on tehnyt väärin, on tekopyhää tyhmäksi heittäytymistä.
Älä kysele typeriä, vaan mieti tekojesi motiiveja ja sitä, miten ne vaikuttavat itseesi ja ihmissuhteeseesi.
Itse ymmärsin asian niin, että oliko pettäminen ja siitä vaikeneminen väärin tilanteessa, jossa mies oli ensin syyllistynyt vastaavaan eikä suostunut sitä tunnustamaan.
Molemmat teki väärin, mutta ovat tasoissa. Jos tällaisessa asiassa tasoissa voi olla.
..sitä,että miksi ryntäsit itse pettämään kuultuasi huhuja,että poikaystäväsikin olisi niin tehnyt...eiköhän tämä kerro jotain itsestäsi?
Ja nyt harmittaa jos toinen ei olekaan pettänyt?
Olisko ollut viisainta kysyä ja selvittää asia ennenku lähti koston tielle...vai oliko se sitä?
Niimpä...kuinka voit luottaa poikaystäväsi vakuutteluun kun itsekin valehtelet ja salailet....turhaa sitä toiselta odottaa rehellisyyttä ja sen perään itkee jos ei itekään siihen pysty.
Kyllä on todellista teinisoppaa!!!
miten voit ajatellakkaan kihloihin menoa tollaisen teon jälkeen????????? Teillä on luottamuspula koko yhdessä olon ajan! Kun kerran pettää niin pettää toisenkin kerran jos päässee pelkällä puhumisella asiasta yli!!!!!!!!! suhteenne perustuu pelkään valheeseen toista kohtaan! Tuollainen ei ole tosi rakkautta!!!!!!
Kovan ratkaisun teitte."Kaiken se kestää" vai kuinkas se menikään. Jos kyseessä on tosirakkaus niin toivottavasti voimavaranne riittävät luottamuspulan korjaamiseen. Ei ole meinaa helppo homma...Kokemuksesta antaisin vinkin et älä kerro omista hairahduksistasi vaan taistele yksin huonon omatuntosi kanssa. Rehellisyys palkitaan mutta tässä tilanteessa rehellisyyden palkka saattaapi olla ns.paskaa käteen,